Lue keskustelun säännöt.
Olen 38 v, eikä työnhaku ole koskaan vielä ole ollut näin vaikeaa.
26.04.2007 |
Onko työtilanne huonontunut, vai johtuukohan tämä minun henk-koht. taustastani?
Olen aina saanut töitä nopeasti, ne on jopa tarjottimella kotiin kannettu. Yleensä ensimmäinen jo työhaastattelu on tärpännyt. Nyt olen käynyt jo haastatteluita useamman, mutta vielä hankalampaa on ollut päästä haastatteluun.
Työhakemukseni on persoonallinen ja parempi kuin koskaan, ja cv:ni monipuolinen ja fiksun kuuloinen. Siitä ei siis voi olla kiinni. No, valokuvaa siinä ei ole vieläkään.
Ja lapsetkin lähenevät jo kouluikää.
Se, mitä on vuosien varrella muuttunut on nämä:
- olen asunut muutaman vuoden ulkomailla miehen työn perässä, mutta itsekin töitä tehneenä. Luulin, että tuo työtodistus on tosi merkittävä, mutta se ei olekaan.
- olen entistä vahvemmin oma itseni haastattelussa, en jännitä pätkääkään, mutta uskon antavani itsestäni hyvän kuva.
Eli laittaa miettimään, kumpikohan tekijä vaa' assa painaa enemmän..?
Minulle on ylempi korkeakoulututkinto ja asun Helsingissä.
Mitä ajatuksia tämä kirjoitukseni sinussa herättää?
Kommentit (35)
Mutta asiasta kokeneiden kanssa keskustelleena tuntuu siltä, että työttömänä on vaikeampi saada töitä kuin työssä olevana. Tuosta vaatimuksesta saada " ammattitaitoa tai kiinnostusta" vastaavaa työtä voi muodostua ansa, joka pitkittää työttömyyttä.
Itse olen ajatellut, että jos jään työttömäksi, hengähdän vähän, lasken rahat ja haen astetta vaatimattomampaa työtä. Mikäli jonnekin pääsen asettumaan, voin hakea rauhallisella mielellä jotain muuta: sitä ammattitaitoa vastaavaa työtä. Tässä ajattelussa tulee kyllä vastaan se, että jos on ylikoulutettu niin saako sitä vaatimattomampaa työtä.
Toinen kahvipöytökeskustelujen tulos on se, että nainen on aina väärän ikäinen ja työn löytäminen ja saaminen on täyttä nuoralla tanssia (toivottavasti on verkko alla).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yksityisellä sektorilla näkee hyvin vähän 40+ naisia. Puhumattakaan siitä ylöspäin. He jotka ovat pärjänneet, ovat olleet vakipaikoissa 20 v. tai perustaneet siihen ikään tultuaan oman yrityksen. Ensimmäisessä en onnistunut ja toiseen en halunnut ryhtyä.
Valtion ja kuntien hallinnossa oli havaittavissa selkeä ero, siellä alan naisia oli johtavassa asemassa kaikilla portailla ja eläkkeelle asti. Vaikka olisinkin halunnut ehkä toteuttaa itseäni yksityisellä sektorilla, niin pakko oli myöntää että siellä tie nousisi aikaa myöden pystyyn. Jouduin siis muuttamaan kurssia kesken matkan, en sinne minne olisi ollut " kiva" suunnata, vaan sinne missä oli vielä tie auki.
Suosittelen samanlaista puolen matkan arviota.
kah... viesti menneisyydestä :-). Kun tämä ketju tärähti näkyville, ihmettelin, että onko minulla kaima. Eipä ollutkaan.
Aloitin oman toiminimen. Eräs yrittäjä haki yhteistyökumppania toteuttamaan ideaansa. Tuotteistamme yhdessä parin muun yrittäjän kanssa erästä ideaa, jota aloitamme syksyn mittaan myymään.
