Yllätyitkö siitä, millaiseksi aikusuus paljastuikin?
Minä en jotenkin osaa mieltää itseäni vieläkään aikuiseksi, vaikka olen jo 30 täyttänyt pari vuotta sitten. Tuntuu että olen samanlainen tuuliviiri kuin nuorempanakin, joten siinä mielessä olen yllättynyt että eivätkö _kaikki_ aikuiset olekaan sujut itsensä ja elämänsä kanssa?
Lisäksi ihmettelen kun monelle samanikäiselle tutulle tullut jo kaikenlaista kremppaa: on kohdunpoistossa oltu, toisella pumppu meinaa pettää - ihanko totta nää vaivat iskee jo näin varhain? Enpä olisi parikymppisenä uskonut!
Ja yksi asia missä meitä teinejä huijataan: ihan kuin iho-ongelmat paranisivat vanhetessa, ihan puppua! Itsellä naama samanlainen ongelmatapaus kuin nuorenakin.
Kommentit (6)
Itse olen 37v. ja luulin, että tämän ikäisenä on jo ihan oikeasti aikuinen, mutta silti tuntuu, etten minä ole! Siis vaikka olen äiti ja vaimo ja teen vastuullista työtä...
Kyllä mä yllätyin siitä että kolmekymppisenä on näin paljon vastuuta. En siis tarkoita pelkästään perhettä ja toimeentuloa, vaan myös vastuuta suvun vanhemmista jäsenistä ja omista vanhemmista. Olen 31 ja viimeisen vuoden aikana on tapahtunut kaikenlaista, minkä seurauksena mieheni (samanikäinen) on sukunsa vanhin ja minun vanhempani vanhentuneet valtavasti, ja heistä alkaa olla huolta. Mä en ole tosiaankaan sinut sen kanssa, että ihmisen elämä on rajallinen ja itse asiassa aika lyhytkin.
Mut toisaalta, aikuisena on mukavaakin. Asiat näkee selkeämmin, olen sinut itseni kanssa, elämässä tuntuu olevan enemmän mielekkyyttä kuin nuorempana.
Ei ne vaivat tuossa iässä aikuisuudesta kerro vaan paskasta tuurista
ollaan jo kovasti aikuisia. Naimisissa ja lapsiakin. Mielipiteet kypsyneet. Totuus=ja paskat :)
kuin koskaan kuvittelin, osa asioista rankempaa osa paljon hauskempaa.
Olen jo 40v ja kyllä tunnen silti itseni vielä aika lapseksi, johtuu varmaan siitä, että vanhemmat ikääntyy samaa tahtia ja kaverit vanhenee samaa tahtia myös?
tylsää on ja raskasta kaikin puolin