Yh-isyys muutti elämäni helpommaksi kuin pystyin ikinä unelmoimaan!

No onnea!

Miksi hait yksinhuoltajuutta eli miksei yhteishuoltajuus käynyt?

 Naisia mulla vierailee joka viikonloppu (kun lapsi on äidillään) ja suhtautuminen siihenkin on kannustavaa, mulle toivotaan ja toivotellaan onnea uuden kumppanin löytämiseen, vaikka en tällä hetkellä ole kiinnostunut vakisuhteesta.

yh? 

[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 14:03"]

Miksi hait yksinhuoltajuutta eli miksei yhteishuoltajuus käynyt?

[/quote]

Ex-vaimoni ei ole suomalainen, päädyimme keskustelemalla ratkaisuun, että on parempi että olen lapsille ainoa virallinen huoltaja.

ap

Ap:n kirjoitus tuntuu naisen kirjoittamalta, mutta uskon silti, että juuri noin voi olla. Oman lapseni isä oli sukulaisten jne. silmissä hyvä ja toooosi paljon tekevä, kun hän pääsääntöisesti kylvetti !!! lapsen vauvana. Jösses. Ja mies ei pitänyt edes isyysvapaata. Näin ovat sitkeässä nämä sukupuoliroolit. 

[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 14:00"]

Se väite on nyt omassa elämässä koettu todeksi, että yh-isiin suhtaudutaan kuten sankareihin. Mun vaimo jätti lapsen erossa mulle ja sen jälkeen alkoi tapahtua. Naapurit, suku, tuttavat, jopa aiemmin tuntemattomat on auttaneet mua kaikin mahdollisin tavoin, selkään taputellaan, kannustetaan, mummot itkevät kohtaloani ja haukkuvat ex-vaimoani niin paljon, että jopa joudun vetämään rajoja perättömien huhujen leviämiseen. Pakastin on täynnä avuliaiden ihmisten tekemää ruokaa, saan lapselle vaatteitakin ilmaiseksi. Naisia mulla vierailee joka viikonloppu (kun lapsi on äidillään) ja suhtautuminen siihenkin on kannustavaa, mulle toivotaan ja toivotellaan onnea uuden kumppanin löytämiseen, vaikka en tällä hetkellä ole kiinnostunut vakisuhteesta.

Yksinhuoltajuuden saaminen oli erittäin helppoa, sosiaalipuolellakin ollaan yhä enemmän miesten puolella.

Kannustan miehiä tähän, sillä miehen maine ei mene pilalle eronneena, päinvastoin!

[/quote]

Epäilen aloitusta provoksi, mutta allekirjoitan sen että yksinhuoltajaisään suhtaudutaan hyvin. Mulla on viimeksi lapsena ollut elämässä yhtä helppoa, kuin vaimon kuoleman jälkeen. Jäin kahden lapsen kanssa yksin, mutta saan enemmän apua kuin viitsin ottaa vastaan. Ruokaa, vaatteita, siivousapua, kaikkea tarjotaan.

Yh-isä ei voi olla huora, koska on mies. Yh-äiti on aina huora, vaikka ei olisi koskaan eronsa jälkeen enää seksuaalisissa tekemisissä miesten kanssa. Naiselle se leima tulee otsaan vain sukupuolen vuoksi. Edelleen katsotaan että naisen kuuluu olla miehen holhouksen alainen, tai hän on vaarallinen.

Eli onko lapset joka viikonloppu äidillään?

Jos lapsi käy äidillään viikonloppuna niin onko se muka yksinhuoltajuutta.

Tunnen erään yh isän ja hänellä ei kai ihan noin helppoa ole ollut.

Mutta tottahan tuo on. Naisilla asia menee niin päin, että jos olet yh, niin vielä enemmän saat taakkaa kannettavaksi. Arvosteluja satelee sekä naisilta että miehiltä siitä kuinka surkea äiti olet ja kuinka tulet pilaamaan lapsesi joko olemalla liian lepsu taikka liian hutsu.

Kukaan ei todellakaan auta missään, päinvastoin. Jos kerran rohkaistut pyytämään apua niin sinut täytyy karistaa elämästä, ettei kokoajan ole sitä apua pyytelemässä.

Ero on aina naisen vika, mutta jos nainen jää lapsineen hakkaavan, pettävän tai muuten hirveän miehen kanssa asumaan hän on vätys joka ei suojele lapsiaan.

Yh nainen saa apua toiselta yh:lta. Ongelmana on usein se, että hänellä on tarpeeksi siinä omassa arjessakin.

