Mitä hyötyä työpaikan tyky-päivistä on?

Aamen!

Haha, joo. Lisäksi vielä hirveä säätäminen ja stressi, kun pitää raahautua kolmella bussilla jonnekin hevon perseeseen työhyvinvoimaantumaan.

Helpompaa olisi kun tyky-päiviä ei pidettäisi. Osa nauttii ja tykkää tehdä yhdessä työporukan kanssa jotain vapaa-ajan ohjelmaa, mutta sitten on tämä toinen porukka jolle mikään ohjelma ja tekeminen ei kuitenkaan kelpaa mitenkään päin ja osoitetaan siitä mieltä viikko niin ennen kuin jälkeenkin tyky-päivän.

Tämä positiivisempi porukka jaksaa ammentaa sitä hyvää mieltä ja ryhmähenkeä ilman tykypäiviäkin ja toisille se tuottaa vain närästystä, niin minun mielestäni sen voisi myös lopettaa. Työt kasaantuu tällä välin ja ei se ilmaistakaan ole koko porukkaa päiväksi repäistä palkalliselle vapaalle.

Yleensäkin työpaikoilla hääräillään kaikkea kummaa aiheen vierestä koko ajan. Ei ihme, että ihmiset väsyvät, kun eivät ehdi hoitaa töitään kaiken maailman tykyiltä ja kehityspäiviltä.

Ei mitään. Olkoon tavoitteet mitä tahansa, mutta suomalaiset eivät ole amerikkalaisia eikä sieltä tuodut 'kaikilla on nyt niin kivaa yhdessä'-tempaukset täällä toimi. Suomalaiset ovat lähtökohtaisesti individualisteja.

Ei kiinnosta minuakaan. Haluan antaa työpanokseni työpaikalla työtä tehden, en halua pelleillä aikuisten kesken jossain kurssikeskuksessa kuuntelemassa paikalle värvättyä voimaannuttamisterapeuttia. Onneksi osan työporukasta on pakko jäädä työpaikalle päivystämään ja minä olen aina valmis tekemään tämän uhrauksen. Yleensä vetoan lapsenvahtiongelmaan, kun nuo tykyt tuppaa aina illasta venymään ja lapsi pitää hakea hoidosta kuitenkin normaalin aikataulun mukaan.

Varmaan jostain kehäraakkinäkökulmasta veltto ja huonoryhtinen toimistotyöntekijä saadaan pois istumasta edes kerran vuodessa ja keksimään, että jaa, voi sitä joskus vähän liikkuakin. Muille ei yleensä iloa.

Ja ainakin meillä lähtö on aina noin 8.00 ja paluu noin 17.30 eli 1.5 tuntia normaalin työajan päättymisen jälkeen. Säädä siinä sitten lapsille päiväkotiin hoitaja jne. ja mieti koko päivä jossain hevonkuusessa, että siltä ajalta ei edes saa palkkaa. Seuraavana päivänä tehdään kahden päivän työt ja kiroillaan sitä, miten sekin päivä venyy.

Ei noista päivistä ole mitään hyötyä ainakaan. Meillä on jatkuva henkilöstöpula eli töitä on liikaa suhteessa ihmisiin, mutta lisää ei palkata. Kaikki ongelmamme olisi ratkaistu, jos palkattaisiin lisää väkeä eli työjonot lyhenisivät, asiakkaat olisivat tyytyväisempiä, ihmiset jaksaisivat paremmin, raportit valmistuisivat ajoissa jne. Mutta esimiesten mielestä meidän täytyy itse kehittää omaa työhyvinvointiamme ja nostaa me-henkeä ja sitten tehdään yhdessä illanviettoja tai keilailua tai kehityspäivää tai tyky-päivää tai... Mikään noista ei ratkaise sitä pohjimmaista ongelman aiheuttajaa eli väkeä liian vähän suhteessa työtehtäviin.

Tää on just parasta! Ensin istutaan vuosi perseellämme toimistossa ja sitten joku  saa päähänsä toimiston puuhapäivän, ei vittu! Siinä sitten keppijumppaillaan, syödään porkkanakakkua ja tehdään joku pakollinen älytön pikkuprojekti. Mieluummin olisin ihan oikeasti töissä sen päivän. Kyllähän tässä tilanteessa yhteishenki kohenee, toisilla kun jää työt tekemättä mutta eräillä on sitä aikaa löyhyttää persettänsä.

Kerran kysyin, onko tykypäivään ihan pakko osallistua, kun töitä olisi niin hirveästi. On, sanoi pomo, tämä on tärkeää jaksamisen kannalta. Joten osallistuttuani päivän mittaiseen mölkynpaiskontaan ja makkarangrillailuun tein seuraavat kaksi päivää ylitöitä ja ahdoin seuraavalle viikolle kesää kaksi palaveria, jotka jouduin tyky-päivältä perumaan. 

Tekisitte mieluummin töitä sen päivän? Jaa. Noh, syy siihen että ette pidä niistä on tämä suomalaisuus. Ei suomalainen halua jutella työkavereiden kanssa muusta kuin työstä. Small talk on hakusessa, joten paniikkihan siinä tulee kun joutuisi juttelemaan niitä näitä.

Entäs sitten jokavuotinen puolipakollinen risteily. Ihan perseestä! Tietty porukka on aina kannattamassa tätä mukamas yhteisöllisyyden nimessä kun todellisuudessa puoliakaan ei kiinnosta lähteä ryyppyristeilylle, työkavereitten kanssa samaan hyttiin nukkumaan. Se yhteisöllisyys karisee jo satamassa, kun etukäteen on jo suunniteltu klikkien kanssa oma ohjelma. Eli ei siellä aikaa työporukassa vietetä.