Voi helvetti, että ihmiset on KIITTÄMÄTTÖMIÄ!!! Valittavat "huonoista" lahjoista.

eli menisivät nurkumaan sille joka "huonon" lahjan antanut!

eli menisivät nurkumaan sille joka "huonon" lahjan antanut!

Kyllä mielelläni sanoisinkin anopille, että mitä hittoa tuhlasi rahansa (joiden vähyyttä kuitenkin aina valittaa - samalla kun sitä kyllä tupakkaan ja viinaksiin riittää...) kammottavaan design-koriste-esineeseen, jolle ei meidän kodissamme ole minkäänlaista käyttöä/sopivaa paikkaa. Mutta enpä taida viitsiä kun tuo muutenkin taas alkavana vuonna vetelee ranteitaan auki muutamaan otteeseen...

Parempi/kohteliaampi kai kiittää asiallisesti (ylistyksiin en sen sijaan taivu) ja niellä harminsa/valitella keskustelupalstoilla anonyymisti?

olen ilman lahjoja, jos vaihtoehtona on krääsä (esim. lapsille jotain turhaa pikkusälää, halpiskynttilöitä, kylkiäis-kamaa ym.). Ja olen sanonutkin, etten tarvitse mitään ja niiltä joilta tiedän saavani kunnollista, pyytänyt tarvittavaa. Miksi silti pitäisi olla kiitollinen jostain, mikä aiheuttaa vain vaivaa (--> kierrätys).

ja anopin lahjat paskoja.



Näin sen pitää mennä. Lapsillekin pitää muistaa sanoa, että isänne äidin lahjat on ihan paskaa ja muistakaa nyt nyrpistellä nenäänne sille. Mutta MINUN äiti se osasi teille taas laittaa oikeita lahjoja ja aidosti rakastaa teitä.

Oman äidin lahjat on kultaa ja anopin lahjat paskoja. Näin sen pitää mennä. Lapsillekin pitää muistaa sanoa, että isänne äidin lahjat on ihan paskaa ja muistakaa nyt nyrpistellä nenäänne sille. Mutta MINUN äiti se osasi teille taas laittaa oikeita lahjoja ja aidosti rakastaa teitä.

paha mennä sanomaan kun oma äiti on kuollut ja kuopattu jo vuosia sitten. Anopin lahjat on kyllä ihan pyllystä.

Yltäkylläinen elämä on opettanut ihmiset kiittämättömiksi. Lapsille ei kelpaa enää värikynät tms. kuten eräs hienohelma toisessa aloituksessa kertoi. Roskiin heittävät nykyään lahjat ja samalla maailmalla ja meillä suomessakin on ihmisiä, jotka kärsivät köyhyydestä.



Toivon kiittämättömille ihmisille kovia aikoja.

Kyllä on maailma mallillaan.

sinun lapsiasi harmittaisi värittää kynillä, joista terät katkeilevat jatkuvasti, niitä ei saa terotettua tai tusseilla, jotka ovat jo ennen avaamista kuivahtaneita jne.?



En ole se hienohelma, mutta ymmärrän kyllä mitä tarkoitetaan huonolaatuisilla värikynillä...

Yltäkylläinen elämä on opettanut ihmiset kiittämättömiksi. Lapsille ei kelpaa enää värikynät tms. kuten eräs hienohelma toisessa aloituksessa kertoi. Roskiin heittävät nykyään lahjat ja samalla maailmalla ja meillä suomessakin on ihmisiä, jotka kärsivät köyhyydestä. Toivon kiittämättömille ihmisille kovia aikoja.

vaikka voin kykllä todeta että hienohelmasta vähän kaukana, tosi köyhistä oloista lähtöisin ja sitä halusinkin sanoa että tosi KIVA että anoppi ylipäänsä muistaa jotenkin!!

(ei minun vanhempani muistaneet lapsia jouluna mitenkään - eli tämä niille jotka irvailee että anopinko lahjat aina on huonoja).

Mutta eikös juuri se ole pointti, että jos sattuu saaamana lahjaksi jotain mitä itse ei tarvitse, niin kohteliaasti kiitetään ja arvostetaan, mutta eikös se olisi sitten jossain kohtaa parempi antaa eteenpäin tarvitseville se itselle tarpeeton lahja???

Siitähän tässä oli alunperin kyse - av-mamma siellä vaan haluaa päivitellä kaikkea ja väittää ihmisiä kiittämättömiksi, mistä ei aluperin ollut kyse.

Oman äidin lahjat on kultaa ja anopin lahjat paskoja.

