Mieheni häpeää minua :(

Se on vaan kestettävä tai hankittava nuori rakastaja. Niitä sieltä ulkomailta varmaan löytyy helposti.

Ei herranjumala noin saa sanoa lapselle. Lapsi kokee olevansa puolet isää, puolet äitiä -> jos isä haukkuu äitiä, yhdistää lapsi kritiikin itseensä. Nyt isän suu kiinni.

[quote author="Vierailija" time="03.05.2014 klo 13:19"]

muistan kun lukion pojat valitsivat minut aikoinaan koulun parhaimman näköiseksi jne.

[/quote]

:DDDDD saitko kunniakirjan ja pokaalin, vai peräti ihan tiaran päähän?

Pitäskö yrittää elää sit silleen, ettei ukkos häpeä?

Ite en kattelis tollasta menoa hetkeekään, että ei arvosteta. Ja vielä kehtaa lapselle ääneen sanoa, ei juma mikä pelle! Onko lapsi tyttö vai poika? Tollaset käyttäytymismallit oppii helposti, että miten naisista saa puhua ja miten äitiä kohdellaan... Itse tiedät, onko hän hyvä isä lapsillesi. Tyttölapsi nai isäsi kaltaisen miehen ja poika oppii hänen käytösmallinsa ja kohtelee tulevaa vaimoaan samoin. Onko se hyvä vai huono asia?

Kyllä elämä on liian lyhyt tunteakseen itsensä arvottomaksi. Maailmassa on monta miestä joka ei varmasti kohtelisi sinua noin. Häpeäminen on yksi pahimmista loukkauksista! Miksi olet tuollaisen miehen kanssa... Hän imee itsetuntosi nolliin. Tsemppiä <3

Missä asioissa mies häpeää sinua? Tekemiset, sanomiset vai ulkonäkö? 

Voi vittu mikä äijä! Saatana en katselis päivääkään tuollaista helvetin paskasäkkiä!

Haloo ap, ois kiva saada vastakaikua

Joo sorry tuo lukiojuttu, oli aika lapsellinen. Ehkä vain sillä  yritin jotenkin itseäni tsempata, että tuntuisi paremmalta ja jollekin kelpasin, ainakin joskus... No olen tällä hetkellä n. 10kg ylipainoinen, mikä häntä harmittaa ja joskus suutuspäissään kommentoi, miten toisilla on hoikat vaimot jne... Mutta kun nyt sitten menin kysymään, mitä kaikkea sitten teen että pitää hävetä jamiten sattuu kun toivoisin olevani ihailujensa kohde ja etten tiedä miten pitkään kestän jos en sitä saa jne. niin alkoi kertoa, että puhun liikaa ystäväseurassa ja toiset ei saa kuulemma suun vuoroa ja usein kun puhun en katso ihmisiä silmiin ja sitten lupailen asioita ilman että tarkistan oikeilta tahoilta jne. eli tuntuu, että sekä persoonani, että ulkonäköni on kehno silmissään. Kysyin miksi alunperin alkoi seurustella kanssani ja sanoi tympäntyneenä, että "Nii-In, sen kun tietäs, itsekin olen miettinyt..." Hän haluiskin aina välillä erota, mutta haluaa minusta sen jättäjän ja syypään ja kuitenkin rakastaa niin paljn lapsia, ettei haluaisi olla heistä erossa yhtään jne. Ja varmaan taloudellisiakin syitä ja ihan sitä hankaluutta ja sosiaalista painetta jne. Mutta pelkään että olen koko elämäni onneton, toisaalta pelkään, etten koskaan löytäisi parempaakaa ja välissä vaan tuli tehtyä kauhea suru ja trauma lapsille. Ei kuitenkaan todellakaan usein tuollaisia latele lasten kuullen, harvemmin kuin kerran parissa vuodessa näkevät jotakin riitaamme jossa jompi kumpi toista moittii jotenkin. SAmaa minäkin sanoin, että ihan kamala minkä kuvan saa pieni tyttö siitä miten kohdellaan äitiä. En voinut olla itkemättä ja 4v siinä kysyy miksi itken jne. ja yrittää halata lohduksi... Miks parisuhteet on niin vaikeita...VO kun tietäisi paranisiko vaihtamalla, mutta kun riskinä on että tulee joku uskoton juoppohullu... AP

Niin ja miehesi tietysti on maailman komein, fiksuin ja sosiaalisin ihminen?!

Siis omasta mielestään!

Ainakin hän on huono isä jos tuollaisia lapselle puhuu.

Sano sille ukolle että vakka kantensa valitsee että kyllä on on sitten huono mies jos on noin huonon vaimon itselleen ottanut ;)

Ja lakkaa sinä olemasta lattiamatto johon ukko pyyhkii jalkansa mennen tullen ja takaisin palatessa. Ole ylpeästi oma itsesi ja jos ei ukolle kelpaa niin hän tietää missä on ovi!

