Minkälaista elämää vietit, kun olit 24-vuotias?

Meillä on yksi lapsi, toista toivotaan heti, kun saan tutkintoni valmiiksi ja maisterin paperit kouraan, eli noin vuoden sisään.



Omakotitalo on, tosin vanha eikä meidän mikään unelmien täyttymys. Todennäköisesti rakennetaan, ennen kuin esikoinen menee kouluun. Siihen mennessä meille varmaan valkenee, että mihin haluamme lopullisesti asettua ja miltä se meidän unelmakotimme näyttää. Lainaa on jäljellä tästä nykyisestä 35000e



Autoja on kaksi, kumpikaan ei uusi. Joudutaan vaihtamaan toinen parempaan, jos tulee toinen lapsi. Korkeintaan 16 000e hintainen, sillä sen verran on autoa varten säästetty. Lainaa ei autoon oteta koskaan.



Mies on ollut samassa työssä pian 7 vuotta, mutta haaveilee alan vaihdosta. Luultavasti pian toteuttaa haaveensa, minun tuellani, vaikka siinä riskejä onkin.



Töihin ei ole kiirettä. Ehdin jo ennen lasta saada aika hyvän kuvan työelämästä ja totesin, ettei siellä ole mitään, mikä ei minua odottaisi. Haluan olla lapsen, tulevaisuudessa lapsien kanssa pitkään kotona.



Minun kaikki ystäväni ovat vielä perheettömiä, mutta miehen kavereilla on jo perheet, emmekä ole tunteneet itseämme nuoriksi vanhemmiksi.



Lähitulevaisuuden haasteita on miehen ikääntyvät vanhemmat, joille haluamme olla apuana ja tukena mahdollisimman paljon. Samoin se miehen alan vaihto ja vauvahaaveet.



Ei tekeminen maailmasta lopu. Ainahan voi vaikka kirjoittaa romaanin tai juosta maratoonin. ;)



Itse en kaipaa mitään tähän lisää, mielestäni olen saavuttanut jo todella paljon.

Ja vuosi sitten (eli 24veenä) olin just saanu kolmannen lapsen, ostettiin juuri omakotitalo. Autoa olimme vaihtaneet ennen kolmosen syntymää sellaseen tila-autoon. Lastenhoidon lomassa olen opiskellut maisteritutkinnon (valmistun tänä keväänä). Miehelläni on virka AMK:ssa mutta tällä hetkellä hän on siellä vain sivutoimisena, sillä pyörittää omaa firmaa ja tienaa ihan kivasti... itse saankin vain opintotukea. Kesän olen vielä kotona lasten kanssa ja sitten töihin. Eli yhtään leuhkimatta voin sanoa, että yllätyn joskus itsekin siitä että kuinka paljon olen ehtinyt saamaan aikaan ;)

Menin 19v. naimisiin, sain pojan 20-vuotiaana, tytön 21-vuotiaana.

Asutaan omassa rivarikolmiossa, lainaa toki maksellaan.

Parin vuoden päästä lähden töihin, olen juuri saanut puhuttua itselleni paikan joka siis odottaa nyt minua, haloota asiasta en pidä kun ei ole 100% varmaa.



24-vuotiaana minulla siis tulee olemaan 4- ja 3-v. lapset ja varmaan olen töissä. Vaihdetaan varmaankin isompaan asuntoon sitten. Ja vietetään 5v. hääpäivää!



Terkkuja tutuille :)

duunarihommissa olin

Onnellinen, naimisissa, kahden lapsen äiti ja kuumeilen kolmatta, olen/olen ollut työelämässä ja hankkinut koulutuksen.

Asumme omakotitalossa ja on meillä se pakollinen farmariautokin.. niin ja koira..



hih..

aloin odottamaan ekaa lastani joka syntyikin samana päivänä kun täytin 25-v. Miehellä ja minulla oli molemmilla vakkariduunit. Osuttiin kerrostalo kolmiossa josta oli vähän velkaa ja meillä oli yksi velaton auto.



Nyt olen 30-v ja asutaan omakotitalossa josta on kohtuullisesti velkaa ja hoidan kotona kahta lasta. Syksyllä palaan takaisin samaan duuniin missä olin silloin 24-vuotiaana. Meillä on kaksi autoa.

Opiskelut vähän vielä kesken. 2-vuotiaan pojan äiti. Mies on 28 ja vakityössä ollut jo 10 v. Miehen kanssa olemme olleet yhdessä 6 v. Kolmiossa asutaan, ihan kivasti tilaa. Ei farmaria, mutta tila-auto on. :) Mukavaa :)

ja asuin opiskelija asunnossa. Seurustelin nykyisen mieheni kanssa toista vuotta. Ei lapsia.

Nyt asumme pk-seudulla, molemmilla vakituinen " akateeminen" työ, kaksi lasta, oma päätyrivari (123 neliötä), uudehko farkku ja reippaasti yli 100 000 euron velkasuhde pankkiin ;))))

...asuimme vuokralla kerrostalokaksiossa ja muutimme aso-kolmioon. Tampereella.

24-v vietin villiä sinkkueloa ja tapailin jos jonkinmoisia hyypiöitä. Mm. seksisuhde helvetin enkelin kanssa *nolo*. T:yh-äippä

nyt on kaksi lasta, omatalo, mies. Ihan normaalia perhe- elämää vietän. Omaisuuttakin on. hyvin pärjätään rahallisesti. Mutta ei kaikkilla tarvi olla näin.

olin ollut kaksi vuotta naimisissa. 23 vuotiaana ostimme omakotitalon. Ja kun täytin 24 olin 6kk vanhan lapsen äiti.

Vakituinen työ minulla oli 24 vuotiaana ollut jo 3 vuotta.

Auto oli kymmenkunta vuotta vanha räppänä.

Onnellinen olin silloin, kuten nykyäänkin.

kotiin palkattu lastenhoitaja). Ihan mukavaa elämää.



Nyt ikää 33v ja lapsia tullut 4 lisää ja edelleen samat kuviot kuin 24-vuotiaana (naimisissa, sama talo, sama lastenhoitaja, sama yritys ja edelleen teen 3 päiväistä työviikkoa 3-5 tuntia päivässä). Edelleen elämä on ihan mukavaa. :)

Sekalaisia baaritöitä.



NYT: 30 vee, hyvä avioliitto (ihan eri miehen kanssa), ok-talo maalla, vakiduuni, kaksi lasta, farkku ja koiria.

Olin vastavalmistunut, huonolla palkalla koulutusta vastaamattomassa työssä, asuin nätissä vuokrayksiössä, tavannut 2 vuotta sitten nykyisen mieheni, elämä oli vapaata ja huoletonta



t: 32v

Vierailija:

NYT: 30 vee, hyvä avioliitto (ihan eri miehen kanssa), ok-talo maalla, vakiduuni, kaksi lasta, farkku ja koiria.

Kaikista villein opiskelijaelämä oli jo ohi, vaikka biletystä tulikin jonkin verran harrastettua. Asuttiin jo silloin yhdessä nykyisen mieheni kanssa ja kihlat oli suunnitteilla. Se oli mukavaa aikaa :)

Tein opiskelujen ohessa keikkatöitä ja suhasin opiskelupaikkakuntani ja silloisen poikakaverini, nykyisen mieheni, asuinpaikkakunnan väliä.

Olin hiukan huolissani työtilanteestani valmistumisen jälkeen, humanisti kun olin.