Lue keskustelun säännöt.
Miten onnistutte nauttimaan nykyhetkestä ja ottamaan päivän kerrallaan?
16.11.2010 |
Minulla on taipumus murehtia liikaa kaikesta. MEillä on kaksi pientä lasta (4 ja 1-vuotiaat), ja vaikka arki on välillä tosi raskastakin, niin silti mietin nyt jo haikeana sitä, kun lapset ovat murrosiässä, eivätkä enää halua viettää aikaansa äidin ja isän kanssa, muuttavat pois kotoa jne. En tiedä, onko tämä enää ihan normaalia... toki nautin päivittäin lapsistani, touhuan heidän kanssaan kaikkea jne... mutta silti huolestuttaa aika, jolloin he lähtevät :(
Kommentit (5)
ja poimimaan sen kauneimmat asiat. Minusta se on huolestuttavaa jos kokoajan toivoo että kasvais jo lapset isommäaksi, tulis jo muurosikä....
Itse haluan lapsia enemmän, koska rakastan niitä ja heidän ihania erilaisia persoonia. Ja en halua yksinäistä ja tylsää vanhuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, onhan lapsilla vielä monta monta vuotta siihen, kun ovat 'isoja'...Onko muilla samanlaisia ajatuksia ja taipumusta tällaiseen turhasta huolehtimiseen muissakin asioissa? t. ap
Mutta tuohon lasten isoksi kasvamiseen sanoisin sen, että vaikka murheet kasvavatkin, löytyy sieltä sitten edelleen niitä ihania asioista lasten kanssa ja nekin "kasvavat" omalla tavallaan, kun lapset alkavat kehittyä "omiksi itsekseen", joilla alkaa olla mielipiteitä ja joiden kanssa saa aihania keskusteluja aikaan.
Murheita tosiaan on aina, mutta niiden kanssa on vain pärjättävä. Ja kuitenkin yritettävä muistaa nauttia ohimenevistä onnen hetkistä!
p.s. Meillä vielä 13-vuotias äidin pituinen murkkutyttö tulee syliin ja kainaloon istumaan lähes päivittäin (vaikka raivareitten aikaan syytääkin suustaan kamalaa kieltä)!
Onko muilla samanlaisia ajatuksia ja taipumusta tällaiseen turhasta huolehtimiseen muissakin asioissa? t. ap
niin käy lekurilla juttelemassa.
Ikäisekseen isokokoinen korsto, poika siis, ja kävi äsken halaamassa ennen kouluun lähtöä. Ehkä vähän ihana! Minusta on ollut ihanaa kun on saanut nähdä lapsen kasvavan siitä pienestä pötkylästä isoksi ihmiseksi. Aina on jotain uutta ja jännää, mutta toisaalta lapsi on edelleen se sama pieni pötkylä ainakin näin äitinsä silmissä. :)
Lapsen "lähtemistä" enemmän olen huolissani siitä, että 6 vuoden päästä se tarpoisi ovesta sisään oma pötkylä mukanaan. :O