ympärillä kaikkien muiden lapsilla on "kaikkea", meillä ei ole varaa

Tervetuloa Vihtiin.

Samat on murheet täällä =( Me teimme ratkaisun ja muutimme pienemmälle paikkakunnalle. Käymme miehen kanssa täältä töissä isommassa kaupungissa. Tingittiin omasta mukavuudesta, jottei lasten tarvitsisi koulussa kuunnella ja katsella sitä pröystäilyä. Ennen kouluikää jo muutettiin, ennusmerkit tuohon ympäristön materiahysteriaan oli nähtävissä jo päiväkodissa. Riitti tosiaan kun katseli lapsia hakiessa, viimeisen päälle oli molot sun muut asusteet ja juuri lomat aina vietettiin ulkomailla. Joulun jälkeen kauhea rehentely mitä pukki toi ja kyllähän ne lapset avoimesti juttelevat kun leikkimään tulivat meillekin. Sivukorvalla usein kauhistuneena kuuntelin kommentteja milloin mistäkin leluista ja peleistä, että eikö meillä ole sitä tai tätäkään. Oikein yököttää kun muistelen mennyttä aikaa ja naapurustoa. Nyt on kiva kylämäisempi tunnelma, lapset normaaleja lapsia eikä laatu- ja materiatietoisia ahneita pikkuaikuisia.

Nykylapset ihan oikeasti elävät yltäkylläisyydessä ja kulutusjuhlassa ja se on kamalaa ja surullista. En osaa sanoa mitään teidän ongelmaan, meillä ei ole tuollaista, asumme pikkukaupungissa. Kaikki on "hyvätuloisia" (omakotitalot, autot, työpaikat, harrastukset yms koiraa myöten) mutta meidän piireissä ei jostain syystä ole tuota tavaroilla kerskailua. Päinvastoin, jotenkin tuntuu että noilla on kunniakysymyksenä ns. "köyhäillä". Kaikki haluavat jonkun rämän polkupyörä-konkelin, ikivanhan nokia kännykän, jossa ei ollut edes värinäyttöä (näitä on isoäideillä ja teinipojat suorastaan himoitsevat niitä?) Kai tämä on joku kulttuuri-kysymys. Meidän perhe esim. näyttää ulos päin hyvin köyhältä, jos katsoo meidän taloa, autoja, vaatteita ja noita elektroniikkalaitteita. Tyttö-teini tosin koreilee mielellään vaatteilla ja shoppailee sitten mieleisissään putiikeissa.

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 13:28"]

Samat on murheet täällä =( Me teimme ratkaisun ja muutimme pienemmälle paikkakunnalle. Käymme miehen kanssa täältä töissä isommassa kaupungissa. Tingittiin omasta mukavuudesta, jottei lasten tarvitsisi koulussa kuunnella ja katsella sitä pröystäilyä. Ennen kouluikää jo muutettiin, ennusmerkit tuohon ympäristön materiahysteriaan oli nähtävissä jo päiväkodissa. Riitti tosiaan kun katseli lapsia hakiessa, viimeisen päälle oli molot sun muut asusteet ja juuri lomat aina vietettiin ulkomailla. Joulun jälkeen kauhea rehentely mitä pukki toi ja kyllähän ne lapset avoimesti juttelevat kun leikkimään tulivat meillekin. Sivukorvalla usein kauhistuneena kuuntelin kommentteja milloin mistäkin leluista ja peleistä, että eikö meillä ole sitä tai tätäkään. Oikein yököttää kun muistelen mennyttä aikaa ja naapurustoa. Nyt on kiva kylämäisempi tunnelma, lapset normaaleja lapsia eikä laatu- ja materiatietoisia ahneita pikkuaikuisia.

[/quote]

Kyllä tämä teksti todella katkeralta ja kateelliselta kuulostaa... Ensinnäkin lasten kuuluu oppia, että kaikkea ei saa, ja aina löytyy meidän perhettä rikkaampia/kköyhempiä, aina jollakin on jotakin härpäkettä/vaatetta mitä itsellä/lapsilla ei ole. Lapsen on hyvä oppia, että raha ei kasva puussa, ja niillä raameilla mennään mihin perheellä on tahtoa/varaa ostella.

