outo uskonnollinen juttu tapahtui
En ole kovin uskonnollinen ihminen vaikka olen kasvanut kristillisessä kodissa, mutta rennolla otteella kumminki, siis ollut iltarukoukset ja puhuttu Jumalasta. Nyt aikuisena en ole hirveästi pohtinut asiaa, paitsi jos on ollut raskasta tai olen tarvinnut apua niin olen rukoillut pääni sisällä :) ja raskaana ollessani rukoilin jokailta että lapsi olisi terve ja onnellinen ja kaikki menisi hyvin.
noh asiaan, on ollut tässä viimeaikoin vähän sellainen raskas ja eksynyt olo, minulla siis 11kk lapsi enkä tiedä mitä haluan tehdä sitten tulevaisuudessa, kun ei huvita palata vanhaan työpaikkaan ja tulevaisuus auki opiskelujen suhteen ja muutenki vähän onneton olo.. No mä päätin rukoilla: sanoin että jumala jos kuulet mua nyt anna merkki, joku asia että tiedän että kuulet ja välität :) noh, mun lasi otti kaukosäätimen ja vaihto kanavan, johonkin jeesus kanavalle (en muista numeroa, enkä ole aijemmin sitä katsonut) en kiinnittänyt aluksi huomiota vaan kuuntrlin kun siinä puhui joku pappi, meni hetki ja tajusin.. Sain vastaukseni :) hullua..
Kommentit (19)
Merkkejä näkee, jos haluaa niitä nähdä. Jos et olisi rukoillut, et olisi pitänyt tuota lapsen satunnaista toimintaa merkkinä.
Psykoosit kehittyy kun alkaa yhdistelemään asioita epäloogisesti...
[quote author="Vierailija" time="25.03.2014 klo 21:11"]Merkkejä näkee, jos haluaa niitä nähdä. Jos et olisi rukoillut, et olisi pitänyt tuota lapsen satunnaista toimintaa merkkinä.
[/quote]
Miksi tätä on miinustettu? Näinhän se menee. Jos et usko Jumalan apuun ja voimaan, et näe/ymmärrä Hänen merkkejäkään. Jolla on korvat kuulla ja silmät nähdä, hän elää Jumalan merkeistä, joka hetki.
Eikö ole aika ihanaa? :) Minulle sattuu näitä nykyään usein ja paljon. Tosin pyydän apua useinmiten enkeleiltä. Auttavat mielellään kun vain pyydetään. :)
Joo mä en tiedä mitä pitäisi uskoa, mutta kyllä on ruvennut tuntua että täytyy tässä elämässä olla muitakin ulottuvuuksia :)
vaikka sitten mielikuvituksen keksimiä niinkui jotkut tuossa väittää ;) en tiedä, mutta itsestäni tuntui hyvältä.
Lapsi elää hyvin lähellä Jumalaa ja on Jumalalle otollinen jo sellaisenaan ja myös viaton. Lapsi toimii Jumalan johdatuksessa.
[quote author="Vierailija" time="25.03.2014 klo 21:44"]Lapsi elää hyvin lähellä Jumalaa ja on Jumalalle otollinen jo sellaisenaan ja myös viaton. Lapsi toimii Jumalan johdatuksessa.
[/quote]
tuo on kyllä totta! Muistan itsekin lapsuudesta erikoisia asioita.. Muistan kun kerroin äidilleni että minä valitsin hänet äidikseni kun hän kysyi että kuka lähetti hänelle näin ihanan tytön :) ja mulla on jotenkin vielläkin siitä valinta hetkestä "kuva ja tunne"
Raamatussa on tällainen kohta "Lähestykää Jumalaa niin Hän lähestyy teitä" (Jaakobin kirje 4:8) Uskon vilpittömästi, että Jumala vastaa jokaiselle, joka Häntä tosissaan avukseen huutaa. Jumala on luonut meidät, suunnitellut ja tahtonut meistä jokaisen tänne maailmaan elämään. Meille on tosin annettu vapaa tahto ja saamme tehdä valintoja kuten haluamme. Jumallalla on yksi toive ihmistä varten, se että eläisimme Hänen läheisyydessään. Valitettavasti moni hylkää Jumalan ilman että edes kysyy onko Hän olemassa. Jumala vastaa jokaiselle joka Hänet haluaa oppia tuntemaan.
