Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tajusin, etten voi luottaa keneenkään.
18.08.2014 |
Hirveä ajatus. Minulla on monta hyvää ystävää, todella todella hyvää ystävää, joiden kanssa olen voinut aina jakaa kaikein, puolin ja toisin olemme kuunnelleet murheet ja antaneet tukea ja empatiaa. Viime aikoina olen tajunnut, etten voi oikeasti luottaa enää keneenkään heistä, koska vaikka ns. lupaavat olla hiljaa mun asioista tai etteivät kerro eteen päin, niin tämä lupaus ei koske heidän omia miehiään. Pari oikeinkin hyvää ystävää on viime aikoina narahtanut siitä, että on mun huoliani vatvonut miehensä kanssa. Voi itku, että mua harmittaa! On olemassa asioita, joista haluaa keskustella vain ystävänsä kanssa. Joista en keskustele esim. oman miehen kanssa vaikka ei mistään "kielletystä" olekaan kysymys. Mä en ole heidän miestensä ystävä ja ärsyttää todella enää mennä käymään, kun tietää että siellä on keskusteltu mun luottamuksella puhumia asioita. Jos mulle kertoo jotain, niin ei mulla ole tarvetta jakaa sitä mun miehelle. Ei sitä edes kiinnosta mun kavereideni asiat! Jos lupaan olla hiljaa niin sitten se koskee kaikkia, en juttele asioista mun miehelle, en vauvalle, koiralle enkä pelargonialle. Mitä ootte mieltä? Harmittaa, kun mulla olis huolia joista haluaisin puhua, mutta en voi. Koska ei kuulu mun kavereideni miehille ne huolet. Ja ikää on yli 30, jos joku sitä miettii. Yksikin kaveri on oikein painottanut, ettei kerro mun asioita kenellekään, mutta oli aika lamauttava olo kun tajusin että on puhunut miehensä kanssa. "Kun eihän se haittaa, kun eihän se kenellekään kerro".
Kommentit (9)
Itsekään en kerro ystäville mitään, kun kaikki menee miesten tietoon... Nykyisin paras ystäväni taitaa olla eräs sinkkumies, kun muut ovat etääntyneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis naisten kanssa luottamuksellinen ystävyys ei enää onnistu ja sen takia miespuolinen kaveri on tullut läheisemmäksi. Vietänkin hänen kanssaan eniten aikaa ja olen eniten yhteyksissä, kun muut ovat aina miestensä kanssa. t. 3
Samassa jamassa, mä en voi puhua mun miehelle enää mitään kun se ei kuuntele mua, oon joistakin asioista puhunut sille niin kohauttaa vaan olkapäitä sanoo ihan sama, tai ei muista edes mun puhumia asioita seuraavana päivänä.
Tänään se iski oikein rajusti, ettei voi puhuu kun tuli kahteen työhakemukseen pakit ja osin halunnut jollekin purkaa pahaaoloa/pettymystä niin eihän miestä edes kiinnosta. Kävin sit kävelyllä ja itkin ulkona. Sit eilen mies sanoi yhdestä tutuntutustaan aika ilkeästi ja paria päivää aiemmin olin miehelle puhunut että oma läheiseni sanoi minusta juuri samoin päin naamaa. Tuli tosi pahaolo, eikö se oikeesti kuuntele mitä puhun
ja 5 jatkaa naisystäviä nyt ei oo koskaan ollutkaan
Onpa outoa, minä olen jotenkin ajatellut ettei miestä "lasketa." Minulle on ihan sama jos kaverini kertovat juttuni miehilleen, ei minulla ole heidän kanssaan yhteisiä kavereita tms. Tuskin heitä edes kiinnostaa, eiköhän mene toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ehkä en ihan arkaluontoisimpia asioita kertoisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 13:48"]
Onpa outoa, minä olen jotenkin ajatellut ettei miestä "lasketa." Minulle on ihan sama jos kaverini kertovat juttuni miehilleen, ei minulla ole heidän kanssaan yhteisiä kavereita tms. Tuskin heitä edes kiinnostaa, eiköhän mene toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ehkä en ihan arkaluontoisimpia asioita kertoisi.
[/quote]
Sinulla on hyvä tilanne, jos piirit eivät ole yhteiset kaverin miehen kanssa. Kaikilla ei niin ole...
[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 13:48"]
Onpa outoa, minä olen jotenkin ajatellut ettei miestä "lasketa." Minulle on ihan sama jos kaverini kertovat juttuni miehilleen, ei minulla ole heidän kanssaan yhteisiä kavereita tms. Tuskin heitä edes kiinnostaa, eiköhän mene toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ehkä en ihan arkaluontoisimpia asioita kertoisi.
[/quote]
Voiko joku ihan oikeasti, ihan aikuisten oikeasti ajatella noin? Mikä tarve on kertoa ne asiat sille miehelle? Eikö se riitä että siitä puhuu siitä asiasta sen ystävän kanssa? Mä olen lopettanut asioideni kertomisen juuri tuollaisen ajattelutavan takia. Yök. Niitä asioita ei ole tarkoitettu sille sun miehelle. Jos niistä ei puhu edes oman miehen kanssa. En nyt osaa antaa esimerkkiä ehkä. Ei nyt haittaa jos jostain työopaikan vaihtamisista tai sellaisista asioista puhuu, mutta jos vaikka purkaisin jotain omaa ja äitini riitaa (tämä siis vain esimerkkinä..) niin en todellakaan haluaisi että niistä asioista sitten juteltaisiin illalla kun en ole paikalla. Jos sitä miestä ei kiinnosta, niin miks kertoa? Kun sun ystävät tajuaa tuon sun ajattelutavan, niin loppuu ne jutut sullekin :P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.08.2014 klo 13:48"]
Onpa outoa, minä olen jotenkin ajatellut ettei miestä "lasketa." Minulle on ihan sama jos kaverini kertovat juttuni miehilleen, ei minulla ole heidän kanssaan yhteisiä kavereita tms. Tuskin heitä edes kiinnostaa, eiköhän mene toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ehkä en ihan arkaluontoisimpia asioita kertoisi.
[/quote]
Etkö keksi muuta puhuttavaa miehen kanssa kuin kaverin asiat?
Alue: Aihe vapaa
Inhottavaa. Mä voisin sanoa, että mun mies on mun paras kaveri, mutta en todellakaan kerro hänelle mun kavereiden asioita. Siis sellaisia asioita, joita ei kerrota kenellekään eteenpäin.
Mua inhottaa tuollaiset ihmiset, jotka juoruavat miehilleen kaiken. Lukevat toistensa sähköpostit ja tekstarit. Miten sellaisillle ihmisille voi mitään kertoa? Tajuaako ne miehet edes, että niistä asioista ei saa puhua eteenpäin edes pienessä känässä saunaillassa?