Itselläni oli köyhä, mutta hyvin rakkaudellinen, perhekeskeinen koti ja lapsuus. Vaikka välillä harmittikin, että kavereilla oli aina enemmän vaatetta ja elektroniikkaa, kalliita harrastuksia, niin silti siihen tottui että meidän perheellä ei ole semmoisiin varaa. Vanhemmat aina sanoivat, että sitten kun olen itse aikuinen, ja teen päätökset oman koulutuksen ja työnteon suhteen, voin itse vaikuttaa omaan varallisuustasooni tälläkeinoin, ja hankkia ne asiat mitä haluan. Paljon on myös vanhempen asenteista kiinni se asennoituminen; jos vanhemmat itse eivät ole niin tavaran ja materian perään, eikä kiinnosta muiden hankinnat ja varallisuus, niin ei se "katkera ja kateellinen" asenne ja vertailu siirry lapsiin niin helposti! Omat vanhempani olivat kiinnostuneita aivan eri asioista, ja olettivat luonnollisesti että onni ei tule tavarasta, joten meille se lapsille oli aivan itsestään selvyys, ne arvot ja asenteet. Ei oltu kateellisia naapureille, eikä vertailtu materialistisa tilannetta, vanhemmat kokivat, että olivat onnellisia koska pääsivät toteuttamaan asioita mm. harrastusten kautta iseään, johon panostivat (kuvataide, luonnossa vietetty aika, kulttuuri, kirjallisuus).

Ensinnäkin pitää muistaa, että lapset suurentelevat muiden lapsien hienoja juttuja sen takia, että vanhemmat heltyisivät ostamaan. "Kaikilla muillakin on" on perusväite lapsen suusta ja se ei välttämättä pidä ihan paikkaansa. Vanhempana lapsi tulee väittämään, että kaikki muutkin saavat juoda alkoholia yms. Vanhempi päättää, mitä teidän perheessä ostetaan ja mitä saa tehdä ja mitä ei.

Teillä on nyt myös tilaisuus opettaa lapsillenne rahan arvoa ja muutenkin millaista elämä on: kaikkeaa, mitä haluaa ei voi saada ja maailma ei siihen kaadu. Elämässä tulee joka tapauksessa vastaan tilanteita, jolloin kaikki ei mene mielen mukaan. Sellaiset lapset, jotka ovat aina saaneet kaiken haluamansa helposti ovat todella pulassa aikuisina, kun eivät kestä näitä tilantieta. Teidän täytyy miettiä omia arvojanne perheenä ja seisoa niiden takana. Miettikää, puuttuuko elämästänne oikeasti asioita. Olisitteko oikeasti onnellisempia Hilfigerin farkuissa?

Voitte myös alkaa lapsen kanssa vaikka säästää jotain lapsen haluamaa kohdetta varten. Esim. juuri kännykkä, matka tms. Takaan, että lapsi iloitsee esim. kännykästä sata kertaa enemmän jos se on "itse tienattu" vaikka kotitöitä tehdän kuin jos kaiken saisi valmiina.

Muistakaa myös, että se miltä muut perheet näyttävät päälle päin ei välttämättä kerro totuutta. Elintaso voi perustua velanottoon ja päälle päin hyvin toimeentulevan näköinen perhe voi olla todellisuudessa ihan kusessa. Kulissit vaan pidetään pystyssä.

Yhden työkaverin perhe on juuri tuollainen. 5v vaatii converset ja saa lahjaksi älypuhelimen, näin esimerkkinä. Meillä ei teinitkään vaadi/saa jotain älyttömän kalliita converseja. Täällä pikkukaupungissa meno ehkä vähän erilaista, tai ainakin oli kun lapsemme oli pieniä ei pröystäilyä juuri näkynyt.

