Lue keskustelun säännöt.
Miten olisi pitänyt toimia lapsen kanssa? Mikä sitä vaivaa?
18.08.2014 |
Ihmettelen lapsen käytöstä. Meillä siis melko tiukka kuri ja lasten ei anneta käyttäytyä rumasti ja tehdä kuinka vaan. Lapsia on melko paljon ja kaikki paitsi yksi osaa käyttäytyä hienosti lähes aina. Ihmettelen mikä voi olla vikana, esim. tänään hain koulusta ja oltiin sovittu paikka mistä noudetaan mutta lapsi oli ymmärtänyt väärin eikä kestänyt sitä että oli ymmärtänyt väärin vaan rääkyi koko ajomatkan kotiin niin että oli jo vaarallista ajamisen kannalta. Olin muka sanonut toisen paikan... Kiukku jatkuu kotona ovien paiskomisena.
Lapsi ei myöskään siedä vaatteita, aina ne on huonosti niinkuin kengätkin. Mikään ei tunnu hyvältä.
Kiusaa sisaruksiaan jopa niin että haluaa että niitä sattuu, pienin taapero. Ikinä ei voi tietää mitä tekee.
Aina ollut erikoinen, jo syntyessään mut neuvolan, päiväkodin, esikoulun mukaan oikein reipas ja tottelevainen ihannelapsi. Kotona aina täynnä vihaa ja haluaa satuttaa. Vain äärimmäisen harvoin hyvällä päällä ja ihana.
Fiksu on, todellakin, osasi lukea jo ennen esikoulua yms. ihan itsestään.
Kommentit (12)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kakkonen. Näin olen itsekin alkanut miettimään. Hän on vain erilainen ja se täytyy hyväksyä ja toimia sen mukaan ja yrittää ymmärtää. Tuo tämänpäiväinenkään ei ollut paha juttu, molemmat vaan odotti tahoillaan turhaan mutta ei siitä numeroa tehty - paitsi lapsi teki. Sanoin vaan että voit aina tulla tähän odottamaan, ei sillä ollut väliä mitä oltiin sovittu. On vaan välillä raastavaa kun oikeasti lapsi huutaa niin lujaa että ajamisesta ei meinaa tulla mitään.
Ehdin vähän googlettaa aistiyliherkkyyttä. Äänet on tosiaan ollut ongelma, esim. kerran ajettiin huvipuistoon 4-5 tuntia eikä lapsi kestänyt olla siellä ollenkaan... Sellainen erikoisuus myös ollut että esim. pienenä ei osannut varoa päätään, nukuttiin vierekkäin ja aina päät osui yhteen, vieläkin hän voi heittää itsensä johonkin niin että pää kolahtaa. Hän on myös todella sitkeä, esim. 5 kk vauvana kiipesi pinnasängyn laidan yli ja tippui korkealta kivilattialle, pinnasänky oli siis alimmalla tasolla. Tällaisia uskomattomia juttuja hänen kanssaan tapahtunut. Satuttaa itsensä herkästi. Luonteeltaan/kavereiden kanssa on se määräilijä/ohjaaja.
[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 15:05"]Aistiyliherkkyys (kengät hiertää aina) ja muutoksen vastustaminen (uusi vaate on aina huno) ovat ihan normireaktioita herkällä lapsella. Tavallaan sekä korkea omanarvontunto että huono itsetunto (suuttuu verisesti, jos on ollut väärässä) ihan normi, toki vanhemmalta vaaditaan hieman enemmän hienotunteisuutta kuin muiden kanssa. Kyllä hän tietää, että on ollut väärässä. Luultavasti hakkaa itseään sisäisesti jo aivan tarpeeksi (riehuminen on merkki tästä). Joskus tämä piirre saattaa muuttua myös oikeaksi oman itsen fyyliseksi satuttamiseksi silloin kun kokee, että on epäonnistunut. Muden satuttaminen on yksi oman henkisen pahoinvoinnin ilmiöistä. Tarvitsee paljon tukea ja huomiota ja rakkautta. Itse viettäisin hänen kanssaan hieman enemmän kahdenkeskistä aikaa kuin muiden. Ei muiden kustannuksella, vaan ihan hänen temperamenttipiirteiden vaatimusten mukaisesti.