Tämä voi olla sinun "etsikkoaikasi", Jumala kutsuu sinua läheisyyteensä ja tahtoo ohjata sinut sille polulle, jonka Hän on sinulle valmistanut jo ennen kuin synnyit. Älä jätä tilaisuutta käyttämättä, rukoile ja kysele Jumalalta lisää. Lue Raamattua. Lähde vaikka jonkun seurakunnan tilaisuuteen.
Olen ollut uskossa vasta vähän aikaa, mutta olen saanut huomata että Jumala puhuu mitä ihmeellisimmillä tavoilla Yhtäläisyytenä on se, että sen tunnistaa. Uskon, että luotu kyllä tunnistaa luojansa puheen.
Ennen uskoontuloa olin ollut todella masentunut ja itkenyt todella paljon useiden vuosien ajan. Elämäni oli sen verran vaikeaa, että monesti ajattelin etten jaksa enää... Eräänä päivänä vaan romahdin, kaikki kaatui niskaan. Rukoilin jotenkin näillä sanoilla: Jos Jeesus olet olemassa niin tee tästä elämästä elämisen arvoista. Ei siinä tilanteessa tapahtunut sen ihmeempää, mutta itku loppui siihen. Oli hyvä olla. Hetken päästä laitoin ipodin soimaan ja ensimmäinen kappale mikä sieltä tuli oli Coldplayn God put a smile upon your face. Eipä siinä tilanteessa voinut muuta kuin nauraa :D
Tällä tiellä olen saanut kulkea nyt jonkin aikaa ja saanut ihmetellä oikeastaan päivittäin kuinka ihmeellinen Jumala on. Ennen kyllä uskoin Jumalaan jollakin tapaa, mutta kuvittelin Hänen olevan etäinen, vihainen ja tuomitseva. Todellisuus on aivan toinen. Jumala on rakastava Isä, joka rakastaa lapsiaan ehdottomalla rakkaudella. Vaikka ei tämä uskovan elämä ole aina helppoa niin päivääkään en vaihtaisi pois enkä palaisi entiseen elämääni mistään hinnasta.
Kaikkea hyvää sinulle, ap!
Onko muilla ollut vastssvia kokemuksia?
[quote author="Vierailija" time="25.03.2014 klo 22:06"]Raamatussa on tällainen kohta "Lähestykää Jumalaa niin Hän lähestyy teitä" (Jaakobin kirje 4:8) Uskon vilpittömästi, että Jumala vastaa jokaiselle, joka Häntä tosissaan avukseen huutaa. Jumala on luonut meidät, suunnitellut ja tahtonut meistä jokaisen tänne maailmaan elämään. Meille on tosin annettu vapaa tahto ja saamme tehdä valintoja kuten haluamme. Jumallalla on yksi toive ihmistä varten, se että eläisimme Hänen läheisyydessään. Valitettavasti moni hylkää Jumalan ilman että edes kysyy onko Hän olemassa. Jumala vastaa jokaiselle joka Hänet haluaa oppia tuntemaan.
Tämä voi olla sinun "etsikkoaikasi", Jumala kutsuu sinua läheisyyteensä ja tahtoo ohjata sinut sille polulle, jonka Hän on sinulle valmistanut jo ennen kuin synnyit. Älä jätä tilaisuutta käyttämättä, rukoile ja kysele Jumalalta lisää. Lue Raamattua. Lähde vaikka jonkun seurakunnan tilaisuuteen.
