Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aspergeriin ihastunut
18.05.2014 |
Oon ihastunut aspergeria sairastavaan poikaan. Ollaan tunnettu vuosi ja puoli. En voi sanoa että olen 100% hänen ajatusmaailmastaan perillä, mutta ymmärrän joitakin hänen oikkujaan, sillä olen tutustunut hänen sairauteensa ja olen käynyt hänen kanssaan monia keskusteluja läpi hänen ajatuksistaan. (hän osaa puhua asiasta) Mutta silti en ymmärrä kaikkia hänen toimiaan ja ajatuksiaan. Olen huomannut pojan käytöksessä suuria muutoksia kun kyseeseen tulee erilaisten ihmisten kanssa oleminen, tarkoitan, että kavereidensa kanssa ollessa hän ei paljoa puhu, syrjäytyy mieluusti puhelimensa kanssa, mutta puhuu yhdelle ystävistään mieluusti, vaikkakin vain vähän aikaa. Minun kanssani hän puhuu kuin papupata, muuttuu yllättävän puheliaaksi seurassani. En ole varma kuuluuko tämä mitenkään aspergerin erilaiseen ajatteluun, että ajatteleeko hän erilailla eri ihmisistä ja käyttäytyy sen mukaan? Mutta kuitenkin, haluaisin kysyä että kuinka aspergerit osoittavat kiinnostusta toista ihmistä kohtaan? Eli kuinka he osoittavat ihastumista, vai osoittavatko ollenkaan? Mitä he ajattelevat tällaisissa asioissa? Kerroin tälle pojalle kerran kävellessämme, että rakastan häntä. Hän sanoi tähän vain "Jaa" hetken hiljaisuuden jälkeen, mutta näin kuitenkin hymyn hänen kasvoillaan. Oliko hymy jokin vihje? Onko mahdollista että hän on yrittänyt sanoa minulle "Minäkin sinua, mutten osaa sitä sanoa" tai jotain, kun hän ei kuitenkaan osaa asiasta puhua? Miten voin saada selville pitääkö hän minusta?
Kommentit (17)
Olen naimisissa aspergerin kanssa ja juuri tuo spontaani rakkaudesta ja kiintymyksestä lässyttely/sen tunnustaminen ei kuulu hänen mielipuheenaiheisiinsa. Osoittaa sen pienillä teoilla ja omalla tavallaan, aika nopeasti oppi että tunteista puhuminen/niiden jäsentely tehdään vaan jos on tosi kyseessä, eli jokin isompi juttu joka pitää saada selvitettyä.
Varmasti olisi halunnut sanoa sinulle takaisin pitävänsä sinusta, kun hymykin irtosi :) Hänelle on varmasti helpompi hoitaa tuollaiset jutut vaikka chattaillessa, kuin kasvotusten. Sellasta se vaan on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kakkonen tässä moi: wikipediasta:
Aspergerin syndroomaa tutkineen Tony Attwoodin mukaan aspergerit ovat rehellisiä, uskollisia, luotettavia ja mutkattomia ja heillä on vahva moraali ja oikeudentunto
eli saatoinpa olla väärässä
Minulla on naispuolinen aspergerystävä. Vaikeaa sanoa oikein mitään. Periaatteessa ystäväni on mielestäni näissä asioissa kuin kuka tahansa (siis kiinnostuksen paljastamisessa) itse asiassa niin päin, ettei ole koskaan tajunnut miksi kenenkään pitäisi leikkiä vaikeasti tavoiteltavaa (no, en ole minäkään tajunnut :) ) Mutta jos poika ei ole ihan varma tunteistaan? Koska jos kaverini ei olisi, saattaisi käyttäytyä jotenkin noin. Tai sitten jos vain tykkää, niin ei ehkä hätkähdä siitä, että toinen rakastaa, kuten moni muu ihminen ehkä jotenkin joutuisi "suhtautumaan" siihen tietoon ja ystäväänsä uudestaan. Aspergeria tämä "eroavaisuus" ei ehkä "häiritse"?
Joudut ehkä ottamaan asian puheeksi uudestaan, rautalangalla? :D
Meilläkin meni asperger-poikaystävän kanssa sillai, että kerroin miulla olevan tunteita häneen ja tää vastas samalla tapaa, puolvuotta meni ja sit uskalti tunnustaa omatkin tunteensa :) Et kyllä se siitä vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen rakastunut parkinsonin tautiin. Se on niin hurmaava ja ihq.
