Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko tällanen 7v lapsen käytös normaalia vai ei?
16.05.2014 |
Kyseessä eläinrakas tyttö, jolla lemmikkinä kesyhiiri. Alkuun paijaili kovasti toivomaansa lemmikkiä ahkerasti, mutta kuten ilmeisesti lapsilla niin usein tapana, kyllästyi holhokkiinsa aika pian. Ruokinta ja häkin siivouskin viime aikoina jääneet mulle. Eilen vaan en ehtinyt, vaan käskin tytön vaihtamaan hiirelle puhtaat purut. Vastustellen kävi hommiin, jossain vaiheessa kuului mieletön kirkaisu ja kun juoksin katsomaan, tyttö itki että hiiri oli purrut häntä (ei ole koskaan ennen purrut, mutta toisaalta ehkä nyt säikähtänyt kun tyttö ei ole pitkään aikaan koskenut), sanoin ettei ole vakavaa ja desinfioidaan haava jne. Pahinta tässä oli se, että tyttö oli (omasta mielestään refleksinä säikähtäessään) paiskannut hiiren suoraan seinään, ja siihen se menehtyi.
Syvästi järkytyin tapauksesta, ja olisin odottanut samaa myös lapselta. Niitä reaktioita en ole nähnyt. Surkuttelee vaan itseään ja syyttää mua kun hankin aikoinaan hänelle "paskan hiiren".
Nyt toivoo jo toista lemmikkiä, mutta niitä meille ei enää tule.
Mitä olette mieltä? Onko tuo tytön kylmä käytös vaan peittelyä shokille ja mielipahalle? Hirveä ajatus, että olisi oikeasti noin tunteeton :(
Kommentit (55)
Oletko tarkistanut tytön päänahan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävä kyllä on pakko sanoa, että aikuiselta on vastuutonta laittaa tuon ikäinen yksin siivoamaan häkkiä, varsinkaan vastentahtoisesti. Varmaankin tuo oli ihan oikeasti vahinko, lapsi oli ehkä jo valmiiksi suutuspäissään ja reagoi puremaan sen takia liiankin voimakkaasti tajuamatta, kuinka kohtalokkaat seuraukset sillä voi olla.
Empatia kehittyy eri aikoihin lapsilla, ei tuosta vielä kannata huolestua joskin tietenkään ei uusia eläimiä hankintaan, ja ehkä voisit jotenkin jutella ettei eläin pure ilkeyttään yms, eli ei ole "paska".
Lapsilla on ainakin tapana haluta kauheasti jotain, oli se sitten lemmikki tai lelu. Mutta sitten tulee hinku johonkin muuhun ja tämä vanha lemmikki/lelu jää huomiotta. Lemmikkiä ei kannata hankkia, jos ei ole itsekin valmis siitä huolehtimaan, koska lapsi ei ole kykeneväinen siitä huolehtimaan yksin.
Voi olla, että tyttäresi ei keksinyt muutakaan keinoa päästä hiirestä eroon kuin paiskaamalla sen seinään. Hän ei esim. uskaltanut puhua asiasta kanssasi, koska oli aiemmin halunnut tämän lemmikin. Itse uskon, että tuo oli ihan hänellä harkittu teko eikä säikähdyksestä johtunut reaktio, koska ei se normaalia ole, että hän pureman johdosta otti hiiren käteen ja viskasi. Normaalimpi reaktio olisi ollut vain vetäytyminen tilanteesta. Sori, mutta aika kylmää touhua.
Muistan itse lapsuudestani, että joku silloinen eläimeni - hamsteri tai gerbiili oletettavasti koska niitä oli - kerran puraisi minua ja rouhaisi niin, että jäi sormeen roikkumaan ja hädissäni ravistin kättäni kaaressa kunnes eläin irtosi ja sinkosi siitä ilman halki. Laskeutui onneksi sängylle tmv. koska jäi siitä eloon kuitenkin. En nyt puolustele millään lapsesi tekoa ap, kunhan mainitsin, että se "seinään paiskaaminen" saattoi tapahtua ihan tuollakin tavalla. Muuhun käytökseen jne. en osaa ottaa kantaa. Yrittäisikö paskahiireksi jne. haukkumalla vähän keventää omaa pahaa oloaan tapahtuneesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Montako elukkaa se sun kakara on jo paiskannut seinään? Tämä on aika mones topikki aiheesta.
Ihan normaalilta kuulostaa. Kaikilla ei vielä tuossa iässä ole sillä tavalla empatia kehittynyt, eikä se tarkoita että hän on joku luonnevikainen tai että aikuisenakin tunteeton eläimiä kohtaan.
