Lue keskustelun säännöt.
Mitä mä olen downshiftingistä ymmärtänyt väärin?
13.11.2010 |
Olen kuvitellut olevani downshiftaaja, kun olen köyhä kotiäiti (ja sitä ennen olin työtön).
En edes halua rahaa tämän enempää, minulle raha ei merkitse, jos nyt saan tarvittavat (kodin, ruoan ja vaatteet kirpputorilta, ja nehän kyllä saa kotiäitinä ollessaankin)
Minulla ei ole koskaan ollut "uraa" eikä "oravanpyörää" mutta sellaiseen en koskaan haluakaan, olen täysin tyytyväinen elämääni tällaisena kuin se on, aineellisesti köyhää mutta henkisesti hyvin rikasta!
Toki minä töihin joskus aion mennä (jos työtä saan) mutta koska en kaipaa rahaa juuri tämän enempää kuin nyt saan, ei minulla ole mitään halua tehdä kokopäiväistä työtä (ellei se satu sitten olemaan jotain aivan ihanaa työtä, josta nauttii ja tekee pelkästään tekemisen ilosta)
Kuitenkin, olen netistä lueskellut ja monessa kohtaa tulee vastaan sellainen väittämä, että ei voi downshiftata ellei ole joskus "upshiftannut"..? Ja siis miksi ei muka? Mitä mä en tajua?
(ja ei, meillä ei eletä sossuntuilla tms. mies käy kyllä töissä)
Kommentit (66)
Helppo se on _sanoa_, että voisi koska tahansa kouluttautua korkeasti ja hankkia rahakkaan työpaikan.... Oletko sellainen, jolla ei ole sisäistä motivaatiota yrittää mitään ja siksi luulet, että muillakin motivaatio lähtee vain ulkoisista asioista (raha ja kunnia)? Itse asiassa aika harvalla nämä riittävät motivoimaan. Työelämä antaa hyvin paljon ja se, mikä ihmisiä kannustaa opiskelemaan ja käymään töissä, lähtee usein sisältäpäin. Pelkkä rahan ja kunnian tavoitteleminen ei useinkaan kanna todellisiin tuloksiin. Raha on useimmiten vain seurausta älystä, ahkeruudesta ja sinnikkyydestä.
hehheh. Kyllä suurin osa ihmisistä juoksee kuule ihan vaan sen rahan perässä ja heti siitä hetkestä alkaen kun sitä on tarpeeksi silti varakkaaseen elämään, se työ lopetetaan. Eli ihmisillä on kiire eläkkeellle, koska ne ovat melkein yhtä suuret kuin palkat. sen sijaan työttömyys tai osa-aikatyö ei kiinnosta ksoka elintaso on pieni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta kyllä ap on downshiftaaja siinä kuiin joku toinenkin.
vai onko niin, että pitää ensin juosta rahan perässä ja kerätä sitä paljon, ennen kuin voi tyytyä vähempään?
ap olisi voinut valita elämän, jossa ei tee lapsia vaan tekee uran. hän on ihan itse valinnut vaatimattoman kotiäitiyden.
vaan ei ole downshiftaus. Eikä siihen mitään hienoa termiä tarvitakaan, voi sanoa vaikka, että elät vaatimattomasti.
Downshiftaus on nimenomaan sitä, että tehdään se elämänmuutos, jonka myötä aletaan elää vaatimattomammin. Esim. työskennellään vähemmän, jotta on aikaa olla perheen kanssa, mutta tingitään menoista, jotta pienemmällä palkalla pystytään takaamaan toimeentulo.
Downshiftaus on nimenomaan liikettä alas, down.
Olet "passiivinen/ alisuorittaja", jolla ei käytännössä ole muuta mahdollisuutta kuin elää noin. Pakon sanelema tilanne, johon olet sopeutunut ja josta pidät. Downshiftaus on valinta, muutosta pois sellaisesta elämästä, että käy töissä ja tekee asioita - liiankin aktiivisesti.
Mut sama se millä nimellä kutsutaan. Hyvä jos olet tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lähteä opiskelemaan ja kouluttaa itseni korkeasti ja ryhtyä tavoittelemaan uraa ja kunniaa ja rahaa.
Mutta se ei kiinnosta minua, joten olen valinnut tämän elämäntyylin.
ap
ps. kiitokset selvennöksistä kuitenkin!
Olet "passiivinen/ alisuorittaja", jolla ei käytännössä ole muuta mahdollisuutta kuin elää noin. Pakon sanelema tilanne, johon olet sopeutunut ja josta pidät. Downshiftaus on valinta, muutosta pois sellaisesta elämästä, että käy töissä ja tekee asioita - liiankin aktiivisesti.