Huhuh, onko kuitenkin parempi olla yksin, kun huonossa suhteessa? Mietin, että paranisiko itsearvostuksesi eron jälkeen? Olen pahoillani, kun joudut kestämään tuollaista. 

Sama juttu täällä. 36v minäkin, 17 v yhdessä ja tiedän tasan 100% että saisisn paremmankin, mutta ehkä oon niin luuseri ja alistettu vuosien varrella ettei oo voimia lähteä. 

Mulla on vielä se, että arvojeni mukaan seksi kuuluu vaan avioliittoon enkä voi tietää saisinko vielä ketään ja itse asiassa en ole ihan varma olisiko minun lupa mieheni eläessä edes oikein tehden avioitua uudelleen. En haluaisi tuomita loppuiäksi itseäni selibaattiin... Mutta enemmän ihan pelkään sitä kaikkea hässäkkää ja surua mitä lähivuodet tarkoittaisi myös suvulle tän asian tiimoilta, etenkin kun lähisukua nyt muutenkin eronnut ja ollut surua. Kaikkien mielestä minulla on ihannemies, ja välillä mietin onko odotukseni vain liian isot luettuani liikaa naistenlehtiä tms. AP

Niin ja sitäkin mietin, että reagoinko vain liian kovasti. Olenhan itsekin miestäni haukkunut ihan päin näköä vuosien varrella paljon pahemminkin, ihan vaikka maailman paskimmaksi mieheksi noin kevyimmästä päästä ja hän on pysynyt rinnallani ja antanut anteeksi... AP

Mitä helvettiä...se seksikö nyt sitten on tärkeintä elämässä? Että saat munaa vaikka ukko ei arvosta sinua pätkääkään ja vähän niinkuin vetää sinua säälistä perässään tai ainakin antaa uskoa niin!

Ei sulla sitten kädet toimi tai osta kaupasta dildo ja runkkaa itsesi tajuttomaksi vaikka joka ilta niin siinä sulle seksiä vaikka yksikään ukko ei sun päälle enää ikinä katsoisi.

Jep jep taas!

Ota kylmä linja ukon suhteen. Tee asioita joista tulet iloiseksi ja kuvitele että ukkos on vaan joku mikä siinä ohessa riippuu. Älä noteeraa miehen haukkumisia. Vaikka olisit kuinka lihava ja puhuisit liikaa niin ei kukaan fiksu mies sellaista sano. jos ulkos kritisoi sun tekemisiä niin kritisoimsinäkin hänen. En usko että hänkään ihan täydellinen on. 

Sano sille ukolle että lasten kuullen ei tarvitse arvostella. Arvostelkoot sitten muulloin. 

Jos mies ei lasten takia halua erota ja haluaa olla yhdessä niin sopikaa jotkut pelisäännöt yhteiseloon. Kirjoittakoot vaikka vittuilukirjeen joka kuukausi jos on pakko purkaa oloa mutta eihän siitä mitään tule että räkyttää jostain koko ajan. Ei kukaan ole ansainnut sellaista.

No ei tietenkään ole tärkeintä, mutta tärkeää kuitenkin ja et kai väitä että dildo ajaa saman asian kuin rakastaman ihmisen läheisyys. Ehkä jotenkin pelkään, että saan jonkin Jumalan rangaistuksen jos menisin uudelleen naimisiin tai eroisin, vaikka se on Raamatussa kielletty muista syistä paitsi pettämisen takia. Joskus melkein toivon, että mies jäisi kiinni pettämisestä niin mulla olisi kristillisissä piireissä hyväksytty syy erota... Enkä nyt jaksa tästä ikäviä kommentteja koska näitä ei voi tajuta kukaan muu kuin uskovaiset jotka elävät samojen arvojen mukaan. AP

ASia olisikin helppo jos räkyttäisi koko ajan tms. Mutta kun ei räkytä, suurin osa elämästämme on ihan leppoisaa ja nytkin oli menny varmaan 3kk ilman ainuttakaan riitaa tai pahaa mieltä, Siksi mietinkin että olenko vain liian perfektionisti. Mies on kuitenkin perhekeskeinen, hoitaa siivoukset, ruokakaupat, ruuanlaitotkin jne. Mutta mua ahdistaa se ajatuskin, ettei arvosta mua ja vaikka se tulee käytännössa esille harvoin, se silti ahdistaa ja se, etten saa sitä huomiota, mitä tarttisin kokeakseni itseni jotenkin naiselliseksi ja rakastetuksi. AP

Eteenpäin vaan, ero ei ole ratkaisu. Usko pois, että huonompiakin miehiä on ja moni ikäisesi kiva ja nätti nainen eimlöydä miestä ollenkaan. Markkinat on nyt jotain ihan muuta kuin silloin lukioaikana. Ja jos löytäisit uuden, mitenhän se suhde jakselisi 17 vuoden kuluttua....

Saahan miehiäkin arvostella, miksei sitten naisia. Olisit vähemmän hävettävä. Varsinkin kun ulkomaillakin asutte. Siellä ihmiset on tyylikkäämpiä kuin suomalaiset.