Itse muistan suunnilleen samassa iässä käytännössä näännyttäneeni nälkään hamsterin. Se oli jätetty täysin minun hoidolleni, koska minä olin se joka olin sen halunnutkin, vaikka vanhemmat vastusti, ja äiti suostui ehdolla että minä yksin hoidan sen eikä heidän tarvitse puuttua. Minä ensin kyllästyin hamsteriin, sitten aloin pelätä sitä kun se pari kertaa puri minua, ja lopulta en oikein uskaltanut edes vaihtaa puruja häkkiin. Lopulta siis en vain ruokkinut sitä enää enkä antanut vettä ja hamsteri kuoli janoon ja nälkään. Äidilleni sanoin vain että se oli kuollut itsestään yöllä. Muistaakseni en tuntenut oikein mitään silloin tuosta asiasta, mutta muutaman vuoden päästä myöhemmin alkoi kummitella unissakin kituva, huutava ja tuskainen hamsteri joka kuoli nälkään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikai tuohon kysymykseen tieda vastausta muut kuin tyttaresi, joten kokeile puhua asiasta hanelle ilman syyttavaa savya. Oletko koskaan sanonut jotain tyyliin 'sitten kun tama lemmikki kuolee voidaan vasta miettia seuraavaa'? Minka tytto olisi voinut ymmartaa etta jos hiiresta paasee eroon saa toisen lemmikin. Tuntuu kylla hieman kummalle jos ei hiirta sure yhtaan.
Kuvottava kakara ja äiti samaa maata. Ihan seinään täytyy hiiri heittää. Minäkin otin kaksi kissaa, kuopus halusi kissan. Minän otan äitinä vastuun kissojen hoidosta ja se sovittiin ennen kissojen ottamista.
Aikuisella aina hoitovastuu ja lapsi hoitaa jos hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no ei todellakaan ole missän määrin normaalia, ettei lapsi ole kiintynyt lemmikkiinsä. luulisi edes vähän hetkauttavan lemmikin kuolema. tai edes se seikka, että itse aiheutti sen.
[quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 15:52"]
Montako elukkaa se sun kakara on jo paiskannut seinään? Tämä on aika mones topikki aiheesta.
[/quote]
:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskustelun paikka. Ja ihan pian en uutta lemmikkiä hankkisi. Kuolleen hiiren nimittely paskaksi takaisi meillä sen, että mitään elollista en hankkisi lapselle ennen kuin toisin todistetaan. Meillä muuten juuri tuon ikäiset ja nuoremmat hoitelivat gerbiilit. Sitä kun oli jatkunut säännöllisesti reilu vuosi tuli koira taloon.
[quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 16:03"]
no ei todellakaan ole missän määrin normaalia, ettei lapsi ole kiintynyt lemmikkiinsä. luulisi edes vähän hetkauttavan lemmikin kuolema. tai edes se seikka, että itse aiheutti sen.
[/quote]
Mä olen samaa mieltä, JOS todella on niin, että lemmikin kuolema ei hetkauta. Voi myös olla, että tyttösi tosiaan suojelee itseään haukkumalla hiirtä koska ei kestä ajatusta että tappoi itse lemmikkinsä.
Mua kyllä epäilyttää, että tyttö olisi saanut hiiren hengiltä refleksinomaisella heitolla. Ei ne niin heikkoa tekoa yleensä ole. ELi onko varmaa, ettei tyttö kohdellut suutuspäissään hiirtä rajusti muuten vaan ja hiiri kuollut siihen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha raflaava avaus kopioitu tähän. Älkää vastatko. Tästä jo huomautettu aiemminkin.
[quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 15:54"]
Ihan normaalilta kuulostaa. Kaikilla ei vielä tuossa iässä ole sillä tavalla empatia kehittynyt, eikä se tarkoita että hän on joku luonnevikainen tai että aikuisenakin tunteeton eläimiä kohtaan.
Itse muistan suunnilleen samassa iässä käytännössä näännyttäneeni nälkään hamsterin. Se oli jätetty täysin minun hoidolleni, koska minä olin se joka olin sen halunnutkin, vaikka vanhemmat vastusti, ja äiti suostui ehdolla että minä yksin hoidan sen eikä heidän tarvitse puuttua. Minä ensin kyllästyin hamsteriin, sitten aloin pelätä sitä kun se pari kertaa puri minua, ja lopulta en oikein uskaltanut edes vaihtaa puruja häkkiin. Lopulta siis en vain ruokkinut sitä enää enkä antanut vettä ja hamsteri kuoli janoon ja nälkään. Äidilleni sanoin vain että se oli kuollut itsestään yöllä. Muistaakseni en tuntenut oikein mitään silloin tuosta asiasta, mutta muutaman vuoden päästä myöhemmin alkoi kummitella unissakin kituva, huutava ja tuskainen hamsteri joka kuoli nälkään...