Työ on JUST sitä mitä haluankin tehdä. Sitä, mitä minä osaan ja mistä tykkään. Kun vielä palkkaakin saisi... Tavoitteet ovat korkealla ja mieli huipussa. Mutta eihän tämä olisi onnistunut, ellei olisi miehellä säännöllisiä ja kohtuullisen hyviä tuloja.
Eli kiitos kysymästä: hyvää kuuluu!
hakemusta ei ole ollenkaan epätavallista ja silti voi olla, ettei tärppää. Mulla kävi kai suunnaton tuuri. Sain heti ekan duunin, jota hain.
Kun nainen ylittää 35 -v rajapyykin, huomaa olevansa jo kakkoskastia työmarkkinoilla, vaikka kokemusta olisi muille jakaa. Siihen vielä pienet lapset päälle, niin tehtävään kuin tehtävään (ainakin ns asiantuntijahommissa) löytyy nuorempi, yrityksen tarpeisiin taipuvampi (yleensä mies-)henkilö.
t. samankaltaisessa tilanteessa oleva
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lähenee
kouluikää??? Miltei aikuisiahan ne vois jo olla!
oletko ihan tosissasi, että se on tuo ikä? Se, mitä tiedän tänä päivänä on aivan toista luokkaa, mitä tiesin vielä viisi vuotta sitten.... Olen itse ajatellut, että 45 v on kriittinen ikä, ei nyt vielä 35 v.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseni ovat 6 ja 7.
Joo, teoriassa ne voisivat olla aikuisia, mutta en minä halunnut lapsia nuorena. Minä matkustelin ja tein niitä töitä.
ap
Voiko se tynöhaku entisestään siis vaikeutua :(? Olen 26v tuore KTM ja on työt kiven alla. Mulla lapsi ja tuntuu, etten pääse edes haastatteluihin kun muilla on entistä pätevämmät kokemukset ja suositukset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
juuri tuota minä tarkoitin. Nuorena sitä oli helppo selittää itselleen työkokemuksen puutetta tai lapsenteko ikäisyydellä ym. Nyt en voi millään selittää tätä tilannetta.
Onko todella niin, että toisilla on liikaa töitä, mutta toiset eivät meinaa niitä töitä saada? Siis onko yhteiskuntarakenne tässä muuttunut? Oi niitä aikoja, kun 80-luvun lopulla ylioppilaana teki ekonomin kesälomasijaisuuksia...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on " yleispätevä" tutkinto, eli voin suuntautua melkein mihin vain, missä vaaditaan pelkästään tutkintoa.
ap
Ja työvoimapulasta on turha puhua niin kauan kuin tämän ikäiset naiset eivät kelpaa töihin. Tässä olisi noin 25 vuotta aika tehdä töitä mutta ei vaan näytä oikein kelpaavan. Terveyttäkin olisi ja työhaluja, oppimiskykyäkin vielä sentään. Omituista minusta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aina on töitä riittänyt. Sai vakkaripaikan nuorempien nenän edestä vastikään. :)
Itse opiskelin nyt, olen 29-vuotias valmistuessani, lapset ovat silloin ekalla ja kolmannella luokalla. Mulla on työkokemustakin jo ja toivoisin, etten mihinkään esteisiin törmää.
kirjoitin.
Olen itse jo himpun päälle 40, suurin osa tuttavistani myös ikähaarukassa 38-44. Monilla lapset juuri tuossa esikoulu/ ala-asteiässä (kun opiskelut ja työnteko ovat siirtäneet lasten hankinnan keskivertoa myöhemmäksi).
Välillä on aika katkeraa huomata omalla tai ystävän kohdalla, että 35 v on tosiaan naiselle jonkinlainen raja, sen jälkeen täytyy taistella entistä kovemmin paikastaan. Nurinkurista, mutta niin nykypäivää.
Tuntuu, että nuori ja vastavalmistunut on kova sana työmarkkinoilla, vaikka kokemusta ei ole nimeksikään. Lapsia ei vielä ole ja haluja kuitenkin mennä eteenpäin (=tekee kovasti töitä). Palkkaa ei tarvitse paljoa maksaa. Tosi syvältä!