Mulla on asperger. Itse haluan, että kiintymyksestä ja rakkaudesta puhutaan suoraan, koska mulla ei muuten ole hajuakaan mistään, enkä vaan voi luottaa siihen, että toi tossa vieressä rakastaa, jos se ei mitään sano, ja teoista en tiedä, ovatko ne pelkkää kohteliaisuutta. Sun olisi pitänyt tuossa tilanteessa kysyä suoraan, mitä hän tuntee, jos halusit jonkinlaisen vastauksen. Mun on ainakin vaikeaa tajuta, mitä multa odotetaan, jos ei puhuta suoraan, tai kysytä, jos vastauksia kaivataan.
Suurin osa ihmisistä muuttaa käytöstään eri tyyppien seurassa. Tietty aspergerilaisella, ja miksei muillakin, kyse voi olla muustakin. Itselläni on ainakin niin, etten jaksa käyttää voimavarojani tyhjänpäiväiseen sosiaalisuuteen. Se on mulle tosi rankkaa, eikä tunnu sen arvoiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.05.2014 klo 17:10"]
Eikös Asperger kuulu autismin kirjoon? Ja eikös autsimin kirjon yhdistävä tekijä ole kyvyttömyys asettua toisen ihmisen asemaan? Aika iso miinus parisuhteessa jos näin on. Korostan: en tiedä aspergeristä tämän enempää! Enkä tunne (tai tiedä tuntevani) yhtään aspergeriä.
[/quote]
No, miksi pitää kommentoida, jos asiasta ei tiedä yhtään mitään?
Täällä as-nainen. Minä ilmoitan ihastumisestani sanomalla: "Olen ihastunut sinuun". Tein näin ensimmäisen kerran yläasteen 7. luokalla ja siitä alkoi ensimmäinen seurustelusuhteeni. :)
Kaikilta tuo ei kuitenkaan luonnistu yhtä mutkattomasti, varsinkaan tuollaisessa tilanteessa jossa sitä olisi odotettu ikään kuin vastaukseksi toisen puheenvuoroon. As-ihminen ei tosiaan välttämättä tajua, että reaktiota tai tietoa vastaihastuksesta odotetaan. Kysymällä asiaa olisit voinut saada jonkin kommentin häneltä. Kuitenkin, jos poika hymyili eikä ahdistunut ja häipynyt paikalta, olettaisin että hänelläkin on lämpimiä tunteita sinua kohtaan.
Minulla on elämässäni vain kolme tärkeää ihmissuhdetta (yksi näistä on mieheni); useamman ylläpitäminen on niin vaikeaa että se ei vain onnistu. On näiden tärkeidenkin suhteiden ylläpitäminen siis vaikeaa, mutta kun pidän henkilöstä oikein kovasti, olen valmis näkemään sen suuren vaivan, mitä yhteydenpito minulta edellyttää. Nämä ihmiset ovat säilyneet elämässäni, koska ymmärtävät että vaikka joskus töksäyttäisin jotain pahalta kuulostavaa, tai yhteydenpitoon tulisi pitkäkin katkos, tarkoitukseni ei koskaan ole aiheuttaa muille pahaa mieltä. He siis osaavat luottaa hyväntahtoisuuteeni kaikissa tilanteissa, vaikka tilanne vaikuttaisi heidän näkökulmastaan ihan toisenlaiselta. Tämän verran vastaantuloa se taitaa vaatia, että aspergerin kanssa voi olla ystävä. Minä puolestani olen sitten äärimmäisen lojaali ja olen valmis menemään todella pitkälle auttaakseni tai puolustaakseni näitä kolmea tärkeää ihmistäni.
Aspergerille asiat kannattaa sanoa mahdollisimman suoraan, ei vihjaillen ja rivien välistä kuten suurin osa ihmisistä puhuu. Varsinkin jos tulee joku ristiriitatilanne, kannattaa varmuuden vuoksi käydä läpi sitä, miten kumpikin on tilanteen tulkinnut, eli molemmat selittävät omin sanoin tunteensa ja niiden syyt. Sillä tavalla sitten oppii, mitkä asiat ovat arpergereille vaikeita ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ole asp, Mutten silti lässytä tunteista. Jos tykkää olla toisen seurassa ja pitää yhteyttä tähän, eikö se jo osoita että pitää ihmisestä? Jos joku kiva tyyppi, siis semmoinen jonka kanssa viihdyn, kertoisi minulle rakastavansa minua, tuskin sanoisin mitään. Hymyilisin kyllä itsekseni. Fiiliksistä ja tilanteesta riippuen voisin ehkä koskettaa tai halata
Minusta nämä tunneasiat ja tykkäämiset vaistoaa toisesta. Ei siihen tarvita sanallisia selityksiä. Sitäpaitsi: mitä se "rakastaa" tarkalleen tarkoittaa?? hah
olen ollut aspergermiehen kanssa pian 30 vuotta. As ei ole sairaus vaan ominaisuus.