Minä olen pienipalkkainen ja ihan hyvin tullaan toimeen; laskut saadaan maksettua, säästöönkin joskus pieni summa pahanpäivän varalle, perusruokaa pöytään, matkusteluun ei sitten jääkään rahaa kuin tosi harvoin. Kyllähän tuo lapsi joskus mankuu jotakin merkkivaatetta tai -kenkää, kalliita harrastuksia, mutta sanon, että meillä ei ole rahaa siihen, piste. En kyllä missään nimessä suostuisi TÄMÄN asian takia muuttamaan pois. Mitä ihmeen Curling vanhemmuutta tämä tällainen on, että sen takia että Nico Petteri ei saa samoja juttuja kuin naapurin Ville, niin pitää ihan muuttaa pois?? Ihme porukkaa täälä AV.lla... Kyllä on vanhemmuus ja omanarvon tunto hukassa, jos ei kestä sitä, että muilla on enemmän krääsää kuin itsellä tai omilla lapsilla. Tavara on vain tavaraa, ja merkki on vain merkki, itse en ole koskaan oikein perustanut minkään brändin perään! En todellakaan suostu maksamaan jostakin collegehupparista enemmän vain siksi, että se on tietyn merkkinen, typerää opettaa lapselle tällaista merkkitietoisuutta. Sitten jos kovasti jotakin haluaa, voi toki lapsi omilla rahoillaan ostaa mitä haluaa! Ei vanhempien tehtävä ole totuttaa lapsi saamaan kaikkea mitä haluaa tai mieli tekee, varsinkin  kun se muotivaate on kahden vuoden kuluttua jo ihan Out.

Tämä ketju sai aikaan itselleni takautuman ihanalle 80-luvulle, jolloin elin omaa lapsuuttani. Kaverini perheessä elettiin ajan hermolla. Oli videonauhuri, elekroniikkapelit ym. sen ajan viimeisimmät "ihmeet". Omassa kodissa taas oltiin yhtä varakkaita, mutta rahaa käytettiin hyvinkin konservatiivisesti. Muistan kyllä kadehtineeni ystävääni, joka sai aina kaiken, mitä mieleen tuli ehdottaa.

Nyt todella hymähdyttää ne sen ajan "aikansa eläneet" elektroniikkavehkeet. Nykyisin tuntuu olevan vallalla aivan valtava tyhjyys, jota yritetään peitota kuluttamisella. Lapsetkin oppivat pian, ettei se viimeisin lumia tai tabletti viihdytä kuin vain hetken aikaa. Jostain muualta olisi löydettävä se merkitys ja sisältö elämiselle.

Kun puhutte toisten perheiden "pröystäilystä" niin miten ihmeessä se on jotenkin teiltä pois? Ja mitä hemmettiä se teille kuuluu, jos joku perhe ostaa lapselleen älypuhelimen?? Taas tätä Suomalaista kateutta, kun vihataan sitä, että jollakin toisella on, kun itsellä ei ole! Ei sitä puhelinta pröystäilyn takia osteta, vaan siksi että se on kiva puhelin jossa on kivoja ominaisuuksia, ja on mageen näköinen, ei siksi että te tulette kateudesta vihreäksi!! Ihan typerä ja lapsellinen ajatusmaailma teillä kyllä on, jos ajattelette, että se tavara/vaate yms. ostetaan "pröystäilyn" takia!

Missähän mahdatte asua jos kaikilla on varaa tuollaiseen elintasoon?

Itsekin asumme pk-seudulla ja lasten koulussa ja kavereissa on lapsia joka yhteiskuntaluokasta.

Osalla on "kaikki" mutta osalla ei. Omat lapseni sijoittuvat h&m-vaatteineen varmaan välimaastoon, on älypuhelimet ja merkkikengät mutta ei tabletteja ja muuta turhuutta.

Jos te nyt muutatte johonkin köyhemmälle alueelle ja leveilette siellä tavaroillanne, niin mihin niiden köyhempien sitten pitää muuttaa?

Kasvun paikka, lähinnä ap:lle itselleen.

Surkea provo.

Kukaan ei muuta pois kotoaan jonnekin muualle sen takia, että tokaluokkalaisen lapsen kavereilla on merkkivaatteita.

Ja jos on aikeissa muuttaa, niin ehkä olisi pikemminkin aika ruveta kasvattamaan lasta pois kulutushysteriasta ja hankkia selkäranka ja itsetunto.