Yleisosaajia tulee joka tuutista, jos tosi spesifiä asiantuntijuutta, niin töitä irtoaa paremmin. Ikä alkaa olla ongelma. Jos ton ikäsenä ei ole vakipaikkaa, niin rekrytoinnissa nuoremmat pyyhkii ohi.
Suomessa on kova koulutusinflaatio, maisterin tutkinto ei ole kovinkaan ihmeellistä valuutta työnhaussa. Ulkomaankokemusta ei myös Suomessa hirveästi arvosteta tavallisissa puljuissa. Tai sen tuomaa osaamista vähätellään ehkä oman alemmuudentunnon ja kateuden takia. Mulle on ainakin julkisella sektorilla tullut vastaan sellaisia päälle 50- vuotiaita rekrytoijia, joilla itsellä tosi huono kielitaito eikä mitään ulkomaankokemusta. Kateus ja katkeruus paistaa läpi ja kuinka ollakaan, tälläiset huono itsetuntoiset valitsevat paikkaan heitä itseään mahdollisimman vähän uhkaavan tyypin.
No, on minulla tietty asiantuntijuuskin, jonka tiimoilta haluaisin töitä enemmän kuin mitään muuta. Mutta niitä paikkoja on hyvin vähän tarjolla. Siksi olen myös hakenut muita paikkoja, joita olen uskonyt pystyväni hoitaa.
Olen myös tullut siihen tulokseen, että ulkomaankokemukset eivät ole meriitti. Olen ollut kahdesti ulkomailla, tämä toinen kokemus näytti olevan se viimeinen niitti.
Muuten, olen harkinnut jatko-opintoja takavuosina, mutta tullut siihen tulokseen, että sitten se työnhaku vasta hankalaa onkin... Eräs entinen pomoni väitti, että teoreettinen tohtori on se viimeinen, jota hän palkkaisi.
Ei, en suostu uskomaan, että se on tämä ikä! Olen vasta nuori, parhaimmassa iässäni. Suorituskyky on vielä huippua, olen motivoitunut, mikään ei vielä remppaa jne. Kohtuullista palkkaa tosin haen - mutta sitäkään en ole monessa työhakemuksessa ilmoittanut. Luulen, että yksi työtilaisuus meni ohi suun, kun vaatimukseni oli liian kova heille.
Vierailija:
Yleisosaajia tulee joka tuutista, jos tosi spesifiä asiantuntijuutta, niin töitä irtoaa paremmin. Ikä alkaa olla ongelma. Jos ton ikäsenä ei ole vakipaikkaa, niin rekrytoinnissa nuoremmat pyyhkii ohi.Suomessa on kova koulutusinflaatio, maisterin tutkinto ei ole kovinkaan ihmeellistä valuutta työnhaussa. Ulkomaankokemusta ei myös Suomessa hirveästi arvosteta tavallisissa puljuissa. Tai sen tuomaa osaamista vähätellään ehkä oman alemmuudentunnon ja kateuden takia. Mulle on ainakin julkisella sektorilla tullut vastaan sellaisia päälle 50- vuotiaita rekrytoijia, joilla itsellä tosi huono kielitaito eikä mitään ulkomaankokemusta. Kateus ja katkeruus paistaa läpi ja kuinka ollakaan, tälläiset huono itsetuntoiset valitsevat paikkaan heitä itseään mahdollisimman vähän uhkaavan tyypin.
Täällä nimittäin toinen, joka lähes samassa tilanteessa, tosin ulkomailta mulla ei ole työkokemusta, lapset ovat jo koulussa, ja ikää " vasta" 32 vuotta. Mutta nyt olen ollut jo kuukauden työttömänä ja turhauttaa, kun nuoret vastavalmistuneet tradenomit vievät työpaikat nenän edestä.
Ohitsesi ajaa perheetön, pitkän ja yhtenäisen työuran kotimaassa tehnyt alemman korkeakoulututkinnon suorittanut (=halvempi) mies.
That' s life, honey!