Kenen ajattelit hoitavan vanhempasi kun se aika koittaa?

Äidilleni olen luvannut tarvittaessa häntä hoitaa jos hän on täysin autettava, silloin hän muuttaisi meille. Toistaiseksi hoitosuhde on toisinpäin l. äitini hoitaa veljeni ja sisareni lapsia ja asuu heidän lähellään - olen myös ajatellut, että niin kauan kuin äitini pystyy omassa asunnossa asumaan saavat veljeni perheineen ja sisareni häntä auttaa vastavuoroisuusperiaatteella.

Toisen 19-vuotiaana, toisen 25-vuotiaana.

enkä maksa latiakaan

Sisko ja veli kyllä kuppaavat kaikki rahat jo nyt, mutta luulen että vastuu vanhemmista kaatuu loppujen lopuksi minun niskaani. Jo nyt esim äitini vieminen kauppaan kun isä on matkoilla on ylitsepääsemättömän vaikeaa molemmille, vaikka rahaa voivat käydä pummimassa montakin kertaa viikossa.

Vanhainkotiin vien ja vittumainen omainen osaan olla.:)

vanhainkotiin marssitaan heti kun pärjääminen vaikeutuu. Ei se niin mene. Suuri osa joutuu sinnittelemään kotona vuosia sen ' kunnan avun' turvin = lue vartin piipahdukset vanhuksen kotona, turvapuhelin ranteessa ja ateriapalvelu. Sillä ei ole mitään merkitystä, vaikkei vanhus pääsisi asunnostaan enää ulos (portaat tms.).



Hoitopaikkaa voi olla vaikea saada jopa silloin kun sille on aivan ehdoton tarve. Huoli on kamala kun samalla pitäisi lasten käydä töissä ja huolehtia omista perheistään. Monilla välimatkatkin ovat suuret.



Olen seuraillut tilanteen kehittymistä vuosien ajan työni kautta, hoitanut omat vanhempani sekä taistellut mummini laitoshoitoon, joten kokemusta löytyy. Tilanne eri puolella Suomea on hyvin erilainen.

Isäsi saa vaikka aivohalvauksen ja äitisi dementian eivätkä pärjää kotonaan. Minulta kuolivat ensin omat vanhemmat täysin yllättäen ja vasta asen jälkeen isovanhemmat. Ei elämä mene suunnitelmien mukaan.

he minun.

=)

mun vanhemmillla on periaate, että apua ei kenellekään anneta, eikä vastaanoteta, jokainen omillaan pärjätköön. Eivät siis koskaan ole meitä suostuneet auttaamaan, eivätkä tule apua vastaanottamaan, tiedän sen etukäteen.

Aika vaaleanpunainen tulevaisuudenvisio.

AVllä nämä on ollut ja puitu.

Vierailija:

Oletko valmis ottamaan heidät luoksesi asumaan ja sitoutumaan heidän hoitoonsa? Vai onko sinulla varaa palkata yksityinen hoitaja kovalla rahalla?

Mutta koska joudun asumaan toisella puolella Suomea, en voi heitä hoitaa, joten joudun laittamaan toivoni äidin nuorempiin sisaruksiin tai kunnalliseen hoitoon... :(

Olen ollut töissä hoivapuolella, enkä haluaisi sukulaisteni joutuvan sinne. Henkilökunta on ollut mukavaa, mutta kunnon hoitoa ei ennätetä antaa. Äitini on onneksi hoitanut oman isoäitini ja muut isovanhemmistani ovat kuolleet " saappaat jalassa" .

isä onkin sitten eri asia, nyt yrittää kovasti petrata välejä kun oma vanhuus on ovelle, vaan eipä ajatellut meitä kun aikanaan läksi nuoremman naisen matkaan. Eivät tehneet yhteisiä lapsia, mutta isä ei kuitenkaan maksanut äidille elatusmaksuja, kun hänellä oli kuulemma uusi perhe huollettavana.

Itse saattohoidin äitini, asuin tuolloin hänen naapurissaan.

kaipa vanhemmat turvaavat veljeen, kun se muutenkin on aina niin erinomainen ja ensisijainen.

Työ, perhe, lasten koulut, itse rakennettu omakotitalo ja sun muut ovat toisella puolen Suomea. Tosin meille voi ihan hyvin muuttaa, mutta taas muu suku ja kolme pikkusiskoani perheineen kotikonnuilla lähempänä, joten saavat nuristen sitten hoitaa äitiäni (isäni on kuollut).

En sano varauksetta, että olisin valmis ottamaan meille. Siksi, koska olen itse kasvanut perheessä, jossa oli vaikeasti sairas ihminen kotihoidossa. Tiedän, mitä se on, kuinka vaikeaa hoitaville ihmisille, ja varsinkin tiedän, miltä tuntuu kasvaa lapsena/nuorena perheessä, jossa vanhempien energia menee vanhusten hoitoon.



Paljon riippuu siitä, minkälaista hoitoa vanhempani tulevat tarvitsemaan ja missä vaiheessa, ja minkälaisessa elämäntilanteessa minä ja siskoni perhe silloin ollaan. Esim. aggressiivista dementikkoa en usko kykeneväni itse hoitamaan kotona, enkä tahdo sellaista koti-ilmapiiriä lapsilleni nuoruuden kodiksi.



Julkista vanhustenhoitoakin olen saanut seurata sen verran, että omia rakkaitani en sinne tahtoisi. Jotakin pitää sitten miettiä ja järjestää, mutta turhaa julistaa vielä nyt päätöksiään, kun tilanne ei ole edessä, eikä tiedä, miltä sitten tuntuu, kun sen aika on.

itse käyn katsomassa säännöllisesti ja huolehdin että käy vaikka siivoojat ja muuta maksettua apulaista. Ja jos on välit poikki niin olkoot omillansa siellä vanhainkodissa.

Näin nyt onkin.