Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten elää elämää tässä ja nyt?
08.05.2014 |
Olen nuoresta asti elänyt elämääni odottaen sen alkamista. Aina opiskellessa elin vain opiskellen ja odotin viikonloppuja (koska vapaata, ei siksi että olisi mitään erikoista tekemistä luvassa). Koko opiskelun ajan aina odotin, että elämäni pääsee alkamaan sitten kun valmistun. Olen opiskelemassa jo toista ammattiani (ensimmäinen ei ollutkaan mitä halusin tehdä) ja olen vihdoin tajunnut, että ei elämäni tule edelleenkään alkamaan valmistumisen jälkeen. Kun olen ollut työharjoitteluissa, elämäni on ollut sitä samaa viikonloppujen ja muiden pidempien lomien odottelua. En minä voi elää vain odotellen koko ajan lomapäiviä, kun lopulta niinäkään päivinä en tee muuta kuin makaa sohvalla netissä surffaillen.
Olen totaalisen kyllästynyt elämääni. Haluaisin jokaisen päivän olevan odotuksen arvoinen. Haluan, että arkipäivinäkin ehtisi tehdä jotain miellyttävää koulun/töiden jälkeen ja että ylipäänsä minulla olisi jonkinlainen (sosiaalinen) elämä! Muut ikäiseni käyvät harrastuksissa, kahvilla, viettävät kesäviikonloppuja mökillä viettäen hauskaa. Mitä minä teen? Sitä samaa mitä olen nuoresta asti tehnyt - istun kotona yksin miettien mitä sitä tekisi. Lopulta kuitenkin makaan sohvalla katsellen televisiota tai viettäen aikaa netissä, koska en jaksa edes tehdä mitään.
Miten pääsisin tästä oravanpyörästä eroon? Miten saisin elämääni jotain mielekästä täytettä, jotta jokainen päivä olisi elämisen arvoinen?
Kommentit (13)
Elä päivä kerrallaan... Hyvä neuvo jota en itse oikein osaa noudattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auttaako psykoterapeutit ollenkaan tällaisissä tapauksissa? Vai haluavatko ne aina vaan puhua menneisyydestä eikä niistä asioista, joihin henkilö hakee apua. Itse en jaksaisi puhua jostain lapsuudesta vaan haluaisin nimenomaan saada apua ja kannustusta, jotta minusta tulisi sosiaalisempi ja oppisin nauttimaan elämästäni.
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 19:32"]
Työnnä kaktus perseeseen, se voi auttaa.
[/quote]
Sen jälkeen kun vauvapalstaa on hehkutettu ties missä iltalehdissä on tänne pesiytynyt tällaisiä ikäviä ihmisiä, jotka käyvät joka keskusteluun tokaisemassa jotain omasta mielestään todella nasevaa. Menkää psykoterapeutin puheille, tuo ei ole tervettä. Kirjoittakaa silloin, kun teillä on oikeasti jotain järkevää annettavaa keskusteluun.
Toi on täysin normaalia ja suurin osa ihmisistä elää tuollaista "sitten kun..."-elämää. Moni ei vaan osaa pukea sitä sanoiksi.
Sit ku -elämä on sitä, että elämä alkaa sitten kun...
-olen valmistunut
-saan työn
-saan paremman työn
-olen laihtunut ihannemittaan
-olen hoitanut sen ja sen asian pois päiväjärjestyksestä
-olen saanut paremman työn
-saan raha-asiat kuntoon
-olen käynyt nenäleikkauksessa
-olen mennyt naimisiin
-olen saanut lapsen
-olen löytänyt elämäni rakkauden
jne jne jne
Tuo joka ehdotti psykoterapeutin puheille menoa ja väitti ettei ole tervettä. Höpsis! Tervettä on ja maailman luonnollisinta ja yleisintä ajatella noin! Mä olen elänyt tätä elämää ihmisiä tutkiskellen jo tovin, joten voin sen taata.
Useimmat hyvin onnelliset ja elämäänsä tyytyväisetkin ihmiset ajattelevat, että jossain tulevaisuudessa häämöttää se ihana täydellinen elämä, jossa nautitaan joka ikisestä arjen hetkestä ja kaikki tuntuu merkitykselliseltä tässä ja nyt.
Tosi asiassa asioiden merkityksen ymmärtää vasta usein ajan kanssa, sitten kun nuo hetket ovat menneet. Menneisyys saa kultareunoja, koska näet asiat eri tavalla (ehkä totuudellisemmin) kuin silloin, kun elit niitä hetkiä oikeasti. Tätä kutsutaan nostalgiaksi.
Elämä tuntuu elämänmakuiselta vasta sitten, kun siihen saa vähän välimatkaa ja kun se muttuu muistoiksi.