[/quote]
Mä olin aistiyliherkkä lapsi, mulla ei ollut kyllä sisaria. Ennen päiväkotiin menoa halusin aina pukea sukkahousut itse, mutta joka kerta harmitti kun viivat meni vinoon. Äiti myöhästyi melkein aina töistä tai herättiin todella aikaisin. Kerta toisensa jälkeen revin ne sukkahousut pois jalasta ja pistin uudelleen, en antanut äitini pukea niitä muuta kun pitkän tappelun jälkeen ja silloinkaan ei ollut hyvä vaan otin ne pois.
Nykyään mun mielialat singahtelee suunnasta toiseen hetkessä ja tulen vihaiseksi jos joku ei mene niin kuin oli sovittu tai minä haluaisin. Saatan olla äreä ja vihainen myös ilman syytä ja hetken päästä taas todella onnellinen ja iloinen. Mun on vaikea hallita vihaani, kun suutun ja se ilmenee tavaroiden heittelynä. Mun tarvitsee osata joku asia täydellisesti tai muuten en tee sitä ja ahdistun kun en osaa. Miehelläni on välillä todella rankkaa kestää mun päähän pistoja ja mielialan vaihteluita, kaiken lisäksi näyttää vähän siltä, että meidän lapsi on aivan samanlainen.
[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 15:35"]
[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 15:05"]Aistiyliherkkyys (kengät hiertää aina) ja muutoksen vastustaminen (uusi vaate on aina huno) ovat ihan normireaktioita herkällä lapsella. Tavallaan sekä korkea omanarvontunto että huono itsetunto (suuttuu verisesti, jos on ollut väärässä) ihan normi, toki vanhemmalta vaaditaan hieman enemmän hienotunteisuutta kuin muiden kanssa. Kyllä hän tietää, että on ollut väärässä. Luultavasti hakkaa itseään sisäisesti jo aivan tarpeeksi (riehuminen on merkki tästä). Joskus tämä piirre saattaa muuttua myös oikeaksi oman itsen fyyliseksi satuttamiseksi silloin kun kokee, että on epäonnistunut. Muden satuttaminen on yksi oman henkisen pahoinvoinnin ilmiöistä. Tarvitsee paljon tukea ja huomiota ja rakkautta. Itse viettäisin hänen kanssaan hieman enemmän kahdenkeskistä aikaa kuin muiden. Ei muiden kustannuksella, vaan ihan hänen temperamenttipiirteiden vaatimusten mukaisesti.
[/quote]
Mä olin aistiyliherkkä lapsi, mulla ei ollut kyllä sisaria. Ennen päiväkotiin menoa halusin aina pukea sukkahousut itse, mutta joka kerta harmitti kun viivat meni vinoon. Äiti myöhästyi melkein aina töistä tai herättiin todella aikaisin. Kerta toisensa jälkeen revin ne sukkahousut pois jalasta ja pistin uudelleen, en antanut äitini pukea niitä muuta kun pitkän tappelun jälkeen ja silloinkaan ei ollut hyvä vaan otin ne pois.
Nykyään mun mielialat singahtelee suunnasta toiseen hetkessä ja tulen vihaiseksi jos joku ei mene niin kuin oli sovittu tai minä haluaisin. Saatan olla äreä ja vihainen myös ilman syytä ja hetken päästä taas todella onnellinen ja iloinen. Mun on vaikea hallita vihaani, kun suutun ja se ilmenee tavaroiden heittelynä. Mun tarvitsee osata joku asia täydellisesti tai muuten en tee sitä ja ahdistun kun en osaa. Miehelläni on välillä todella rankkaa kestää mun päähän pistoja ja mielialan vaihteluita, kaiken lisäksi näyttää vähän siltä, että meidän lapsi on aivan samanlainen.