Tytöiltä jo lapsena odotetaan muuta kuin pojilta. Tällä palstallakin huomaa sen kuinka armottomia ihmiset ovat. Vain koska on nainen, tulee naisen tietenkin ihan siksi jaksaa ja kestää kaiken.

Itse en apua odota enää, mutta surutyön olen joutunut käymään siitä kuinka yksin jäin taakkani alle. Eniten ärsyttää se, että ei sitten muuten jätetä rauhaan vaan arvotelulle ja muulle häiriköinnille kyllä jää ihmisillä aikaa.

Eli nykymaailmassa osalle ihmisiä on naisen täydellinen itsenäisyys edelleen mahdoton kestää.

Voi hitto mikä kuvottava yh-huora, yök. En koskisi tuollaiseen elättiin kuin aseella uhattuna, en vaan ymmärrä mikä tekee yh-isästä jotenkin jalon ihmisen.

Ihmettelijöille tiedoksi, ei se vielä yhteishuoltajuutta tarkoita että lapset vierailevat äitinsä luona, lakitermejähän yhteishuoltajuus on ja tarkoittaa sitä että lapsella on kaksi virallista huoltajaa.

Mua ei ainakaan isukit kiinnosta. Edes seksimielessä. 

ainakin täällä taloyhtiössä asuu kaamea muija jonka lapset käy joka toinen viikonloppu, sen seurustelukaveri näyttää narkkarilta tai subukorvaushoitoiselta adhd.lta, sitten ne lapset on ihan vastahakoisia kun niitä viedään sisälle. säälittää, että ne joutuu vielä noudattamaan noita vierailuja eli parempi lapsien onkin tällaisissa tapauksissa olla muualla kuin äidillään.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 15:07"]

Hemmetin horo yh-isä, hoitaisit edes lapses kunnialla, hyi saatana, pilalla koko mies. Miltäs tuntu? Tota me yh-mammat saadaan osaksemme.

[/quote]

Lisätään tähän vielä se että me kaikki yh-äidit ollaan automaattisesti sossupummeja (riippumatta siitä olemmeko vakitöissä, maksamme isoja veroja, emmekä nosta mitään tukia) ja vastuunpakoilijoita (riippumatta siitä että vastaamme lapsista yksin).

Mä huomaan leskenä saavani välillä suoranaista paheksuntaa, vaikka kuulun siihen vähemmistö-yh-ryhmään, joiden lasten isä on kuollut. Äitini muisteli, että sotien jälkeen leskeksi jääneitä yksinhuoltajanaisia huoriteltiin ihan yleisesti, vaikka he eivät olisi koskaan ottaneet uutta kumppania.

Samat asenteet jatkuu edelleen.

Kaverini alkoi seurustella myös yh-isän kanssa ja kyllähän tämä on ollut sankari. Varsinkin kun äiti oli tapaus, joka sai tavata lapsiaan vain päiväsaikaan valvotusti, eli viikonlopputapaamisia ei ollut (todennäköisesti jotain mt-ongelmaa ja se on epäselvää, onko miehellä jotain osuutta, mutta kaverini mukaan hyvä mies ja isä). Muita tukiverkkoja, mm. kolme siskoa, oli, että ehti etsiä itselleen uuden naisen, eli kaverini. 

Mun veljeni on yksinhuoltaja ja koko suku on haukkunut hänen ex-vaimon ja pitää häntä tunnevammaisena, itsekkäänä ja kylmänä, koska hän ei halunnut lähihuoltajuutta. Veljelleni toivottiin heti uutta kumppania ja koko suku murehti että eihän se pärjää yksin. Silleen huvittavaa, kun ihan lähisuvussa on myös yksi yh-nainen ja siihen on ihan eri suhtautuminen. Tulee vähän sellainen fiilis että yksinhuoltajanaisen kuuluisi kärsiä ja saada joku rangaistus siitä että on yh, mutta miestä pitää samassa tilanteessa auttaa, tukea ja kannustaa.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 14:30"]

Jos lapsi käy äidillään viikonloppuna niin onko se muka yksinhuoltajuutta.

Tunnen erään yh isän ja hänellä ei kai ihan noin helppoa ole ollut.

Mutta tottahan tuo on. Naisilla asia menee niin päin, että jos olet yh, niin vielä enemmän saat taakkaa kannettavaksi. Arvosteluja satelee sekä naisilta että miehiltä siitä kuinka surkea äiti olet ja kuinka tulet pilaamaan lapsesi joko olemalla liian lepsu taikka liian hutsu.

Kukaan ei todellakaan auta missään, päinvastoin. Jos kerran rohkaistut pyytämään apua niin sinut täytyy karistaa elämästä, ettei kokoajan ole sitä apua pyytelemässä.

