Minkälaista elämää vietit, kun olit 24-vuotias?
Tai vietät, kun olet 24-vuotias.
Täällä niin monella tuntuu olevan jo se omakotitalo, uudehkot autot, hyvä tuloiset työt... mutta missä vaiheessa ne on saavutettu.
Me asutaan rivitalossa, on vanha auto, yksi lapsi, työelämässä vielä aika aloittelijoita. Ihan onnellisia kyllä ollaan, mutta pitäisikö jo olla enemmän...
Kommentit (38)
Olin vastavalmistunut tradenomi ja odotin toista lastani. Asuimme mieheni kanssa vanhassa, mutta remontoidussa omakotitalossa ja pihassa oli yksi uudehko auto. Nyt 26-vuotiaana, ei tilanne pahemmin ole muuttunut, asumme edelleen samassa talossa, jota pikkuhiljaa olemme remontoineet enemmän oman näköiseksemme, lapsia on siis kaksi ja olen heidän kanssaan kotona. Syksyllä toiveena opiskelujen aloittaminen, jos selvitän pääsykokeet:) Ja pihassa edelleen se sama, pari vuotta sitten uudehko auto ja sen vieressä toinen ikäloppu kauppakassi.
Olemme silloin olleet mieheni kanssa 8 vuotta yhdessä ja meillä on kaksi ihanaa lasta. Olen aloittanut opiskelun yliopistossa ja suunnittelen kolmatta lasta.
Omaa asuntoa ei ole, eikä tulekaan ennen kuin olemme säästäneet kunnollisen pesämunan.
Olen valmistunut kolme vuotta sitten tradenomiksi, olen ollut vajaan kolme vuotta vakituisessa työssä kirjanpitäjänä. Asumme mieheni kanssa omalla maatilalla ja vietämme häitä kesällä. Kaksi autoa on ja taloudellisesti menee hyvin. Lapset puuttuu, toivottavasti niitäkin joskus.
olin juuri alkanut seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa. Pariskuntaelämää, bailausta ym. Töissä kävin ja lähempänä 25:ttä jätin pillerit pois perheen perustamista varten.
Suhteellisen rauhallinen vuosi. Mulla ei ollut omaisuutta, miehellä oli auto.
Hmm. Siitä on kahdeksan vuotta aikaa. Opiskelin silloin yliopistossa ja vietin mukavaa opiskelijaelämää. Asuin yksin vuokralla, olin sinä kesänä kielikurssilla ja se oli villi ja ihana kesä! :D
Olin naimisissa, kahden lapsen äiti ja hoitovapaalla vakityöstä. Pihassa muutaman vuoden vanha farkku, ja asuttiin omassa rivarikolmiossa. Omakotitalon rakentaminen oli alkuvaiheessa.
En minä kyllä tiedä, mitä muuta sen ikäisenä pitäisi olla, minusta meillä oli asiat aika hyvin.
Asuttiin vuokralla hienossa talossa hyvällä paikalla, ja matkusteltiin paljon.
Olin töissä Välimeren rannalla sijaitsevassa lomakohteessa. Raskas työ vaati vielä raskaammat huvit ;) Paljon tuli sählättyä ja koettua, tavattua ihania ja vähemmän ihania ihmisiä, tanssittua ja juotuakin. Sitten pari viikkoa ennen 25-vuotissynttäreitäni tapasin miehen, kuului KLIK, ja siitä se sitten lähti.
En omistanut 24-vuotiaana mitään, en yhtikäs mitään.
Villiä ja huoletonta biletystä :) Ei ollu paljon rahaa, mutta se ei painanut, kunhan hauskaa riitti :)
Nyt 29v kahden pienen lapsen rauhoittunut äiti-immeinen.
Olin seurustellut mieheni kanssa 7v, ollut opiskelujen jälkeen 3v työssä ja asuimme yhdessä. 25v iässä menin naimisiin ja 1v myöhemmin syntyi esikoinen. 1½v sen jälkeen ostimme kotimme ja syntyi kuopus.
