Pelkään voimakkaita persoonia

En minäkään tykkää päällepäsmäreistä. Ei ne varsinaisesti ole voimakkaita persoonia positiivisessa mielessä vaan sellaisia ihmisiä, joiden seuraa karttaa mielellään.

Väistän. Yököttäviä.

Joo mä kans. Jos kaikki ei olekaan välttämättä pelottavia, niin ne ovat inhottavia. Energiasyöppöjä. Imevät kaiken voiman, en voi olla samassa tilassa sellaisen kanssa. Jossain seurueessa ne ovat ehkä mainioita keskustelun ylläpitäjiä, mutta muuten ei.

En tiedä miten voisi liittyä koulukiusausjuttuun, mutta mä olen ainaki itse hiljainen ja rakastan hiljaisuutta ja rauhaa ja yksinäisyyttä. Pidän esim. telkkarinkin aina tosi hiljaisella (olis mielenkiintoista verrata tätä, pitääkö muutkin äänekkäitä ihmisiä pelkäävät tv:n hiljaisella?) Siksi en ehkä tykkää äänekkäistä mekastajista. Ja tosiaan, osa on ihan pelottavia.

Mulla kans sama, en voi sietää sellaisia ihmisiä.

Niin minäkin olin nuorempana vähän säikky. Nykyään en niin välitä heistä, ajattelen että jotkut ihmiset eivät vaan osa hienovaraisempaa kommunikointia, ja he tarvitsevat kaikessa vuorovaikutuskessa voimakasta stimulaatiota, että mikään tuntuisi miltään. Ja jos ei sitä stimulaatiota luontaisesti saa, niin se hankitaan provosoimalla. Se on heidän tapansa kommunikoida, ja jos sitä yhtään miettii, niin onhan se jopa vähän surullista. 

Annan näiden ihmisten olla ja meuhkata, en koe heitä uhaksi itselleni. Olen vaan onnellinen että itse pärjään vähemmälläkin päällepäsmäämisellä.

Minua jotkut sanoo voimakkaaksi persoonaksi, kun "uskallan" esim. töissä sanoa oikean mielipiteeni pomolle, jos hän sitä kysyy. Muutenkin sanon, jos jokin asia on mielestäni hullusti, enkä marmata ja hauku seläntakana ja kylvä pahaa verta. 

Nämä pahailmanlinnut taas ovat juuri niitä, jotka pomon edessä mielistelevät, ja heille käy "kaikki", mutta selän takana kiroillaan ja haukutaan isoon ääneen. Vastenmielistä touhua.

En muuten tykkää suuriäänisestä keskustelusta enkä ole sellainen itsekään. Kotona pidän tv:tä hiljaisella, ja onneksi lapsetkin on oppineet että hiljemmallakin voi kuunnella lastenohjelmia, kun keskittyy kuuntelemaan. Huomaa kyllä, kun muita lapsia käy kylässä, että volyymitaso on monessa kodissa paljon suurempi, kun lapset "huutaa" puhuessaan toiselle, eikä muka kuule televisiota meidän volyymilla - ovat tottuneet pauhaavaan ääneen.