Näin sen pitää mennä. Lapsillekin pitää muistaa sanoa, että isänne äidin lahjat on ihan paskaa ja muistakaa nyt nyrpistellä nenäänne sille. Mutta MINUN äiti se osasi teille taas laittaa oikeita lahjoja ja aidosti rakastaa teitä.

siitä, että omalta äidiltä kehdataan pyytää, mitä halutaan tai oma äiti kysyy tai tuntee lapsena maun. Anoppi yleensä luulee tietävänsä paremmin ja pojat (miehet) eivät ole niin turhn tarkkoja kaikesta.

kun anoppi antoi neljälle lapselle lahjaksi vain 5 euroa ja meille leipoi hiivapullaa. On ollut sairaseläkkeellä 35 vuotiaasta asti ja aika tiukilla on. Mutta olisihan nyt anopin pitänyt pystyä samaan kuin vanhempani.



Eli vanhempani panivat surutta rahaa lahjoihin ja antoivat 100 euroa jokaiselle lapselle ja ostivat wiin yms.



Kumma vain, että lapset halasi anoppia ja kiittivät vitosesta tosi kauniisti ja olivat onnellisia, että anoppi jaksoi olla meillä aattona kokonaista 2 tuntia, ennen kuin oli pakko lähteä pois.

Oman äidin lahjat on kultaa ja anopin lahjat paskoja.

Näin sen pitää mennä. Lapsillekin pitää muistaa sanoa, että isänne äidin lahjat on ihan paskaa ja muistakaa nyt nyrpistellä nenäänne sille. Mutta MINUN äiti se osasi teille taas laittaa oikeita lahjoja ja aidosti rakastaa teitä.

siitä, että omalta äidiltä kehdataan pyytää, mitä halutaan tai oma äiti kysyy tai tuntee lapsena maun. Anoppi yleensä luulee tietävänsä paremmin ja pojat (miehet) eivät ole niin turhn tarkkoja kaikesta.

Omalle äidilleni uskallan sanoa, että en halua lapselleni mitään sekunnissa rikki menevää muovikrääsää, vaan mieluummin jotain kestävää ja tarpeellista. Anopille en uskalla toiveita esittää ja niinpä sieltä paketeista paljastuu joka kerta useita turhakkeita, joista ei edes lapsi välitä paria minuuttia kauempaa. Pahinta on, että näitä paketteja on useita --> ostaisi mieluummin vaikka yöpuvun lapselle kuin kolme vitosen kiinalelua!

Oppiipa lahjan antajakin, mitä jatkossa kannattaa antaa lahjaksi ja mitä ei.

Tilauksesta voi valittaa koska siitä maksaa. Lahja saadaan ja se on lahjan antajan asia mitä antaa tai on antamatta.

Itse sain aikoinaan lukioikäisenä isän uudelta vaimolta (Nyt jo vainaa sekä isä että tämä nainen) lahjaksi vanhat, käytetyt pitkät kalsarit joissa 2 reikää haaruksissa, polvet ja persaus pussittivat ja haisivat pahalle.



Olin siis tosi kiittämätön kun en tykännyt enkä edes kiittänyt, taisin sano vaan "just..."?

Eikä se sanonta noin mene vaan, että lahjahevosen suuhun ei ole katsomista eli tarkoittaen sitä, että lahja (hevonen) voip olla huonokin.



Mä yritän ainakin antaa niin hyviä lahjoja, ettei mun tarvitse lahjan laatua hävetä.

ja olen aina tyytyväinen lasten saamiin lahjoihin. Omiini en, koska en tarvitse mitään heiltä, mutta sitä ei uskota. Silti kiitän kauniisti. Niin, ja tänä vuonna äitini osti todella mieluisan lahjan, kun sain sanottua hänelle, mistä todella pitäisin. :) Anoppikin yritti, mutta tyypilliseen tapaan ei voi koskaan ostaa juuri sitä, mitä tarvitsen (mies kertonut hänelle), koska se on niin kallis ja ostaa sitten jotain sinne päin, mikä yleensä muuttuu sellaiseksi, että en tarvitse sitä lainkaan. :D Mutta en valita, koska tärkeintä on se, että yrittävät parhaansa ja että heillä on hyvä tarkoitus.



Itse en osaa oikein anopille mitään ostaa, koska hänellä on jo kaikkea ja ostaa heti sen, mitä tarvitsee tai mistä pitää. Teinkin hänelle sitten itse lahjan, ja taisi siitä pitää tai sitten oli vaan kohtelias...

..ettei odota mitään, yhtään keneltäkään. Silloin jokainen edes "sinnepäin"-lahja tuntuu lottovoitolta ja saa aikaan lämmintä mieltä ;). Muille kannattaa myös ostaa tämän periaatteen mukaan vaatimattomia lahjoja ja osoittaa arvostus muuten kuin lahjojen kautta.

muistaminen on kuitenkin se tärkein asia. Ja anoppi kyllä taisi antaa ne pidetyimmät ja hyödyllisimmät lahjat tälläkin kertaa. Onneksi anopillani on tyylitajua ja tietää mistä lapset tykkää, ja etenkin miniä:)

ei siinäkään varmaan laadussa vikaa ollut?

Mä yritän ainakin antaa niin hyviä lahjoja, ettei mun tarvitse lahjan laatua hävetä.