Ero on aina naisen vika, mutta jos nainen jää lapsineen hakkaavan, pettävän tai muuten hirveän miehen kanssa asumaan hän on vätys joka ei suojele lapsiaan.

Yh nainen saa apua toiselta yh:lta. Ongelmana on usein se, että hänellä on tarpeeksi siinä omassa arjessakin.

Tytöiltä jo lapsena odotetaan muuta kuin pojilta. Tällä palstallakin huomaa sen kuinka armottomia ihmiset ovat. Vain koska on nainen, tulee naisen tietenkin ihan siksi jaksaa ja kestää kaiken.

Itse en apua odota enää, mutta surutyön olen joutunut käymään siitä kuinka yksin jäin taakkani alle. Eniten ärsyttää se, että ei sitten muuten jätetä rauhaan vaan arvotelulle ja muulle häiriköinnille kyllä jää ihmisillä aikaa.

Eli nykymaailmassa osalle ihmisiä on naisen täydellinen itsenäisyys edelleen mahdoton kestää.

[/quote]

ottaisit nyt selvää ensin käsitteistä, ennen kuin oiot virheellisesti toisten kirjoituksia. Huoltomuodolla (oli sitten yhteishuolto tai yksinhuolto) ei ole mitään tekemistä tapaamisten kanssa. Yksinhuoltaja on virallisesti lapsen ainut huoltaja, tapaamisiin sillä ei ole vaikutusta. Yh:n lapsi siis tapaa toista vanhempaansa ihan normaalisti. Vastaavasti saattaa olla, että yhteishuollossa oleva lapsi ei tapaa laisinkaan tai vain harvoin toista huoltajaansa. Yksinhuoltajuus ei ole peruste tapaamisten perumiselle.

Mä olen usein miettinyt miksi yh-äitien taakkaa kuvataan niin raskaaksi.

Itse olin työssäkäyvä yh, hoisin lasten arjen, organisoin ja ehdin harrastaakkin, maksoin itse asuntolainani, sain itse päättää perheeni asiat neuvottelematta toisen aikuisen kanssa. Lapset olivat isällään joka toinen viikonloppu ja minulla oli omaa aikaa. En kokenut että olisin ollut kovilla tai elämä olisi ollut rankkaa. Onhan se nykyään hienoa kun saa jakaa arjen toisen aikuisen kanssa, mutta ei se yksinkään ollut ylivoimaista.

Tämä hieman ohi aiheen, enkä kiillottele sädekehää, kunhan usein miettinyt miksi ajatus niin eri kuin monella muulla yh:lla. (ymmärrän toki totaali yh:n, jolla ei isä mukana kuvioissa yksin vastuun ja näin ollen arjen raskauden)

lahjoittaako ihmiset sulle myös rahaa? mulle annetaan myös rahaa kun säälitään yh-isiä. elän paljon makeammin kuin lasten äidin kanssa.  

[quote author="Vierailija" time="10.05.2014 klo 16:03"]

Mä olen usein miettinyt miksi yh-äitien taakkaa kuvataan niin raskaaksi.

Itse olin työssäkäyvä yh, hoisin lasten arjen, organisoin ja ehdin harrastaakkin, maksoin itse asuntolainani, sain itse päättää perheeni asiat neuvottelematta toisen aikuisen kanssa. Lapset olivat isällään joka toinen viikonloppu ja minulla oli omaa aikaa. En kokenut että olisin ollut kovilla tai elämä olisi ollut rankkaa. Onhan se nykyään hienoa kun saa jakaa arjen toisen aikuisen kanssa, mutta ei se yksinkään ollut ylivoimaista.

Tämä hieman ohi aiheen, enkä kiillottele sädekehää, kunhan usein miettinyt miksi ajatus niin eri kuin monella muulla yh:lla. (ymmärrän toki totaali yh:n, jolla ei isä mukana kuvioissa yksin vastuun ja näin ollen arjen raskauden)

[/quote]

Eiköhän rankinta ole juuri niillä yh-äideillä, joilla se lapsi/lapset ei ole koskaan isällään ja tukiverkostot muutenkin puuttuvat. Yhtä lailla niitä haukutaan kuin muitakin yh-äitejä, ja huoritellaan vaikka ei olisi koskaan enää mitään kosketusta miehiin.

"Jos lapsi käy äidillään viikonloppuna niin onko se muka yksinhuoltajuutta."

Eihän se, että hoitaa lapsen kaikki asiat sulje pois sitä että lapsi ei saisi tavata vanhempaansa. Oikeudet ne on vaikkapa valvottuihinkin tapaamisiin.