Jos appivanhempasi kyläilevät, seurusteletko koko ajan heidän kanssaan,
vai oletko välillä omissa puuhissasi (en tarkoita kahvinkeittoa ym.)ja annat miehen ja lasten viihdyttää heitä?
Kommentit (15)
kuolivat -88 ja -94. Mutta silloin kun vielä elivät, kyläilimme heillä (olimme miehen kanssa silloin vielä opiskelijoita, appivanhemmat puolestaan viljelijöitä). Kyllä siinä tehtiin yhdessä töitä eli ei "seurusteltu" siinä mielessä, että oltaisiin jäykästi pönötetty kahvipöydässä. Arkista yhdessäoloa, siis.
Ehkä 2-3 kertaa vuodessa. Ei ole kauhean kiinnostunut poikansa lapsista. Tyttärensä lapsista kyllä sitten senkin edestä :(
Eli tulee kyllä seurusteltua se vähä aika, mitä häntä meillä näkee.
16
jaksa hoitaa lapsia ja "tehdä kotitöitä". Mitä kotitöitä on pakko siinä kahden tunnin aikana hoitaa ja "kaikki ruuanlaitot"...halloo, puhe on siis kahdesta tunnista. On avuttomuus huipussaan joillain.
En ole kauhean seurallinen enkä jaksa koko ajan jutella, meillä appivanhempien vierailut ovat yleensä pitkiä.
Tavataan aika harvakseltaan, mutta ehkä voisin tehdä omianikin, sillä he ylläpitävät keskustelua kotikylänsä asioista niin etten voi keskusteluun mitenkään osallistua.
Useimmiten tuohon aikaan mahtuu vielä ruokailu eli vapaalle seurustelulle (olipa muodollinen ilmaus) jää tosi vähän lopulta aikaa kun lapsetkin haluavat osansa.
Mutta aina heillä on yhtä kiire pois, kauppaan tai "ennenkuin tulee pimeä", tulevat kuitenkin 150km:n päästä, että luulisi sit kerralla olevan vähän pidempään.
omia juttuja, rauhassa kun mummi leikkii lasten kanssa
Kammoan vieraita, jotka jäävät "asumaan". Kahdessa tunnissa ehtii hyvin ruokailla ja jutella ja leikkiä jotain lastenkin kanssa.
Useimmiten tuohon aikaan mahtuu vielä ruokailu eli vapaalle seurustelulle (olipa muodollinen ilmaus) jää tosi vähän lopulta aikaa kun lapsetkin haluavat osansa.
Mutta aina heillä on yhtä kiire pois, kauppaan tai "ennenkuin tulee pimeä", tulevat kuitenkin 150km:n päästä, että luulisi sit kerralla olevan vähän pidempään.
jäljet samalla rupattelen niitä näitä. Sitten laitan lenkkivaatteet päälle ja häivyn pitkälle juoksulenkille (maratoni kesällä).
Ovat sopivasti lähteneet kun tulen kotiin. Mies ja lapset viihdyttävät vieraita. Pelaavat jotain xboxia tai ulkona sählyä. Meillä kaksi alakouluikäistä poikaa.
eikä kyllä viihdytä mies ja lapsetkaan. Ihan tavallisesti elellään; kyllä ne viihtyy ihan itsestään. Meillä välimatkaa reilut 500km, joten kun tulevat, niin tulevat sit vähintään kolmeksi päiväksi. Sama toisin päin eli sinne kun mennään niin ollaan molemmissa mummoloissa useita päiviä (tietty käydäänkin harvemmin välimatkan vuoksi). Mutta en minä sielläkään odota mitään ihme viihdyttämistä. Ollaan kuin kotona: laitetaan ruokaa, välillä siivotaan, katotaan telkkua, lueskellaan jne. Sillon ku lapset oli ihan pieniä mummot ja papat tietty hoiti paljon lapsia sillon kun kylästeltiin puolin tai toisin. Nyt on lapset jo sen verran isoja (kuopus 5v) ettei enää mitään hoitamisia tartte. Mummoloissa lapset lähinnä leikkii serkkujensa kans tai keskenään.. välillä pelailevat pelejä tai lukevat isovanhempien kans. Aika jäykkää ois mun mielestä, jos appivanhempia pitäs koko ajan jotenki viihdyttää.
välillä puuhata omiakin, mutta 80-90% ajasta seurustelen. No yöt nukutaan eri kerroksissa, joten se vois vähän tiputtaa tota prosenttia, mutta ajattelin hereilläoloaikaa
Teen myös omia juttujani, saatan lähteä ostoksille ym. Lapset ja poikansa saavat ola "viihdyke".
noin 45minuuttia kun tulevat, käyvät ehkä 4-5 kertaa vuodessa, ja en seurustele koko aikaa, koska touhuan keittiössä.
Jaksan appivanhempia 2 tuntia, ja sen jälkeen olen aika uupunut. Mutta he eivät sitä ymmärrä, vaan haluaisivat viipyä pitempään.
On raskasta, kun he käyvät, ja mies on aina erilainen kuin normaalisti. Normaalisti tekee kotitöitä ja hoitaa lapsiaan ja touhuaa näiden kanssa siinä kuin minäkin. Mutta kun vanhempansa ovat, hän juttelee heidän omaisuudenhoidostaan, kotikylänsä ihmisistä, suuresta suvustaan ym. ja lapset alkavat kiukutella vähitellen, minulla on yksin kaikki ruoanlaitot jne.
Viimeksi tuntui, että halkean. Kun niin odotin että lähtevät. Olisivat kuitenkin halunneet kuulemma jäädä yöksi. Sen sain tietää myöhemmin.