Olen ollut uskossa vasta vähän aikaa, mutta olen saanut huomata että Jumala puhuu mitä ihmeellisimmillä tavoilla Yhtäläisyytenä on se, että sen tunnistaa. Uskon, että luotu kyllä tunnistaa luojansa puheen.
Ennen uskoontuloa olin ollut todella masentunut ja itkenyt todella paljon useiden vuosien ajan. Elämäni oli sen verran vaikeaa, että monesti ajattelin etten jaksa enää... Eräänä päivänä vaan romahdin, kaikki kaatui niskaan. Rukoilin jotenkin näillä sanoilla: Jos Jeesus olet olemassa niin tee tästä elämästä elämisen arvoista. Ei siinä tilanteessa tapahtunut sen ihmeempää, mutta itku loppui siihen. Oli hyvä olla. Hetken päästä laitoin ipodin soimaan ja ensimmäinen kappale mikä sieltä tuli oli Coldplayn God put a smile upon your face. Eipä siinä tilanteessa voinut muuta kuin nauraa :D
Tällä tiellä olen saanut kulkea nyt jonkin aikaa ja saanut ihmetellä oikeastaan päivittäin kuinka ihmeellinen Jumala on. Ennen kyllä uskoin Jumalaan jollakin tapaa, mutta kuvittelin Hänen olevan etäinen, vihainen ja tuomitseva. Todellisuus on aivan toinen. Jumala on rakastava Isä, joka rakastaa lapsiaan ehdottomalla rakkaudella. Vaikka ei tämä uskovan elämä ole aina helppoa niin päivääkään en vaihtaisi pois enkä palaisi entiseen elämääni mistään hinnasta.
Kaikkea hyvää sinulle, ap!
[/quote]
tuli kylmäväreet ku luki tota :)
onko muilla ollut tällaisia kokemuksia?
Ap, kyllä tuo taisi ihan johdatusta olla :) Etsi vaan lisää Jumalan kasvoja ja pyydä Jeesusta antamaan syntisi anteeksi. Itsekin olen uskovainen ja minulle sattuu vastaavia tapauksia lähes päivittäin, ainakin jossain muodossa. Viime vuodet ovat olleet hyvin haastavia, suorastaan jopa taistelua päivästä toiseen ja siksi on tullut rukoiltua monet rukoukset.. Kyllä Hän vastaa.
Onpa kiva lukea noista kokemuksista! Jospa tässä itsekin vielä löytää jotakin noin hyvää.
Etsikää nimenomaan suoraa yhteyttä Jumalaan, ihan itse ja henkilökohtaisesti. Jumala vastaa aikanaan jokaiselle, joka vilpittömästi haluaa Hänet löytää. Seurakuntiin yms. meno ei välttämättä lähennä mitenkään.Ne ovat semmoisia harrastuskerhoja. Ihmiset kuuntelevat toisia ihmisiä ja heidän kokemuksiaan. Kuunnelkaa vain Jumalaa! Hän puhuu omilleen suoraan ja usein hiljaisuudessa.
Olen tutustunut uskovaiseen ihmiseen. Hassua että hän on pari kertaa lausunut juuri oikeat sanat jotka koskevat minua ja lastani.
Viime aikoina olen rukoillut itselleni pidempää pinnaa lasten kanssa, sitä että ymmärtäisin heitä paremmin ja osaisin toimia rakentavalla tavalla. Olen lukenut Raamattuakin, mitä teen harvoin... Jotenkin tämä kaikki on auttanut, ainakin viikon ajan on ollut hieman helpompaa ja esikoinen on ollut rauhallisempi. Olen ehkä ihan tietoisesti muuttanut käytöstäni, koittanut hoitaa haastavat tilanteet huutamatta, mutta uskon ennenkaikkea että Jumalan Pyhä Henki on se joka tekee meissä työtään.
Lapsi otto sen kaukodäätimen siis :D*
ap