Mitä kävi periaatteillesi/ystäväsi periaatteille lapsen saannin jälkeen?

mutta omissa periaatteissani olen pysynyt. En ole joutunut lipsumaan mistään vankoista ajatuksistani ja periaatteistani mitä minulla oli lasteni kasvatuksen suhteen ennen lasten syntymää.

mutta puhunut miehelleni asioista jälkeenpäin ja hämmästellyt, miksi ovat tehneet noin/ eivät tehneet näin. Itselläni on siis ollut vahvat mielikuvat ennen lapsia, miten asiat pitäisi hoitaa.



Tässä sitten muutama lopputulos: ;)

1) Lapseni ei syö karkkia eikä välttämättä mitään makeaa ennen kuin on "pakko" eli ehkä 5-6-vuotiaana. Esikoiseni sitten sai ekan kerran karkkia tarhassa hiukan alle 2-vuotiaana ja itse annoimme maistaa kurkkupastilleja 3-vuotiaana. Nykyään 4-vuotiaana syö jo suklaata. Ehdottomuus on kummasti karissut.

2)Esikoiseni oli hyvä syöjä ja esim. istui ruokailun nätisti syöttötuolissa ja söi usein yhtä kauan kuin aikuisetkin tai kauemminkin. Pyrki syömään siististi ja siis jo ihan 6 kk:n iästä alkaen kun alkoi maistella ruokia, pidin lautasta hänen edessään eikä turhia sitä repinyt tai tunkenut käsiään siihen. Samanikäinen serkkunsa sitten heitteli puurot pitkin seiniä ja olin vakaasti sitä mieltä, että ongelma oli siinä, että vanhemmat eivät antaneet heti alkuun sitä lautasta sen lapsen eteen, ei siis tottunut siihen heti alkuun... Kostoksi sain sitten meidän kakkosen, joka ei pysy 10 kk:n ikäisenä syöttötuolissa, heittää kaikki lautaset lattialle, tunkee kätensä ruokiin heti kun vain pystyy jne. :)

3) Kaverini lapset saivat hyppiä kyläpaikassa sohvilla, koska saivat kotonakin eivätkä vanhemmat voineet kieltää, koska se olisi epäloogista. Päätin siis, että lapseni eivät saa hyppiä edes kotona sohvilla ja se päätös on pitänyt.

4) Esikoinen nukkui ekat 5 kk meidän vanhempien huoneessa, ja molemmat nukuimme todella huonosti (minä ja esikoinen). Lopulta vauva muutti omaan huoneeseen, ja toinen vanhemmista nukkui patjalla huoneen lattialla seuraavat 6 kk (vuorottelimme). Häpesin tätä järjestelyä kovasti ja olin onnellinen, kun se loppui. Kuopuksen syntyessä päätin, että nukumme tasan tarkkaan siten, että kaikki saavat parhaat unet, ja kummasti kaikki nukkuvat hyvin, vaikka kuopus nukkui ensin meidän huoneessamme, sitten omassaan ja nyt niin, että aluksi omassaan ja loppuyöstä meidän sängyssämme. Kun ei pidä mitään järjestelyä outona, sujuu kaikki paremmin. :)



Lopputulos: suvaitsevaisuus ja ymmärrys on todellakin laajentunut. Puhun nykyään aina siitä, että vanhempien pitä toimia siten, mikä on parasta juuri heidän perheelleen, tuntui se sitten kuinka oudolta tahansa. Lapset ovat erilaisia, eikä kaikki suju samalla tavalla, vaikka kyse olisikin saman perheen lapsista. :)

Oppia ikä kaikki. :)



Ap