[/quote]Oletko loukannut itsesi lapsena? Ahdistaa johtuuko lapsen aistiyliherkkyys näistä loukkaantumisista vai loukkaantumiset aistiyliherkkyydestä? Toistaalta lapsi oli jo synnärillä yliherkkä, en esim. saanut poistua viereltä lainkaan. Ikävä kuullaa ettei ole odotettavissa edes helpostusta aikuisena. Sukkahousujen kanssa meillä samaa tappelua, itseasiassa sukkahousuja ei voi käyttää, eikä farkkuja tai housuja. Leggingsit on yleensä käyneet mutta nyt tänä aamuna nekin tuntui ryppyisiltä vatsan kohdalta. Pukemiseen/aamuun täytyy varata tunteja aikaa koska mikään ei onnistu. Tänäänkin laitettiin monet eri sukat mut ne oli aina huonon tuntuiset joten meni ilman sukkia kouluun. Kengät oli myös huonon tuntuiset joten laittoi avoimet sandaalit vaikka kylmä päivä. Reppu oli liian tiukalla vaikka oikeasti oli juuri laitettu mittojen mukaiseksi. Hiuksia ei voi laittaa ponnarille kun kiristää. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 15:41"][quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 15:35"]
[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 15:05"]Aistiyliherkkyys (kengät hiertää aina) ja muutoksen vastustaminen (uusi vaate on aina huno) ovat ihan normireaktioita herkällä lapsella. Tavallaan sekä korkea omanarvontunto että huono itsetunto (suuttuu verisesti, jos on ollut väärässä) ihan normi, toki vanhemmalta vaaditaan hieman enemmän hienotunteisuutta kuin muiden kanssa. Kyllä hän tietää, että on ollut väärässä. Luultavasti hakkaa itseään sisäisesti jo aivan tarpeeksi (riehuminen on merkki tästä). Joskus tämä piirre saattaa muuttua myös oikeaksi oman itsen fyyliseksi satuttamiseksi silloin kun kokee, että on epäonnistunut. Muden satuttaminen on yksi oman henkisen pahoinvoinnin ilmiöistä. Tarvitsee paljon tukea ja huomiota ja rakkautta. Itse viettäisin hänen kanssaan hieman enemmän kahdenkeskistä aikaa kuin muiden. Ei muiden kustannuksella, vaan ihan hänen temperamenttipiirteiden vaatimusten mukaisesti.
[/quote]
Mä olin aistiyliherkkä lapsi, mulla ei ollut kyllä sisaria. Ennen päiväkotiin menoa halusin aina pukea sukkahousut itse, mutta joka kerta harmitti kun viivat meni vinoon. Äiti myöhästyi melkein aina töistä tai herättiin todella aikaisin. Kerta toisensa jälkeen revin ne sukkahousut pois jalasta ja pistin uudelleen, en antanut äitini pukea niitä muuta kun pitkän tappelun jälkeen ja silloinkaan ei ollut hyvä vaan otin ne pois.
Nykyään mun mielialat singahtelee suunnasta toiseen hetkessä ja tulen vihaiseksi jos joku ei mene niin kuin oli sovittu tai minä haluaisin. Saatan olla äreä ja vihainen myös ilman syytä ja hetken päästä taas todella onnellinen ja iloinen. Mun on vaikea hallita vihaani, kun suutun ja se ilmenee tavaroiden heittelynä. Mun tarvitsee osata joku asia täydellisesti tai muuten en tee sitä ja ahdistun kun en osaa. Miehelläni on välillä todella rankkaa kestää mun päähän pistoja ja mielialan vaihteluita, kaiken lisäksi näyttää vähän siltä, että meidän lapsi on aivan samanlainen.
