Onko pariterapiasta ollut teille hyötyä?

Up

Exän kanssa käytiin. Ei ollut hyötyä. Olin jo päättönyt erota. Jos oltais menty ajoissa, olisi ehkä voinut olla...joksikin aikaa. Luulen kuitenkin, että olisimme kuitenkin eronneet lopulta. Luojan kiitos...

Se vaatii molemmilta vahvan halun jatkaa suhdetta ja olla valmis muuttamaan omaa käytöstään joissakin asioissa(koska sen takia kai pariterapiaan mennään että jotkut asiat ei toimi?)Eli itseensä menemistä,peiliin katsomista,virheiden myöntämistä,joustamista,anteeksi antamista,avoimuutta jne.Paljon se vaatii mutta jos molemmilla vahva halu voi onnistuakin.

Meillä oli hyötyä. Terapia auttoi omien ajatusten jäsentelyssä. Terapeutti myös osasi asettaa asioita oikeisiin mittasuhteisiin.

Terapiaistunnot olivat erityisen hyvä puolueeton maaperä rehelliselle keskustelulle.

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 10:11"]

Se vaatii molemmilta vahvan halun jatkaa suhdetta ja olla valmis muuttamaan omaa käytöstään joissakin asioissa(koska sen takia kai pariterapiaan mennään että jotkut asiat ei toimi?)Eli itseensä menemistä,peiliin katsomista,virheiden myöntämistä,joustamista,anteeksi antamista,avoimuutta jne.Paljon se vaatii mutta jos molemmilla vahva halu voi onnistuakin.

[/quote]

Musta tuntuu ettei meistä kummallakaan ole erityisemmin anteeksi annettavaa, mitään sellaisia rikkomuksia ei tietääkseni ole ollut. Ongelma on enemmänkin se että emme enää viihdy yhdessä, ärsytämme toisiamme koko ajan, haluaisimme elää erilaista elämää, ja minä en ole halunnut miestäni seksuaalisesti todella moneen vuoteen, joten seksi on ollut pelkästään pakkopullaa josta en ole nauttinut tippaakaan.

Onko pariterapialla mitään annettavaa tällaisessa tilanteessa? Haluaisin tietenkin mieluummin olla onnellisesti naimisissa kuin erota, mutta usko on aika vähissä että tästä enää ikinä onnellista avioliittoa saisi.

On ollut. Olemme tarvinneet sitä selvitäksemme yhdessä todella rankasta elämän kolhusta ja puhumattomuuden ja toisen huolilta "säästämisen" vuoksi. Terapeuttiemme avulla pysyimme jokseenkin järjissämme. Heidän kauttaan tuli myös turvallisuutta ja luottamusta siihen. että emme jää yksin jos mieli vaikka sittenkin hajoasi taakan alla.

Toinenkin tilanne tuli muutama vuosi myöhemmin, mutta sitä en avaa sen enempää. Kerron vain, että selvisimme väkivallasta.

Erittäin totta, että onnistuakseen vaatii molempien uskoa ja tahtoa tehdä töitä, eikä se työ ole kivaa vaan yhtä tuskaa. Lopputuloksena avioliitto ja perhe pysyy koossa ja onnellisuus löytyy taas.

Jos ei ole lapsia, niin en ehkä lähtisi hommaan. Joskus oikea ratkaisu on ero.

[quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 10:17"][quote author="Vierailija" time="06.04.2014 klo 10:11"]

Se vaatii molemmilta vahvan halun jatkaa suhdetta ja olla valmis muuttamaan omaa käytöstään joissakin asioissa(koska sen takia kai pariterapiaan mennään että jotkut asiat ei toimi?)Eli itseensä menemistä,peiliin katsomista,virheiden myöntämistä,joustamista,anteeksi antamista,avoimuutta jne.Paljon se vaatii mutta jos molemmilla vahva halu voi onnistuakin.

[/quote]

Musta tuntuu ettei meistä kummallakaan ole erityisemmin anteeksi annettavaa, mitään sellaisia rikkomuksia ei tietääkseni ole ollut. Ongelma on enemmänkin se että emme enää viihdy yhdessä, ärsytämme toisiamme koko ajan, haluaisimme elää erilaista elämää, ja minä en ole halunnut miestäni seksuaalisesti todella moneen vuoteen, joten seksi on ollut pelkästään pakkopullaa josta en ole nauttinut tippaakaan.

Onko pariterapialla mitään annettavaa tällaisessa tilanteessa? Haluaisin tietenkin mieluummin olla onnellisesti naimisissa kuin erota, mutta usko on aika vähissä että tästä enää ikinä onnellista avioliittoa saisi.

[/quote]No pahaltahan tuo kuulostaa jos usko on vähissä.Toisaalta jos kokeilette sitä pariterapiaa niin sittenpähän olette katsoneet sen viimeisenkin kortin.Ja jos eroatte ei tarvitse miettiä että mitä jos.

Ex-miehen kanssa ei ollut mitään hyötyä. Täytyy myöntää, että siinä vaiheessa olin jo itse niin kyllästynyt puolisoni jatkuvaan valehteluun ja pettämiseen, että olin jo varmaan mielessäni tehnyt eropäätöksen.

Nyt toisen aviomieheni kanssa ollaan käyty terapiassa ja se on kyllä auttanut meitä. Kommunikaatio on meillä parantunut ja kun se ulkopuolinen henkilö kertoo mitä näkee ja kuulee meidän suhteessa olevan vinksallaan on jotenkin helpompi alkaa niitä ongelmia oikeasti ratkoa. Ne kotitehtävät mitä sieltä ollaan saatu ovat luoneet uudestaan sellaista yhteishenkeä meidän arkeen.

Suosittelen terapiaa jos oikeasti haluaa suhteesta toimivan. Jos on jo mielessään siirtynyt eteenpäin ei välttämättä enää auta. Tsemppiä!

jos et loppujen lopuksi itse usko sen auttavan ja haluatte erilaisia asioita elämältä, eikö tuo ole vähän turha reissu?

Me rakastetaan toisiamme ja haluamme saada tämän suhteen toimimaan. Tuntuu vain että tarvitsemme apua siihen että saamme tämän toimimaan. Intiimiys, luottamus ja arkiasiat ovat suurimpia kompastuskiviä. 

-ap