Kuinka rimpuilla romanssista eroon?

Tapasin perjantai-iltana vanhemman herran terassilla ja sen jälkeen olen viettänyt monta äärimmäisen intohimoista ja romanttista päivää hänen seurassaan. Hän on siis melkein viisikymppinen ja minä vasta vähän yli 20. Tulin siihen tulokseen, että tämä on ihan hulluutta. Tunteet roihuavat kuin rovio, mutta järki sanoo että en tahdo tähän ihmiseen sitoutua. Haaveilen avioliitosta ja lapsista, joten en tämän setämiehen kanssa kyllä kykene haaveitani toteuttamaan. Enhän mitenkään voisi vanhemmillenikaan viedä melkein heidän ikäistä vävyä näytille. Hän on muutenkin antanut ymmärtää, että tämä on hänelle vain tällaista kevyttä tapailua. Sanoin hänelle, että tahdon tehdä stopin tälle romanssille ja jatkaa ystävänä. Hän kuitenkin jatkaa piirittämistäni eikä hän meinaa päästää minua irti tästä tunnekoukusta. Mihinkään kevyeeseen deittailuun en kykene, kun sydän menee tällaisella ylikuumentuneella riippuvuuslinjalla.

Tästä rakastumisen/ihastumisen tunteesta on aivan hirveää yrittää rimpuilla pakoon. Tavatessamme hän laittaa isot ihanat kätensä ympärilleni, vaikka pyydän ettei hän sitä tekisi. Pitäisikö minun osoittaa kevyesti vihaani, kun hän ei hyvällä tunnu ymmärtävän? Ja siis tunteisiin hän pystyy vaikuttamaan muutenkin kuin koskettamalla. Romanttista sähköpostia tulee päivittäin.

Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Pääseekö tuosta tunteesta mitenkään yli, vaikka tuon tapailun saisinkin kaverillisille raiteille?

Tänään en suostunut häntä enää näkemään. Järjen voitto, mutta silti olo on kuin luuserilla. Aivan hirveä ikävä! :'(

Ei elämä…. taas tuli tekstari ja melkein jalat menee näistä veteläksi.