[/quote]Oletko loukannut itsesi lapsena? Ahdistaa johtuuko lapsen aistiyliherkkyys näistä loukkaantumisista vai loukkaantumiset aistiyliherkkyydestä? Toistaalta lapsi oli jo synnärillä yliherkkä, en esim. saanut poistua viereltä lainkaan. Ikävä kuullaa ettei ole odotettavissa edes helpostusta aikuisena. Sukkahousujen kanssa meillä samaa tappelua, itseasiassa sukkahousuja ei voi käyttää, eikä farkkuja tai housuja. Leggingsit on yleensä käyneet mutta nyt tänä aamuna nekin tuntui ryppyisiltä vatsan kohdalta. Pukemiseen/aamuun täytyy varata tunteja aikaa koska mikään ei onnistu. Tänäänkin laitettiin monet eri sukat mut ne oli aina huonon tuntuiset joten meni ilman sukkia kouluun. Kengät oli myös huonon tuntuiset joten laittoi avoimet sandaalit vaikka kylmä päivä. Reppu oli liian tiukalla vaikka oikeasti oli juuri laitettu mittojen mukaiseksi. Hiuksia ei voi laittaa ponnarille kun kiristää. AP
[/quote]
En ole loukannut itseäni lapsena, joten tuskin sillä on tekemistä. Minäkin takerruin pienenä äitiini, tutit eivät kelvanneet vain äidin tissi ja lähellä täytyi olla koko ajan. En kyllä itkenyt siitä huolimatta hirveästi, olin todella hiljainen. Mullekaan ei hiuksia saanut pistää kiinni, kun kiristi. Nykyään en vieläkään pidä sukkahousuista enkä legginseistä, aina ne on mutkalla tai kiristää. Ainoastaan raskauslegginsit menee kun niissä on se mahavara niin ei kiristä. En pidä myöskään tiukoista housuista, farkkuja en ikinä käyttäisi ellei äitysfarkkuja olisi keksitty.
Yleensä ei pitäisi mennä lapsen oikkujen mukaan mutta voisikohan tässä vähän mennä? Käyttää lapsella kuulosuojaimia melussa ja etsiä yhdessä vaatteita kaupasta, ilman saumoja yms? Onhan se epämukavaa jos kaikki painaa ja huutaa, jos kerta on yliherkkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 15:47"][quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 15:41"][quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 15:35"]
[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 15:05"]Aistiyliherkkyys (kengät hiertää aina) ja muutoksen vastustaminen (uusi vaate on aina huno) ovat ihan normireaktioita herkällä lapsella. Tavallaan sekä korkea omanarvontunto että huono itsetunto (suuttuu verisesti, jos on ollut väärässä) ihan normi, toki vanhemmalta vaaditaan hieman enemmän hienotunteisuutta kuin muiden kanssa. Kyllä hän tietää, että on ollut väärässä. Luultavasti hakkaa itseään sisäisesti jo aivan tarpeeksi (riehuminen on merkki tästä). Joskus tämä piirre saattaa muuttua myös oikeaksi oman itsen fyyliseksi satuttamiseksi silloin kun kokee, että on epäonnistunut. Muden satuttaminen on yksi oman henkisen pahoinvoinnin ilmiöistä. Tarvitsee paljon tukea ja huomiota ja rakkautta. Itse viettäisin hänen kanssaan hieman enemmän kahdenkeskistä aikaa kuin muiden. Ei muiden kustannuksella, vaan ihan hänen temperamenttipiirteiden vaatimusten mukaisesti.
[/quote]
Mä olin aistiyliherkkä lapsi, mulla ei ollut kyllä sisaria. Ennen päiväkotiin menoa halusin aina pukea sukkahousut itse, mutta joka kerta harmitti kun viivat meni vinoon. Äiti myöhästyi melkein aina töistä tai herättiin todella aikaisin. Kerta toisensa jälkeen revin ne sukkahousut pois jalasta ja pistin uudelleen, en antanut äitini pukea niitä muuta kun pitkän tappelun jälkeen ja silloinkaan ei ollut hyvä vaan otin ne pois.
Nykyään mun mielialat singahtelee suunnasta toiseen hetkessä ja tulen vihaiseksi jos joku ei mene niin kuin oli sovittu tai minä haluaisin. Saatan olla äreä ja vihainen myös ilman syytä ja hetken päästä taas todella onnellinen ja iloinen. Mun on vaikea hallita vihaani, kun suutun ja se ilmenee tavaroiden heittelynä. Mun tarvitsee osata joku asia täydellisesti tai muuten en tee sitä ja ahdistun kun en osaa. Miehelläni on välillä todella rankkaa kestää mun päähän pistoja ja mielialan vaihteluita, kaiken lisäksi näyttää vähän siltä, että meidän lapsi on aivan samanlainen.
