Kun ei halua erota, mutta näinkään ei voi jatkaa..

Kyllä teidän on viisainta erota ja jatkaa mieluummin vaikka ystävinä. Etäjutut ei vaan toimi, varsinkaan jos omat asiat on noin tärkeitä. Ja pettäneetkin olette jo, eli henkisesti ette ole niin kiinni toisissanne kuin kuvittelet. Jos suhde on oikeasti kunnossa ja intohimoinen, siihen ei muita väliin mahdu eikä ne omat jututkaan ole silloin niin tärkeitä..

Voi hyvää päivää, hirveen dramaattinen sepustus kahden teinin parisuhteesta. Haloo ootte ihan kersoja molemmat, jos ei homma skulaa niin siitä vaan vihellätte pelit poikki.

Muuttakaa yhdessä puolimatkaan, niin ei tarvitse myöhemmin alkaa syyttelemään, että menetti toisen takia kaiken.

Ihan sama millä tasolla harrastatte tai mitä teette työksenne: parisuhde on yhdessä olosKIN! Jos pettää ja tahtoo enempi omaa aikaa niin miksi pitäisi olla suhteessa jonkun kanssa?

Avoinsuhdekin vaatii äärettömän hyvän luottamuksen ja tahtotila nimenoman teidän juttuun. Ja se oleellisin tuli: Kumpikaan ei tahdo muuttaa ja parisuhde olisi ilmeisesti alistumista toisen elämälle. Niin että mitä parisuhdetta se olisikaan?

Minustakin voisitte siirtyä kaverilinjalle ja etsiä uudet kumppanit, sellaiset joiden kanssa palavammin tahtoo MYÖS olla.

Nim. 15 vuotta takana tätä liittoa, minulla on suhde mieheeni, ystäviini ja lapsiini kaikki samassa paketissa ja silti erilaiset roolit kaikkiin suhteisiin.

Mä aloin seurustella kakskymppisenä ja pääsin opiskelemaan 24-vuotiaana toiselle (500km päähän) paikkakunnalle. Asiasta oli keskusteltu ja mies tiesi miten tärkeää mulle oli opinnot. Neljä vuotta opiskelin ja asuin toisella paikkakunnalla, nyt viimeisenä opisekeluvuotena onnistuin vaihtamaan tänne alkuperäiselle paikkakunnalle ja pystyn jatkamaan opiskelua täällä. Tuo neljä vuotta erillään oli mielestäni tärkeää aikaa suhteessa, koska aloimme noin nuorina (siis mun mielestä) seurustella eikä kumpikaan ollut asunut omillaan. Näimme kerran viikossa, silloin kun oli hyvä tilanne ja joskus vain kerran kuussa. Välillä oli kova ikävä, mutta molemmat tiesimme ettei tilanne ole lopullinen. 

Kyllä vähän hymyilyttää kun vauva palstalla on näitä niukin naukin 20 teinejä, jotka yrittää puhua kuin olisi vuosien kokemus parisuhteesta.. Joo muistan kyllä ajan itsekin ja tiedän että se on harjoittelua tulevaa varten.

siis asiaan. Yleensä luottamus toiseen on suhteessa todella tärkeää. Jos sitä ei ole homma ei useinkaan toimi. Kysymys vain on, että haluatteko molemmat, että teillä on sivusuhteita omilla paikkakunnillanne ja se on teille hyväksyttävää? Jos ei ole ok, niin sitten pitää hyväksyä se, ettei fyysistä läheisyyttä ole muulloin kuin silloin kun tapaatte.Tai sitten eroatte jos kumpikaan ei halua muuttaa. Tossa iässä kuitenkin on vielä, näin ikävästi sanottuna, paremmin valinnanvaraa markkinoilla kuin esim. 10 v myöhemmin.

hyvä rahatilanne siis.

[quote author="Vierailija" time="30.04.2014 klo 00:01"]

Toinen asuu etelässä, toinen pohjoisessa. Meillä on paikkakunnillamme työt, opiskelut ja liigatason harrastustoimintaa, perhe ja ystävät.

[/quote]

Petättekö puolisoitanne?

Ikänne? 1,5 vuotta on lyhyt aika, jos ootte nuoria:)

Jotkut muuttaa ulkomaille rakkaansa perässä, jos ei pysty toiselle paikkakunnalle muuttamaan kun omat jutut niin tärkeitä niin ehkä sitä eroa voisi jo harkita

Molemmat 22 vuotta. Molemmille aina ollut parisuhteessa tärkeää, että on myös niitä omia juttuja..

Toinen muuttaa ja hommaa sieltä uudelta paikkakunnalta niitä omia juttuja.

Jos kuitenkin joku äiti pitää paikkakunnalla ja pettääkin on pitänyt, niib melko varmasti yhteenmuutto romuttaa suhteen nopeasti. Jos suhde ei kestä erillään oloa, se on käytännössä tuhottu siinä kohtaa, kun sitä toisen naamaa pitäisi katsoa päivittäin.