Mitä ihmettä teen?? Help!!!!

Päätös pitää tehdä viikon sisällä! Jäänkö vielä kotiin hoitovapaalle vai en? Olen akateemisesti koulutettu. Sain heti valmistuttuani alaani vastaavan työpaikan. Pesti oli määräaikainen ja sitä seurasi toinen määräaikainen pesti saman paikan toisessa yksikössä. Pärjäsin työssäni ja paikan ilmapiiri oli todella hyvä. Määräaikaisuus loppui, enkä saanut jäädä tuohon ihanteelliseen paikkaan, mutta sain hyvät suositukset muualle. Tuo " muualle" on astetta arvostetumpi paikka, mutta arvot kovat ja työilmapiiristä ei voi edes puhua. Tein töitä pari kuukautta, menestyin ihan hyvin ja sain 3 kuukautta aloittamisestani heti viran. Ja olin jo tuolloin raskaana. Vauva, jota oli yritetty vuosia, sai juuri tuolloin alkunsa. Verenpaineet ja maksa-arvot hipoivat raskausaikana pilviä, joten jäin hyvin pian sairaslomalle. Kukaan ei edes oppinut tuntemaan minua, olin vain se " luuseri, joka tuli heti viran saatuaan raskaaksi" " . Yritin äitiysloman jälkeen töihin paluuta, mutta esikoisellani on paha astma... (ja vielä tuolloin oli myös sydänongelmia, jotka ovat iän myötä korjautuneet ). Taistelin työhaasteiden ja pienen lapseni sairaalajaksojen kanssa. Lopulta sain sairaslomaa omasta työuupumuksesta. Tein lyhennettyä työpäivää ja sain kollegojani vähemmän palkkaa, mutta työmääräni oli samansuuruinen kuin muillakin. Lopulta luovutin, jäin kesken tärkeää projektia pois töistä (lapsi oli tuolloin sairaalassa). Pomo oli vihainen, sanoi, että tekoni tuhoaa urani. Minä jäin hoitamaan sairasta lastani ja muut saivat setviä keskeneräiset työni. Hain tuoloin hoitovapaata vuoden ja vuoden päästä iski kauhu ja hain hoitovapaata siihen asti kuin esikoinen on 3-vuotias. Kun esikoinen täytti 2 v. alkoi vauvayritys (ja vauva oli siis työstä riippumatta superodotettu!). Vauva alkoi tulla ja jäin äitiyslomalle suoraan hoitovapaalta juuri vähän ennen kuin esikoinen täytti kolme. Esimieheni oli tyrmistynyt . En edes tiedä, kuka on sijaisenani. Kun asenne toiseen lapseen oli niin paheksuva, en ole pitänyt mitään yhteyttä. Viikon päästä on se hetki, kun on pakko ilmoittaa...jos jää taas hoitovapaalle. Lapset ovat tärkeitä, mutta en minä turhaan lukenut hyvillä arvosanoilla maisteriksi. Työmatkakin on nyt autolla yli tunnin yhteen suuntaan, kun oli pakko muuttaa miehen työpaikan vuoksi. Pyydän nyt vähän av-palstan normaalia käytäntöä syvällisempiä vastauksia. Rakastan lapsiani, haluan olla heille hyvä äiti. Mutta en halua myöskään rikkoa itseäni, ottaa liian suuria haasteita. Enkä myöskään halua heittää koulutusta ja työuraa hukkaan...mutta nykyinen esimies pitää minua paskiaisena... Jos haen uutta työpaikkaa, suosituksia en saa, vaan päinvastoin... Ja vuosien kotonaolo on ruostuttanut ammattitaitoani. Ihan oikeasti jotain rakentavia vastauksia, please!!!!