Mun neuvoni tähän on, että älä edes yritä miettiä mitänä hetkessä elämistä, vaan elä elämääsi. Älä stressaa, onko se elämä tässä ja nyt. Tee ne asiat, joita haluatkin tehdä parantaaksesi ja muuttaaksesi elämääsi. Tee työn ja opiskelun vastapainoksi aina sellaisia asioita, joista nautit. On ihan ok odottaa viikonloppua, valmistumista ja lomaa. Ja on ihan ok, etteivät ne sitten tunnukaan miltään. Älä suorita, niiden ei tarvitsekaan tuntua miltään! Parhaat hetket ja muistot elämässä ovat sellaisia, ettei niitä osannut odottaa, eikä niitä koskaan laskelmoinut ja suunnitellut.
Älä odota, että jotain tapahtuu ja elämä alkaa, vaan keskity tekemään muistoja. matkusta, vietä aikaa ihmisten kanssa, riitele, ihastu, tee asioita. Kun tekee, eikä vaan hengaa koneelle ja nautiskele toimettomuudesta, tulee arvokkaita muistoja, jotka tuo sen elämänmaun elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen meditaatiota, se auttaa. Kannattaa myös lukea jotain zen-buddhalaisesta filosofiasta.
Et ole yksin. Suurin osa ihmisistä elää ajatustensa vallassa miettien joko mennyttä tai tulevaa. Suosittelen löämpimästi tutustumista meditaation ja mindfulnessiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.05.2014 klo 21:00"]
Älä odota, että jotain tapahtuu ja elämä alkaa, vaan keskity tekemään muistoja. matkusta, vietä aikaa ihmisten kanssa, riitele, ihastu, tee asioita. Kun tekee, eikä vaan hengaa koneelle ja nautiskele toimettomuudesta, tulee arvokkaita muistoja, jotka tuo sen elämänmaun elämään.
[/quote]
Viestisi oli ihanan virkistävä ja tuore näkökulma asiaan. Laitan tämän sitaatin leikekirjaani sen viisauden vuoksi. Kiitos!
Nro 8 lisää vielä, et Joh Lennonkin sen sanoi "Elämä on se mitä tapahtuu sillä aikaa kun sinulla on kiire tehdä muita siinnitelmia". (Life is what happens when you're busy making other plans) tarkoittaen juuri sitä, että ihmiset suunnitelevat kaikkia juttuja, joiden avulla se elämä alkaa, mutta sillä välin tapahtuu se todellinen elämä ja ne todelliset muistot, joita sitten kiikkustuolissa muistelet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
argh, typoja, eli John Lennon ja Elämä on sitä mitä tapahtuu sillä välin, kun sinulla on kiire tehdä muita suunnitelmia".
Täytyy tuntea historiansa että sen voi unohtaa, ja elää tässä hetkessä. Sille että elät elämääsi odottaen jatkuvasti jotain on syynsä, ja syy löytyy historiasta, ei tulevaisuudesta. Suosittelen käymään psykologisessa vyöhyketerapiassa, sieltä minä sain avun lähes samankaltaiselta kuulostavassa elämän hahmotus- ongelmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mä olen ainakin elänyt laiskotellenkin, aloitan laihduttamisen huomenna, siivoan huomenna.. Joskus sitten tajusin että on oikeasti tosi kivaa jos tekee kaikkea mitä pystyy tänään niin ei tartte huomenna. ;)
Mutta sitkeässä tuollaiset opitut tavat on. On vaan tehtävä itse. Jos huokailen ihanasta keittiöstä tai tahtoisin oppia kutomaan sukat niin on vaan alettava tekemään.
Tottakai sinulla elämä voi olla tylsää mutta sitäkin voi oppia arvostamaan. Ja lähtemällä johonkin juttuun vaan reippaasti mukaan niin voi taas hyvillä mielin nauttia oleilusta.
Itse olen paha suorittajakin ja jätän itseni helposti lapsien ja miehen tarpeiden varjoon. Olen naureskellut miten sen näkee jopa vaatekaapissa: miehelle ja lapsille silitän vaatteet kun omat sullon kaappiin. Pitäisi nauttia omasta olosta ja etuuksista joita on, niitä saattaa pitää itsestäänselvinäkin, kuten vaikka selkävikainen osaa arvostaa päiviä kun saa vedettyä sukat jalkaansa.. :)
Mieti mitä tahtoisit tehdä ja siitä vaan tekemään. Osallistu, tutustu ihmisiin ja nauti olostasi. Ja arvosta myös tuota miten sinulla on vaan luppoaikaakin.
Alue: Aihe vapaa
Mä ainakin tapaan salaisen ihastulksen huomenna:)