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 13:56"]

Minä olen pienipalkkainen ja ihan hyvin tullaan toimeen; laskut saadaan maksettua, säästöönkin joskus pieni summa pahanpäivän varalle, perusruokaa pöytään, matkusteluun ei sitten jääkään rahaa kuin tosi harvoin. Kyllähän tuo lapsi joskus mankuu jotakin merkkivaatetta tai -kenkää, kalliita harrastuksia, mutta sanon, että meillä ei ole rahaa siihen, piste. En kyllä missään nimessä suostuisi TÄMÄN asian takia muuttamaan pois. Mitä ihmeen Curling vanhemmuutta tämä tällainen on, että sen takia että Nico Petteri ei saa samoja juttuja kuin naapurin Ville, niin pitää ihan muuttaa pois?? Ihme porukkaa täälä AV.lla... Kyllä on vanhemmuus ja omanarvon tunto hukassa, jos ei kestä sitä, että muilla on enemmän krääsää kuin itsellä tai omilla lapsilla. Tavara on vain tavaraa, ja merkki on vain merkki, itse en ole koskaan oikein perustanut minkään brändin perään! En todellakaan suostu maksamaan jostakin collegehupparista enemmän vain siksi, että se on tietyn merkkinen, typerää opettaa lapselle tällaista merkkitietoisuutta. Sitten jos kovasti jotakin haluaa, voi toki lapsi omilla rahoillaan ostaa mitä haluaa! Ei vanhempien tehtävä ole totuttaa lapsi saamaan kaikkea mitä haluaa tai mieli tekee, varsinkin  kun se muotivaate on kahden vuoden kuluttua jo ihan Out.

[/quote]

Ongelma ei olekaan sinun lapsesi vaan ne muut. Jossain Eirassa useimmat lapset ovat jo äidinmaidossa imeneet sen asenteen, että vanhempien ammatillinen status sekä raha ja sen merkit ovat kaikki kaikessa. Ei se hyvää tee lapsen itsetunnolle, että muut lällättelevät kun "Nicon mutsi on joku vitun siivooja". Vähän eri meininkiä kuin se, että 1980-luvun lopussa luokan ainoan kultalusikkatytön kotona oli vesisänky ja jäätelökone.

Voihan se olla, että sinun lapsesti positiivisella tavalla sisuuntuvat tästä ja vain kasvavat eheämmiksi aikuisiksi. Valitettavasti monelle reaktio on myös esimerkiksi uhmakasta vittu ihan sama -kapinaa tai sitten loppuelämän ajan aina ajatellaan olevansa vähän huonompia kaikessa. Aina ei voi voittaa, mutta ainainen häviäminenkään ei tee kenellekään hyvää.

Lue tämä

http://www.vauva.fi/keskustelu/3960253/ketju/miksi_on_aina_niin_tarkeaa_itse_ansaita_kaikki_rahansa

Ap on itse kateellinen, asenteet siirtyneet sitten lapseen. Kyllä tässä AP itse on syypää muuttoon, ei lapset. AP ei vaan pystynyt elämään niiden ihmisten keskuudessa, millä menee taloudellisesti paremmin kuin AP.lla.

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 14:00"]

Kun puhutte toisten perheiden "pröystäilystä" niin miten ihmeessä se on jotenkin teiltä pois? Ja mitä hemmettiä se teille kuuluu, jos joku perhe ostaa lapselleen älypuhelimen?? Taas tätä Suomalaista kateutta, kun vihataan sitä, että jollakin toisella on, kun itsellä ei ole! Ei sitä puhelinta pröystäilyn takia osteta, vaan siksi että se on kiva puhelin jossa on kivoja ominaisuuksia, ja on mageen näköinen, ei siksi että te tulette kateudesta vihreäksi!! Ihan typerä ja lapsellinen ajatusmaailma teillä kyllä on, jos ajattelette, että se tavara/vaate yms. ostetaan "pröystäilyn" takia!

[/quote]

Ei kun se justiin siltä hyväosaiselta lapselta menee sen pröystäilyn ja elvistelyn puolelle, pitää oikein huolella esitellä niitä kamojaan ja törkeimmät sitten kehtaavat ääneen ihmetellä, että eiks teillä oo tähänKään varaa? Ei sillä väliä, vaikka kukin ostais kuus älypuhelinta ja tablettia kersoilleen, mutta onko niitä pakko joka paikassa mainostaa? Sellasta tilannetajua ja hienotunteisuutta ei tunnu löytyvän.

