Mitä tekisin

Olen uusperheen äiti. Lasteni isästä erosin noin 3-vuotta sitten, sopuisasti olemme saaneet asiat reilaamaan. Lapset vaikuttavat ihan ok:lta, tarkkailen heitä aivan jatkuvasti. Tunnen valtavaa syyllisyyttä erosta lasteni edessä. Pelkään, että olen pilannut heidän elämän ja heistä ei voi ikinä tulla normaaleja ihmisiä.

Minulla on rinnalla aivan ihana mies, sellainen josta ollen aina haaveillut: rakastava, antaa tukensa ja yrittää kaikinpuolin olla minulle apuna arjessa. Tämä syyllisyys ja minun huono vointini vain alkaa jo haitata suhdettamme. Ikävöin lapsia, suren, olen ahdistunut. Mitä voisin itselleni tehdä, mistä saisin apuja?