Kannatan myös suoraan puhumista, vihjeet menee todellakin hukkaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minua naurattaa aina wikipedialainauksen millaisia aspergerit ovat. Eikö olisi hyvä antaa niiden vastata jotka todella tuntevat as-ihmisiä tai ovat sellaisa itse?
ainakin tuntemani assit tykkäävät keskittyä yhteen ihmiseen kerrallaan, joukossa on hankalaa seurata keskustelun kulkua ja puheenaiheetkin saattavat olla sellaisia ettei ne innosta kommentoimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täysiän kynnyksellä olevalla pikkuveljelläni on asperger, ja hän osoittaisi ilonsa/onnensa juurikin tuollaisella hymynhäiveellä. Hän ei puhu tunteistaan juuri lainkaan, ja käyttäytyy eri ihmisten kanssa hyvinkin eri tavoin (tämän huomaa hyvin jo ihan perhepiirissäkin).
Veljeni on myös läytänyt mukavan tytön, jonka kanssa käy usein kävelyllä, sekä toisinaan leffassa. Hän ei varmaankaan osaa kertoa tytölle tunteistaan suoraan, mutta mikäli hän ei tytöstä todella pitäisi, ei hän tämän kanssa myöskään lähtisi kävelylle saatika keskustelisi asioistaan. Itse mietin, ja olen välillä myös hieman huolissani siitä, miten tyttö suhtautuu juurikin tähän tunteiden ilmaisun nihkeyteen. Toivon, että hän ymmärtää välittämisen olevan toisille enemmän tekoja, kuin sanoja. Olen esim. saanut veljeltäni sellaisia lahjoja, jotka osoittavat hänen todella kuunnelleen minua, sen sijaan että olisi hankkinut vain jotakin jotta asian saa hoidettua alta pois.
Veljeni tuntien voin kertoa, että asperger-poika voi olla huolehtivainen, todella välittävä, hyvä kuuntelija. Hän ei ehkä puhu tunteistaan, mutta osoittaa kyllä teoin sen, mikä jää sanoista uupumaan. Hän valikoi myös tarkkaan ne, joiden kanssa haluaa todella olla tekemisissä, ja unohtaa ne, joiden kanssa ei. Vähän niin kuin kouluaineissa: toisiin paneudutaan kunnolla ja toiset ei innosta sitten pätkääkään. Hän on myös hellä, ja kärsivällinen: äitienpäivänä vanhemmillani vieraillessa etsin jo puoli tuntia kateissa ollutta kissaani, jonka löysin nukkumasta lattialla istuvan, kissaa silittelevän veljeni sylistä.(Ylisöpöä :3 ) Hän on myös jaksanut istua tunteja kissojen kanssa suljetun oven takana muuttopuuhien keskellä.
Toivotan sulle onnea je menestystä suhteeseenne, poika varmasti pitää sinusta paljon, kun viettää aikaa kanssasi. En voisi ainakaan veljestäni kuvitella, että hän vain hengaisi sellaisen tytön seurassa, josta ei todella pitäisi :)
Itse olen 19-vuotias "aspergermies" ja voisin kuvitella reagoivani tuollaiseen ihastuksen tunnustukseen aikalailla samalla tavalla jos tuntisin itse samoin. Tai no luultavasti häipyisin tilanteesta ja juttua jatkettaisiin WhatsAppissa tms. Itse en osaa puhua tunteistani juuri lainkaan. Uskon kyllä että poika pitää susta kun kerran hymyilikin.
Ja jos haluat selvittää hänen tunteitaan niin kannattaa vähitellen kysellä jotenkin muuten kuin kasvotusten, se ainakin toimisi omalla kohdallani.
Alue: Aihe vapaa
Eikös Asperger kuulu autismin kirjoon? Ja eikös autsimin kirjon yhdistävä tekijä ole kyvyttömyys asettua toisen ihmisen asemaan? Aika iso miinus parisuhteessa jos näin on. Korostan: en tiedä aspergeristä tämän enempää! Enkä tunne (tai tiedä tuntevani) yhtään aspergeriä.