Oli siis meiltä loistava ratkaisu ostaa "huonolta alueelta" halvalla iso koti ja rempata se. Muuten tällä alueella olla nipin napin keskituloisia, joten ei lapset ainakaan tuollaista tule surkuttelemaan. Päinvastoin :D Meillä on jo tabletit ja muut ja on varaa matkustaa. 

Me elämme aika niukasti, palkka kun tulee, ei hirveesti jää. Sen sijaan minun vanhempani asuvat suht lähellä ja he ovat olleet jo eläkkeellä pitkään.

Isäni kalastelee lähes koko vuoden, heillä on pientä perunapeltoa ja vst.

Heillä on todella hyvä maakellari, joka on ihan täynnä oman maan tuotoksia ja meidän perheessä joka päivä syödään jotain mikä on peräisin vanhempani kotoa.

Käyn heitä myös säännöllisesti auttamassa, mm otan vuosittain pari ylityövapaata, kun on perunannostoaika ja siinä tehdään 4 - 5 pv ruumiillista työtä.

Meilläkin tuli napinaa ruuasta, kun teillä ei ole sitä tai tätä.

Mutta tämä uusi sukupolvi tunteekin sanan luomu ja orgaaninen. Kun kerron miksi meillä ei ole suklaavanukasta vaan omalla jogurttikoneella ( 2 e kirppikseltä ) tehtyä jogurttia en kerro syy on se että teko on huomattavasti edullisempaa vaan kerron nämä tietyt syyt.

Perunat maalta, samoin salaatti, jossa on pieneksi raastettua porkkanaa, omenaa, kaalia, kaikki maalta.

Nyt kahtena vuotena olemme olleet kesällä viikon vanhempieni luona ja viikon miehen vanhempien mökillä, varsinkin jälkimmäisessä on paljon tekemistä lapsille, mm erilaisia kalastusjuttuja kokeillaan jne mistä en tiedä yhtään mitään.  Tänä aikana on meidän asunto ollut "vuokrattuna" erään kaukaisen sukulaisen tyttäreille. Asuvat Amerikassa ja tulevat joka toinen vuosi kesälomallaan Suomeen.

Ensimmäisenä vuotena he toivat meille 3 matkalaukullista heidän vanhoja vaatteita ja kenkiä, kaikki todella siistejä ja meidän suomalaisten mukaan merkkivaatteita. Nyt viime kesänä pystyimme antamaan vähän ns ostoslistaa, toivatn mm 10 paria converseja , sain pari vanhaa Michael Korrssin laukkua ja paljon muuta. 

Olimme viime kesänä viikon Saksassa. Kävimme Legolandissa. Ostimme lentoliput 99 euroa per henkilö, vuokrasimme auton, asuimme motellissa ja nautimme olostamme. 4 hengen matka tuli maksamaan kaikkineen n 1200 - 1300 euroa ja se oli ainoa matka koko vuotena. Rahat saimme siihen kun myimme ylimääräiset Amerikan tuliaiset pois.

Esim converseja saa jatkuvasti tarjouksesta, käytettynä n 10 euroa. Vähän jos näkis vaivaa asioiden eteen.

Tämä vertailu ei loppujen lopuksi kauaa kestä.

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 13:16"]Joudumme muuttamaan, koska lasten (vitonen ja tokaluokkalainen) koulussa ja jopa nuorimman lapsen päiväkotiryhmässä (eskari) on iso osa lapsista meitä paljon varakkaammista perheistä. Muuten tuo ei minua kiinnostaisi, mutta on todella kurja olo lasten puolesta. Jo päiväkoti-ikäiset alueellamme vertailevat kännyköitä, tabletteja ja ties mitä pelejä. Saavat sitä ja tätä, kulkevat merkkivaatteissa jne. ja vertailevat sitten keskenään näitä.

Asumme vuokralla, meillä ei ole tällä hetkellä mahdollisuutta edes saada niin paljon lainaa, että täältä pääkaupunkiseudulta voisimme ostaa oman asunnon. Työtilanne meillä on täällä kyllä hyvä, sen vuoksi ei houkuta muuttaa pois, luopua vakipaikoista ja ryhtyä työttömäksi. Myös koko tukiverkosto on täällä, muualla ei ketään. Mutta tämä raha-asia painaa mieltä ja tekee olon vähäpätöiseksi. Me olemme ihan perusammateissa, mutta palkka on matala.