Mut sama se millä nimellä kutsutaan. Hyvä jos olet tyytyväinen.
Olen itse varmaan sellainen upshiftaaja, kauhean kiireinen, aina menossa ja todellakin jonkinlaisessa oravanpyörässä tällä hetkellä.
Toive olisi downshiftata jossain vaiheessa, mutta monet käytännön ongelmat hankaloittavat sitä, esim. työssäni ei ole mahdollista oikein vähentää työntekoa, vaan käytännössä se pitäisi lopettaa kokonaan, mitä taas muu taloudellinen tilanteemme ja esim. lasten harrastukset eivät salli...
Mutta siitä downshiftauksesta. Minusta ihmisillä jotka sitä harrastavat ja jotka siitä puhuvat on kaiksi ihan erilaista suhtautumistapaa:
1) Ne, jotka vähentävät työntekoa ja rauhoittavat elämäänsä, mutta edelleenkin elättävät itsensä ja tekevät jotain, mutta rauhallisemmin ja vähemmällä kulutuksella.
2) Ne, jotka jättäytyvät yhteiskunnan tukien varaan ja olettavat, että muut elättävät heidät.
Minun on monesti vaikea suhtautua aiheeseen, koska mielestäni kaksi ylläolevaa ovat täysin eri asioita. Ensimmäinen on hyvä ja kannatettava asia, toinen on silkkaa laiskuutta ja toisten hyväksikäyttöä.
Hesarissa oli tästä aiheesta jokunen kuukausi sitten hyvä juttu, jossa valotettiin sitä, millä kaikilla tavoilla nämä "kakkostyypin" downshiftaajat elävät toisten kustannuksella ja hyväksikäyttävät muiden maksamia veroeuroja. Harva täysin tulottomaksi ja työttömäksi heittäytyvä kuitenkaan kieltäytyy tukieuroista tai varsinkaan yhteiskunnan järjestämästä terveydenhoidosta, koulutuksesta, teiden, julkisten rakennusten jne. käytöstä ym. Yhteiskunta yksinkertaisesti halvaantuu, jos tällaisten vapaamatkustajien määrä kovasti lisääntyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helppo se on _sanoa_, että voisi koska tahansa kouluttautua korkeasti ja hankkia rahakkaan työpaikan....
Oletko sellainen, jolla ei ole sisäistä motivaatiota yrittää mitään ja siksi luulet, että muillakin motivaatio lähtee vain ulkoisista asioista (raha ja kunnia)? Itse asiassa aika harvalla nämä riittävät motivoimaan. Työelämä antaa hyvin paljon ja se, mikä ihmisiä kannustaa opiskelemaan ja käymään töissä, lähtee usein sisältäpäin. Pelkkä rahan ja kunnian tavoitteleminen ei useinkaan kanna todellisiin tuloksiin. Raha on useimmiten vain seurausta älystä, ahkeruudesta ja sinnikkyydestä.
tuollaista "vapaamatkustusta" vaan olen sitä mieltä että jokaisen pitäisi kantaa oma kortensa kekoon.
Itse koen kylläkin tekevän niin, koska en nosta mitään ylimääräisiä tukia, lapsilisää tulee. Ja kun olen työttömänä ollut, olen ihan tosissani etsinyt työtä, en pakoillut sitä.
Lisäksi lastenhoito kotona oikeastaan säästää, hoitopaikkahan yhdelle lapselle tulee maksamaan n. 1700 €/kk per lapsi (kunnalle) mutta tästähän vanhemmat maksavat vain sen 200-300 €/kk. Eli kun hoidan lapsiani kotona, säästän tavallaan "muiden verorahoja" miltei 1500 €/kk per lapsi :)
Ja siis aikomuksenani ei ole kotiäitiyden jälkeenkään jättäytyä tahallaan työttömäksi, vaan etsiä osapäivätyötä (osa-aikainen riittää, koska en tarvitse rahaa 300-500 €/kk enempää).
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis jos jää tukien varaan.
Minusta taas ap on tavallaan elämäntapa-downshiftaaja, siis vaikka hän ei ole kovin ylhäällä käynytkään, niin hän on kuitenkin tietoisesti valinnut hitaamman ja niukemman elämäntavan, eikä esim työttömyyden pakottamana.
joka ei ole kouluttautunut eikä rakentanut uraa ei varsinaisesti ole downshiftaaja, koska tällaiselal ihmisellä harvemmin on valinnan mahdollisuutta. Jutun idea on se, että halutessaan saisi mahtavan uran ja paljon rahaa, mutta luopuu siitä vapaaehtoisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse varmaan sellainen upshiftaaja, kauhean kiireinen, aina menossa ja todellakin jonkinlaisessa oravanpyörässä tällä hetkellä.