[/quote]Oletko loukannut itsesi lapsena? Ahdistaa johtuuko lapsen aistiyliherkkyys näistä loukkaantumisista vai loukkaantumiset aistiyliherkkyydestä? Toistaalta lapsi oli jo synnärillä yliherkkä, en esim. saanut poistua viereltä lainkaan. Ikävä kuullaa ettei ole odotettavissa edes helpostusta aikuisena. Sukkahousujen kanssa meillä samaa tappelua, itseasiassa sukkahousuja ei voi käyttää, eikä farkkuja tai housuja. Leggingsit on yleensä käyneet mutta nyt tänä aamuna nekin tuntui ryppyisiltä vatsan kohdalta. Pukemiseen/aamuun täytyy varata tunteja aikaa koska mikään ei onnistu. Tänäänkin laitettiin monet eri sukat mut ne oli aina huonon tuntuiset joten meni ilman sukkia kouluun. Kengät oli myös huonon tuntuiset joten laittoi avoimet sandaalit vaikka kylmä päivä. Reppu oli liian tiukalla vaikka oikeasti oli juuri laitettu mittojen mukaiseksi. Hiuksia ei voi laittaa ponnarille kun kiristää. AP
[/quote]
En ole loukannut itseäni lapsena, joten tuskin sillä on tekemistä. Minäkin takerruin pienenä äitiini, tutit eivät kelvanneet vain äidin tissi ja lähellä täytyi olla koko ajan. En kyllä itkenyt siitä huolimatta hirveästi, olin todella hiljainen. Mullekaan ei hiuksia saanut pistää kiinni, kun kiristi. Nykyään en vieläkään pidä sukkahousuista enkä legginseistä, aina ne on mutkalla tai kiristää. Ainoastaan raskauslegginsit menee kun niissä on se mahavara niin ei kiristä. En pidä myöskään tiukoista housuista, farkkuja en ikinä käyttäisi ellei äitysfarkkuja olisi keksitty.
[/quote]
Ja toi sukka juttu. Vielä kaksi vuotta sitten en koskaan käyttänyt sukkia en edes talvella, nyt olen kumminkin alkanut käyttämään lyhyt vartisia, kun mielummin ne kuin kengän hierrys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luepas kirja "tahatonta tohellusta"
Toimintaterapiasta olisi selvästi hyötyä lapsellesi. Sinun itsesi pitää vaan hyväksyä se, että hän on erilainen. Älä tee siitä isoa numeroa.
[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 16:01"]
Luepas kirja "tahatonta tohellusta"
Toimintaterapiasta olisi selvästi hyötyä lapsellesi. Sinun itsesi pitää vaan hyväksyä se, että hän on erilainen. Älä tee siitä isoa numeroa.
[/quote]Toimintaterapiaan laittoivat päiväkodista mutta toimintaterapeutti nauroi että tässä on todella lahjakas lapsi toiminnallisesti. Eli ei osannut kiivetä kiville päiväkodissa, kuitenkin oppi ajamaan pyörällä ihan pienenä.
Aistiyliherkkyys (kengät hiertää aina) ja muutoksen vastustaminen (uusi vaate on aina huno) ovat ihan normireaktioita herkällä lapsella. Tavallaan sekä korkea omanarvontunto että huono itsetunto (suuttuu verisesti, jos on ollut väärässä) ihan normi, toki vanhemmalta vaaditaan hieman enemmän hienotunteisuutta kuin muiden kanssa. Kyllä hän tietää, että on ollut väärässä. Luultavasti hakkaa itseään sisäisesti jo aivan tarpeeksi (riehuminen on merkki tästä). Joskus tämä piirre saattaa muuttua myös oikeaksi oman itsen fyyliseksi satuttamiseksi silloin kun kokee, että on epäonnistunut. Muden satuttaminen on yksi oman henkisen pahoinvoinnin ilmiöistä. Tarvitsee paljon tukea ja huomiota ja rakkautta. Itse viettäisin hänen kanssaan hieman enemmän kahdenkeskistä aikaa kuin muiden. Ei muiden kustannuksella, vaan ihan hänen temperamenttipiirteiden vaatimusten mukaisesti.