Kun lapset ovat pieniä niin vanhemman täytyy käyttäytyä ikätasoisesti!!

osa piilottaa tunteensa, osa kertoo kaverilleen ja silloinkin varmasti odottaa tukea.

33v isosisko purkaa pahan olonsa vieläkin äitiinsä. eli kai se on ihmisestä kiinni. ei se siis sillee raivoa äidilleen miten nuorempana mutta minua tympii ku se kertoo kaikki omat huolensa äidille joka on jo vanha ja alkaa sitte huolehtimaan lastensa asioista ihan ku ei ois mitään muuta. mun mielestä vanhusten pitäs jo antaa elää loppuelämänsä rauhassa ilman toisten/aikuisten lastensa murheita.

itsenäinen, eli aikuinen, vasta 30-vuotiaana. Ehkä viimeistään silloin pitää käyttäytyä kuin aikuinen.

Kai se äitikin voisi sanoa lapselleen ellei enää jaksa kuunnella tämän murheita. Eikö se äitikin ole kuitenkin aikuinen ihminen? En tiedä kun omat lapseni on vasta pieniä, mutta uskoisin että haluaisin lapsiani tukea ja kuunnella vielä kun ovat aikuisiakin.

äiti alkoi käyttäytyä minua kohtaa kuin teini. Se tapahtui vaivihkaa, joskus 20-30-vuotiaana ollessani. Omalle äidilleen hän on kiukutellut aina. Hassun kuuloista yli 60-v mummolta tölviä omaa äitiään :/

tietenki, niin minäki tahtoisin kuunnella lasteni murheita. Mutta liika on liikaa. Tarkotan että ei ihan kaikkia tarvittis vanhuksille kertoa. Ja ku meillä äiti vielä tuppaa olemaan niiiiin hyväsydäminen, ei varmasti sanoisi jos haluais omiaanki asioita välillä miettiä eikä aina yhen lapsensa murheita. Ei se oo koskaan edes suuttunu, ei edes ku oltiin lapsia vaikka meitä oli iso parvi. Ni haluaisin että me kaikki lapsetki osattas kohdella äitiä yhtä hyvin ku hän meitä. t.3

Äidin pitää mielestäni vaatia lapsilta kunnioittavaa käytöstä. Tämä on syytä aloittaa jo pienestä. Teinille, jolta kunnioittava käytös on unohtunut, asiasta voi puhua rauhallisen aikuismaisesti lähtien oletuksesta, että hänen käsityskykynsä riittää kyllä. Samalla viivalla voidaan olla kyllä ainakin sitten, kun lapset ovat taloudellisesti itsenäisiä ja asuvat omillaan. Mieheni lopetti puhelimen paískomisen äitinsä korvaan vasta minun huomautettuani käytöksen lapsellisuudesta.

hyväsydäminen, vaikka oma lapsi vuodattaa murheitaan ei niitä tarvitse jäädä äidin vatvomaan saatika ettei vois omia murheitaan miettiä...