Toive olisi downshiftata jossain vaiheessa, mutta monet käytännön ongelmat hankaloittavat sitä, esim. työssäni ei ole mahdollista oikein vähentää työntekoa, vaan käytännössä se pitäisi lopettaa kokonaan, mitä taas muu taloudellinen tilanteemme ja esim. lasten harrastukset eivät salli...
Mutta siitä downshiftauksesta. Minusta ihmisillä jotka sitä harrastavat ja jotka siitä puhuvat on kaiksi ihan erilaista suhtautumistapaa:
1) Ne, jotka vähentävät työntekoa ja rauhoittavat elämäänsä, mutta edelleenkin elättävät itsensä ja tekevät jotain, mutta rauhallisemmin ja vähemmällä kulutuksella.
2) Ne, jotka jättäytyvät yhteiskunnan tukien varaan ja olettavat, että muut elättävät heidät.
Minun on monesti vaikea suhtautua aiheeseen, koska mielestäni kaksi ylläolevaa ovat täysin eri asioita. Ensimmäinen on hyvä ja kannatettava asia, toinen on silkkaa laiskuutta ja toisten hyväksikäyttöä.
Hesarissa oli tästä aiheesta jokunen kuukausi sitten hyvä juttu, jossa valotettiin sitä, millä kaikilla tavoilla nämä "kakkostyypin" downshiftaajat elävät toisten kustannuksella ja hyväksikäyttävät muiden maksamia veroeuroja. Harva täysin tulottomaksi ja työttömäksi heittäytyvä kuitenkaan kieltäytyy tukieuroista tai varsinkaan yhteiskunnan järjestämästä terveydenhoidosta, koulutuksesta, teiden, julkisten rakennusten jne. käytöstä ym. Yhteiskunta yksinkertaisesti halvaantuu, jos tällaisten vapaamatkustajien määrä kovasti lisääntyy.
Niinpä. Ennen noita tukien varaan jättäytyviä kutsuttiin luusereiksi tai syrjäytyneiksi. Nyt ne ovat "downshiftaajia". Minusta terveempää olisi löytää sellainen sopiva tasapaino työn ja vapaa-ajan/ levon välille. Ei kumpikaan ääripää.
mutta ne eivät liity työelämään (ainakaan kodin ulkopuoliseen sellaiseen).
Ihan mielenkiinnosta, (en kai osaa kuvitella mitä sisäinen motivaatio _työelämässä_ on, koska en keksi mitään muita kun ulkoisia asioita uraan panostavien motivaatioksi) kerrotko minulle, mikä motivoi _uran_luomiseen, korkeasti kouluttautumiseen ja pitkien työpäivien tekoon, ellei juuri raha tai kunnia/kunnianhimo?
ap
Helppo se on _sanoa_, että voisi koska tahansa kouluttautua korkeasti ja hankkia rahakkaan työpaikan....
Oletko sellainen, jolla ei ole sisäistä motivaatiota yrittää mitään ja siksi luulet, että muillakin motivaatio lähtee vain ulkoisista asioista (raha ja kunnia)? Itse asiassa aika harvalla nämä riittävät motivoimaan. Työelämä antaa hyvin paljon ja se, mikä ihmisiä kannustaa opiskelemaan ja käymään töissä, lähtee usein sisältäpäin. Pelkkä rahan ja kunnian tavoitteleminen ei useinkaan kanna todellisiin tuloksiin. Raha on useimmiten vain seurausta älystä, ahkeruudesta ja sinnikkyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuollaista "vapaamatkustusta" vaan olen sitä mieltä että jokaisen pitäisi kantaa oma kortensa kekoon.
Itse koen kylläkin tekevän niin, koska en nosta mitään ylimääräisiä tukia, lapsilisää tulee. Ja kun olen työttömänä ollut, olen ihan tosissani etsinyt työtä, en pakoillut sitä.