HYI HELVETTI!! tää on mielestäni vielä sata kertaa pahempi asia kuin tuo apn kakaran paniikissa hiiren seinään heitto, jossa hiiri kuitenkin kuoli heti. mutta tää kusipää joka NÄÄNNYTTÄÄ PIKKUHILJAA NÄLKÄÄN JA JANOON HAMSTERIN koska EI VAAN ENÄÄ OLE SIITÄ KIINNOSTUNUT - täysi ihmishirviö, ja todellakin ansaitset ne painajaisesi, ja toivottavasti kärsit vielä monin muin tavoin elämässäsi. Olet pelkkä surkea oksetus, et edes inhimillinen.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 16:10"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 15:54"]
Ihan normaalilta kuulostaa. Kaikilla ei vielä tuossa iässä ole sillä tavalla empatia kehittynyt, eikä se tarkoita että hän on joku luonnevikainen tai että aikuisenakin tunteeton eläimiä kohtaan.
Itse muistan suunnilleen samassa iässä käytännössä näännyttäneeni nälkään hamsterin. Se oli jätetty täysin minun hoidolleni, koska minä olin se joka olin sen halunnutkin, vaikka vanhemmat vastusti, ja äiti suostui ehdolla että minä yksin hoidan sen eikä heidän tarvitse puuttua. Minä ensin kyllästyin hamsteriin, sitten aloin pelätä sitä kun se pari kertaa puri minua, ja lopulta en oikein uskaltanut edes vaihtaa puruja häkkiin. Lopulta siis en vain ruokkinut sitä enää enkä antanut vettä ja hamsteri kuoli janoon ja nälkään. Äidilleni sanoin vain että se oli kuollut itsestään yöllä. Muistaakseni en tuntenut oikein mitään silloin tuosta asiasta, mutta muutaman vuoden päästä myöhemmin alkoi kummitella unissakin kituva, huutava ja tuskainen hamsteri joka kuoli nälkään...
[/quote]
[/quote]
HYI HELVETTI!! tää on mielestäni vielä sata kertaa pahempi asia kuin tuo apn kakaran paniikissa hiiren seinään heitto, jossa hiiri kuitenkin kuoli heti. mutta tää kusipää joka NÄÄNNYTTÄÄ PIKKUHILJAA NÄLKÄÄN JA JANOON HAMSTERIN koska EI VAAN ENÄÄ OLE SIITÄ KIINNOSTUNUT - täysi ihmishirviö, ja todellakin ansaitset ne painajaisesi, ja toivottavasti kärsit vielä monin muin tavoin elämässäsi. Olet pelkkä surkea oksetus, et edes inhimillinen.
tolle hamstrein tietoisesti hengiltä näännyttäjälle minäkin toivon pelkkää pahaa, joku oikein kivulias keskenmeno tai kohtukuolema vois olla oikein. Ällöttävä, hirveä otus, vielä kutsuu itseään ihmiseksi
[quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 18:12"]
Ei todellakaan ole normaalia, todella tunnekylmää. Aivan järkyttävää! Miten te vanhemmat voitte edes hankkia lapsille elukoita tyyliin että ette ota itse vastuuta hoidosta? Pienikin eläin tuntee samalla tavalla kipua ja tunteita kuin muutkin.
Ps. Sitäpaitsi se hiiri on laumaeläin!! Et ap sen vertaa ole lemmikistänne viitsinyt ottaa selvää!
Terveisin Todella Vihainen eläintenhoitaja!!
[/quote]
Uroshiiriä ei voi pitää kuin yksinään, tappelevat muuten niin paljon. Naarashiiriä sitten laumassa.
Terveisin Ihan Oikea Eläintenhoitaja
No hyi noita viimeisiä vastaajia, mutta ehkäpä kohtalo tuo heille eteen opetuksen.
Noin pieni lapsi ei ymmärrä varmaankaan vielä tuollaisia asioita, vanhemman vika se oli.
Alue: Aihe vapaa
ton ikäset innostuu helposti ja into sammuu yhtä helposti. siksei kannata hankkia lemmikkejä ellei perheen aikuiset ole valmiita ottaa niistä vastuuta.
vaikea sanoa tosta tapauksesta. saattoi tosissaan vahingossa säikähdyksissään heittää purevan hiiren käsistään. ei tuolla perusteella nyt vielkä mitään psykopaatin leimaa saa. Ikävää toki hiirelle mutta oli kyllä nopea ja kivuton kuolema kai. HYVÄ ettet ole hankkimassa uutta lemmikkiä.