Esikoinen on alkanut harmitella vaatteitaan. Muilla on ties mitä Hollisteria ja Hilfigeriä, kuulemma. Meillä perus henkkamaukkaa kierrätetään lapselta toiselle. Muilla on uusinta älypuhelinta, on tablettia ja komeita pyöriä. Ei ole vain lapsen "kaikilla muilla on"-juttua, huomaan kyllä saman kun ikäryhmän lapsia näen kylässä, kaupoilla ja harrastuksissa. Esikoinen on surullinen, kokee jäävänsä ulkopuoliseksi ja nyt on jo alkanut häpeillä pyöräänsäkin, ei halua mennä sillä kouluun. :(

Tokaluokkalainen kinuu uutta puhelinta ja kysyy miksei voi saada sitä ja tätä. Samoin eskarilainen, muillakin kuulemma on.

Tokaluokkalainen haluaisi harrastaa jääkiekkoa, mutta ei meillä ole millään varaa niihin varusteisiin ja harjoitusmaksuihin. Niinpä on saanut tyytyä kerhotyyppisiin liikuntaharrastuksiin, missä kukaan luokkakaveri ei käy. En tiedä kuinka kauan jaksaa niissä käydä kun mitään kilpailuja tms. ei ole, kunhan vähän pelaillaan. Tuntuu olevan kateellinen ja ihannoivan sitä kun muut käyvät harjoitusleireillä, matkoilla ja pelireissuilla, pääsevät matseihin jne.

Muut käy lomilla jatkuvasti ulkomailla tai lapissa. Ei meillä ole varaa kuin ehkä kerran parissa/kolmessa vuodessa lähteä viikoksi ulkomaille. Emme harrasta laskettelua, ei ole aikanaan tullut opeteltua eikä nyt ole rahaa investoida koko porukalle välineitä ja hissilippuja. Sekin tuntuu ottavan poikia päähän. Niinpä lomilla ei juuri kavereita kylässä käy, kaikki tuntuvat olevan perhematkoilla.

On todella epäonnistunut olo ja ahdistaa kun en voi tarjota lapsilleni sitä mitä ympärillä kaikki muut. Tuntuu, että nykylapset elävät ihan yltäkylläisyydessä.

Meidän on oikeasti varmaan kohta pakko muuttaa jonnekin halvalle alueelle niin lapset eivät tuntisi oloaan niin erilaisiksi :(

[/quote]

Mitäs tossa? Itse olin keskituloisesta perheestä, no kaikkea löytyi ja löytyy edelleenkin. Mutta en ollut koskaan kateellinen jos jollain oli kalliimmat lelut ja vaatteet, eikä vanhemmatkaan ollut koskaan katkeria tai kateellisia muille. Meillä oli ne mitä oli ja rahaa säästettiin. Minulla oli ala-asteella gameboy, nintendo, commodore 64 ja paljon leluja, yläasteella isä osti meille ensimmäisen tietokoneen ja ensimmäisen kännykän. Silti vaikka muilla olikin ehkä jotain aikaisemmin kuin meillä, niin ei oltu kateellisia, eikä katkeria. Itse elänyt onnellisen lapsuuden, välittämättä siitä mitä leluja, tavaroita ja merkkivaatteita muilla oli. Ei tuollaiset asiat kiinnostanut ja vaivannut minua, eikä vanhempiani.

En meinaa uskoa. Itse asumme okt:ssa ja hyvillä tuloilla. Mutta hyvät on menotkin kun on 3 lasta, 2 (vanhaa) autoa ja talolaina. Me käymme matkoilla juuri ja juuri kerran 3 vuodessa ja todellakin kierrätämme henkkamaukkaa. Vaihtelemme naapurien kanssa lasten vaatteita ja pyöriä. Kyllä meilläkin asuu naapureina hyvätuloisia mutta ei kukaan ökyile. Ap taitaa olla provo koska harvemmin pienituloinen vuokraa mistään Ullanlinnasta asuntoa.