Lisäksi lastenhoito kotona oikeastaan säästää, hoitopaikkahan yhdelle lapselle tulee maksamaan n. 1700 €/kk per lapsi (kunnalle) mutta tästähän vanhemmat maksavat vain sen 200-300 €/kk. Eli kun hoidan lapsiani kotona, säästän tavallaan "muiden verorahoja" miltei 1500 €/kk per lapsi :)
ap
Et myöskään tuota veroeuroja eikä sinulla ole ostovoimaa jolla kannattaisit esim paikallisia yrityksiä, joten hyöty jää tuota pienemmäksi. Lisäksi noin yleisesti ottaen kotonaolevat kuormittavat kunnan sote-palveluja enemmän kuin työssäkäyvät, jotka käyttävät työterveyshuoltoa ja enemmän yksityisiä. Säästöä siis kunnalle sitä kautta.
mutta ne eivät liity työelämään (ainakaan kodin ulkopuoliseen sellaiseen).
Ihan mielenkiinnosta, (en kai osaa kuvitella mitä sisäinen motivaatio _työelämässä_ on, koska en keksi mitään muita kun ulkoisia asioita uraan panostavien motivaatioksi) kerrotko minulle, mikä motivoi _uran_luomiseen, korkeasti kouluttautumiseen ja pitkien työpäivien tekoon, ellei juuri raha tai kunnia/kunnianhimo?
ap
Helppo se on _sanoa_, että voisi koska tahansa kouluttautua korkeasti ja hankkia rahakkaan työpaikan....
Oletko sellainen, jolla ei ole sisäistä motivaatiota yrittää mitään ja siksi luulet, että muillakin motivaatio lähtee vain ulkoisista asioista (raha ja kunnia)? Itse asiassa aika harvalla nämä riittävät motivoimaan. Työelämä antaa hyvin paljon ja se, mikä ihmisiä kannustaa opiskelemaan ja käymään töissä, lähtee usein sisältäpäin. Pelkkä rahan ja kunnian tavoitteleminen ei useinkaan kanna todellisiin tuloksiin. Raha on useimmiten vain seurausta älystä, ahkeruudesta ja sinnikkyydestä.
Nämä motivoivat: Uuden oppiminen, ongelmien ratkaiseminen, jatkuva kehittyminen, se että saa käyttää omaa päätään ja kokea osaamisen iloa, korkea itsetunto jota työ edesauttaa, onnistumisen kokemukset, työkaverit joiden kanssa tehdään ja saavutetaan asioita yhdessä (yhteisöllisyys), kiinnostavat asiakkaat...
Ei motivoi välttämättä pitkiin päiviin (siihen minua ei motivoisi mikään), mutta siis siihen, että kouluttautuu korkeasti ja haluaa panostaa työhönsä, jopa edetä urallaan.
Minullekin tosin uuden oppiminen, ongelmien ratkaiseminen, jatkuva kehittminen ja oman pään käyttäminen sekä osaamisen ilo ja yhteisöllisyys ovat tärkeitä, mutta koska saan niitä paljon muuta kuin työn kautta elämässäni, en ole tullut oikeastaan edes ajatelleeksi että jollekin niitä tulee töistä (olenkohan vähän hölmö :D ) ja se motivoi. Näin sitä aina viisastuu :D
ap
mutta ne eivät liity työelämään (ainakaan kodin ulkopuoliseen sellaiseen).
Ihan mielenkiinnosta, (en kai osaa kuvitella mitä sisäinen motivaatio _työelämässä_ on, koska en keksi mitään muita kun ulkoisia asioita uraan panostavien motivaatioksi) kerrotko minulle, mikä motivoi _uran_luomiseen, korkeasti kouluttautumiseen ja pitkien työpäivien tekoon, ellei juuri raha tai kunnia/kunnianhimo?
ap
Helppo se on _sanoa_, että voisi koska tahansa kouluttautua korkeasti ja hankkia rahakkaan työpaikan....
Oletko sellainen, jolla ei ole sisäistä motivaatiota yrittää mitään ja siksi luulet, että muillakin motivaatio lähtee vain ulkoisista asioista (raha ja kunnia)? Itse asiassa aika harvalla nämä riittävät motivoimaan. Työelämä antaa hyvin paljon ja se, mikä ihmisiä kannustaa opiskelemaan ja käymään töissä, lähtee usein sisältäpäin. Pelkkä rahan ja kunnian tavoitteleminen ei useinkaan kanna todellisiin tuloksiin. Raha on useimmiten vain seurausta älystä, ahkeruudesta ja sinnikkyydestä.
Nämä motivoivat: Uuden oppiminen, ongelmien ratkaiseminen, jatkuva kehittyminen, se että saa käyttää omaa päätään ja kokea osaamisen iloa, korkea itsetunto jota työ edesauttaa, onnistumisen kokemukset, työkaverit joiden kanssa tehdään ja saavutetaan asioita yhdessä (yhteisöllisyys), kiinnostavat asiakkaat...