Siitä nyt muutama vuosi. Ja auto on pian maksettu, asunto ei ;)
opiskelija olin. Tein myös töitä. Harrastin paljon, reissasin kesätapahtumissa, kävin ulkona, olin mukana vaelluksilla jne. Rahaa ei ollut liikaa ja vuokralla tietenkin asuin, mutta sen rahan osasi hyödyntää tehokkaasti ja kaiken sai käyttää itseensä. Ihanaa aikaa, mutta en minä nyt näitä kahta lasta ja omakotitaloakaan enää pois vaihtaisi. Aikansa kutakin, nyt 7 vuotta myöhemmin olen onnellinen tästä nykyisestä
ekalla. Mies teki paljon töitä,välillä tunsin itseni yh:si. Meillä oli velallinen asunto. Auto ja asuntovaunu löytyi myös. Elämässä oli tasainen vaihe menossa.
Asuttiin vuokralla, ei omistettu mitään. Reissattiin Intiassa, Thaimassa ja Euroopassa.
Kaksvitosena naimisiin, 28-v. eka lapsi. Nyt 34-v., asutaan " omassa" paritalossa, kaksi autoa ja vielä kotona lasten kanssa.
Oma koti on vaikkakin se on nyt meidän " sijoitusasunto" eli vuokralla kun muutettiin töiden perässä toiseen kaupunkiin, uudehko auto ostettiin kuukausi sitten (vm. 05 farmari), kaksi kissaa löytyy, hyvät välit canhempiini, mukava anoppi, välit siskooon ok, elämä hymyilee. Kesällä täytän 25.
olimme nykyisen mieheni kanssa seurustelleet pari vuotta ja edelleen aivan vastarakastuneita. Vietimme aktiivista elämää, bailasimme paljon kavereitten kanssa, olimme huolettomia ja kaikki tuntui olevan edessäpäin. Asuimme kerrostalokaksiossa ja lapsista ei ollut tietoakaan. Häitä ja kihloja suunnittelimme kyllä.
juuri mennyt naimisiin kun täytin 24.
Opiskelin yliopistossa neljättä vuotta, olin jo valmistunut hum. kandiksi.
Asuin miehen kanssa vuokrakaksiossa Helsingissä.
Meni poikki pitkäaikaisen poikaystävän kanssa. Opiskelin. Muutin takaisin Suomeen. Aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa. Raskauduin. Isäni kuoli...
kävin töissä ja asuttiin koiran ja poikaystävän kanssa poikaystävän vanhempien kaksiossa. En omistanut yhtään mitään. Vietettiin hyvin pariskuntaelämää, ei siis mitään varsinaista opiskelijan elämää, sillä vain minä opiskelin eikä mua kiinnostanut yliopisto muuta kuin sen mitä siellä oli pakko käydä. Matkustettiin muutaman kerran vuodessa tyyliin Lontooseen viikoksi ja kesällä inter-rail. Olin tosi tyytyväinen ja onnellinen.
Olin " särkenyt sydämeni" 23 vuotiaana. Joitakin lyhyitä suhteita oli tuona vuonna, muttei vakavaa. Vapaa-aikana bailasin kovasti kavereiden kanssa.
2 aborttia (23-24v) ja yhden lapsen synnytin ja annoin adoptoitavaksi (15v). Ei paljon ole (hyviä) muistoja. Välillä olin asunnoton, nukuin ulkonakin. Äijänrentukoita oli kuvioissa mitä milloinkin.
Vuonna 2007: Olen 38v. Absolutisti. 4 pienen lapsen kotiäiti. Adoptiolapseen olen tutustunut muutama vuosi sitten ja asumme tällä hetkellä saman katon alla :-) Mieheni on myös adoptiolapsen isä (4 muuta lasta myös hänen). Miehen kanssa emme olleet yhteyksissä 14vuoteen, kunnes kohtasimme jälleen ja molemmat olimme muuttuneet paljon, meillä häät kesällä. Asumme lapissa (täällä on rauhallista).