Mulla olis lasten ihanneikäero 7 vuotta.

kaikki lapset mahdollisimman pian peräkkäin, samoilla väsymyksillä ja seuraa saavat toisistaan.ei tarvitse aloittaa aina vauva-vaihetta alusta kun jatkaa sen aina putkeen.

Mulla ja mun sisaruksilla on 4 & 8 vuotta ikäeroa enkä muista lapsuudestani oikeastaan mitään joten ei se pienempien käninä ole haitannut.

Omani haluaisin mahdollisimman pienillä ikäeroilla, max 2 vuotta ja ainakin kolme lasta.

3 vuotta. Ikäero ei ole liian iso, etteivätkö osaisi leikkiä keskenään. Toisaalta kolmivuotias ymmärtää ja osaa jo kauheasti, joten on äitille iso apu, eikä ole kahta vauvaa yhtä aikaa. Lisäksi haluan voida nauttia jokaisesta lapsuudesta ja kolmessa vuodessa ehtii jo aika hyvin palautua raskaudesta, synnytyksestä sekä vauvavuodesta.

Meillä 1v7kk ikäero muksuilla ja heillä on koko ajan seuraa toisistaan, eli paljon enemmän kuin mitä vanhemmat voivat tarjota...

Vähintään toi. Ehkä ei toista ollenkaan. Samat perustelut kuin apllä. Plus ehdin valmistumaan ja aloittamaan uran. Esikoisen sain 21 vuotiaana (suunnitellusti) opintojen keskelle. Nyt yli kolme. Omiin sisaruksiin ikäeroa 10v ja 7v vanhemmat, sekä 5v ja 11v nuoremmat. Passeli. Mutta en tiedä halutaanko toista, ei kuitenkaan vielä vuosiin.

Lapset mahdollisimman pienellä ikäerolla, jolloin heillä on seuraa toisistaan.

MIehellä ja hänen veljellään on ikäeroa 8 vuotta ja se on miehen mielestä liikaa. Ei ollut mitään yhteistä: hän oli jo koulussa kun pikkuveikka syntyi, täysin eri elämänvaiheet jatkuvasti. Ja sen takia mies halusi omat lapsensa pienellä ikäerolla. Itsellä on 2v 2kk ikäeroa siskoon ja meillä on aina ollut läheiset välit, joten myös itse olin sitä mieltä, että pienellä ikäerolla mennään.

Meillä on lapsilla ikäeroa 1v 7kk.

Joillakin on varaa suunnitella ikäeroja. Kaikki eivät edes saa sitä toista ja kolmatta lasta itsestäänselvästi ja juuri silloin kun itse haluaisi.

Olis tosi kiva jos raskautuis sopivasti niin, että ensimmäisen lapsen mennessä kouluun olisin kotona vauvan kanssa. Ei tarvis murehtia iltapäivähoitoja yms. Mutta nää jutut harvemmin menee suunnitelmien mukaan :D

Kaksoset tai vuoden ikäero. Lapsilla olis kunnollista leikkiseuraa ja ikuinen ystävä heti kättelyssä.

Ja ikäerolla ei vieläkään ollut vaikutusta sisaruussuhteen syvyyteen, vaan persoonalla ja sillä miten vanhemmat tukee sisaruutta. Itse olen läheisin 10v vanhemman veljeni kanssa. Ja nyt meillä on yökylässä 11v nuorempi teinipikkusisko. Suhde on vaan erilainen :)

6 vuotta.

Mä en olis ikimaailmassa jaksanut hoitaa samanaikaisesti taaperoa ja vastasyntynyttä enkä ymmärrä jauhamista "samalla väsymyksellä" tai "kyllä se vauva menee siinä sivussa". Miten helvetissä voi mennä vaan "siinä sivussa"?! Ja tuo iänikuinen "toisilleen seuraa" perustelu on niin kulunut. Välttämättä eivät tule juttuun koskaan keskenään, lapsena tai aikuisena, pienestä ikäerosta huolimatta. Mut me ollaan erilaisia :) eli mun mielestä myös vähintään 5 vuotta ikäeroa on sopiva.

Miksi isoja ikäeroja alapeukutetaan? Miksi pieni olisi se 'ainoa ja oikea'? Onhan se aika erilaista ja peräti ihanaa elää vuosia pienperheenä jos ei kiire ole. Kaikki eivät ajattele että äkkiä alta pois ja sisarukset viihdyttämään toisiaan. Moni asia jäisi meiltä tekemättä jos toinen olisi tehty 'normaalilla ikäerolla', koska se tarkoittaa myös tuplamenoja esim päivähoidossa ja matkustaessa. Yhteen riittää tältä erää hyvin rahat.

Up

Kaksi ensimmäistä tuli vajaa 2 v. ikäerolla ja silloin se tuntui hyvältä ratkaisulta. Nyt ne peevelit tappelee vähintään pari kertaa päivässä ja hermo menee. :) Viimeisin syntyi kun aiemmat olivat 5 ja 7. Sain nauttia vauvasta ilman toista pikkuista ja isommat vain suukottaa ja hellii meidän koko perheen yhteistä pikkuista (2-v ). Eli oman kokemukseni mukaan, suurempi ikäero parempi!