Ei motivoi välttämättä pitkiin päiviin (siihen minua ei motivoisi mikään), mutta siis siihen, että kouluttautuu korkeasti ja haluaa panostaa työhönsä, jopa edetä urallaan.
siinä mielessä mitä juuri nyt sanalla (mediassa yms) tarkoitetaan mutta mielestäni "elämäntapa-downshiftaaja" on vähintäänkin yhtä viisas kuin sellainen, joka on ensin luonut uran, ansainnut paljon rahaa jne. Ap:n kaltaiset ihmiset (joihin tavallaan luokittelen itsenikin) ovat jo alun alkaen ymmärtäneet, että "hieno" työ, koulutus, raha ja sen mukanaan tuomat asiat elämässä eivät ehkä olekaan niitä tavoittelemisen arvoisia asioita vaan elämässä on paljon muutakin ja paljon tärkeämpää saavutettavaa.
enkä vaan ajelehdi päämäärättömänä, mutta tavoitteeni ja päämääräni ovat muita kuin materialistisia tai sellaisia, joita saavutetaan (vain) kodin ulkopuolisen työn tai kouluttautumisen ja tienaamisen avulla.
ap
siinä mielessä mitä juuri nyt sanalla (mediassa yms) tarkoitetaan mutta mielestäni "elämäntapa-downshiftaaja" on vähintäänkin yhtä viisas kuin sellainen, joka on ensin luonut uran, ansainnut paljon rahaa jne. Ap:n kaltaiset ihmiset (joihin tavallaan luokittelen itsenikin) ovat jo alun alkaen ymmärtäneet, että "hieno" työ, koulutus, raha ja sen mukanaan tuomat asiat elämässä eivät ehkä olekaan niitä tavoittelemisen arvoisia asioita vaan elämässä on paljon muutakin ja paljon tärkeämpää saavutettavaa.
Mielestäni on sellaista luxuselämää (vrt. vaikka "miljonääriäidit"), että haetaan se "Uuden oppiminen, ongelmien ratkaiseminen, jatkuva kehittyminen, se että saa käyttää omaa päätään ja kokea osaamisen iloa, korkea itsetunto, onnistumisen kokemukset,..." jostain muualta kuin työstä.
Toki ihminen silloin itse kokee elämänsä mukavaksi ja mielekkääksi ja hänellä on hauskaa. Tällainen "mukavia asioita harrastava" ihminen kuitenkin harvoin tuottaa yhtään mitään yhteiskunnalle tai muille ihmisille, vaan hyväksikäyttää heidän maksamiaan palveluita, kuten aiemmassa tekstissäni se "kakkosluokan" downshiftaaja.
Mielestäni on tavallaan huolestuttavaa, että yhä useammat ihmiset haluavat rakennella näitä pilvilinnoja, opiskella aloja, jotka eivät tuota taloudellisesti mitään; nähdä, kokea ja tehdä mielenkiintoisia, haastavia ja erikoisia asioita jne. Sinänsä ihan kivoja asioista, mutta yhteiskunta ei yksinkertaisesti pyöri, jos kaikki vain harrastelevat kivoja asioita ja tekevät vain sitä, mikä on hauskaa ja mukavaa. Entisaikaan yhteiskunta pystyi elättämään ne yksittäiset kirjailijat, säveltäjät, kylähullut ja muut taiteilijasielut. Nykyisin puolet nuorista tuntuu haluavan alalle, joka ei tuota yhtään mitään - ei se pidemmän päälle toimi!
Nykyinen yhteiskuntamme on rakennettu sen oletuksen varaan, että valtaosa ihmisistä tekee tuottavaa työtä. Tuet riittävät harvoille poikkeuksille. Mitä useampi elätettävä (lapsi, eläkeläinen tai muu työtä tekemätön ihminen) työntekijää kohden yhteiskunnassa on, sitä huonommin yhteiskunta pyörii ja sitä vaikeampaa loppujakaan työntekijöitä on motivoida tuottavaan työntekoon. Jossain vaiheessa tuottavat ihmiset loppuvat: he joko heittäytyvät tuottamattomiksi eläteiksi, keksivät keinoja systeemin kiertämiseen tai muuttavat muualle paikkaan, jossa heille jää palkastaan enemmän käteen.
Miksi työtön kotiäiti haluaa hidastaa elämäntahtia ja suorittamista?