Seurusteletko koko ajan vauvan kanssa?

En seurustele. Karhunpalveluksenhan siinä lapselle tekisi, jos ihan koko ajan hänen kanssaan seurustelisi. Pieni "leikkii" lyhyitä aikoja itsekseen, välillä viihtyy pidempäänkin. Ja osaa myös nukahtaa itsekseen. Ikää 5 kk.

Ei sosiaalisuus tarkoita sitä, että koko ajan seurustellaan! Seurallinen ihminen voi olla täysin vailla sosiaalisia taitoja.

Nauti viihtyvästä vauvasta! Mun mielestä vauvalla on seuraa kun hän katselee sinun ja isomman sisaruksen puuhia, kuuntelee teidän jutteluanne jne.  Ei tarvitse enempää viihdyttää.

Tulee mieleen, että onko ystäväsi vauva hänen ensimmäinen lapsensa? Ainakin itse olin ekan lapsen kohdalla tosi epävarma äitiydestäni ja se ilmeni tarpeena noudattaa kaikkea ohjeistusta niin hyvin kuin osasin. Paljonhan puhutaan tästä varhaisesta vuorovaikutuksesta, ja sen takia tuntui siltä että esikoiselle olisi pitänyt koko ajan olla juttelemassa ja hänen kanssaan leikkimässä. Arvelen että jossain määrin opetinkin hänet sellaiseen, kun hän oli näin jälkikäteen ajatellen paljon enemmän huomiota tarvitseva lapsi kuin pikkusisaruksensa ovat olleet.

Ihana kuulla! :) Mulle tuli tiedättekö sellanen fiilis, että oon 4kk tehnyt asian ihan väärin ja saanut vahinkoa aikaiseksi. Meillä esikoinen sen verran iso jo, että vauva-aika unohtunut. Ja kyllä, ystäväni vauva on esikoinen. Oli kuitenkin kiva kuulla, etteivät kaikki muutkaan koko ajan seurustele vauvan kanssa, vaan vauva on yksinkin ja se on normaalia. t.ap

Meidän 2:sta lapsesta toinen, poika, oli tuollainen vauvana että viihtyi hyvin yksin. En toki seurustellut hänen kanssaan koko ajan vaan annoin hänen olla rauhassa. Ihanan helppo lapsi tuollainen. Ja minusta kyllä on tärkeämpää että osaa olla yksin ja rauhassa kuin ns. sosiaalisuus. 

Toinen meillä, tytär, olikin sitten täysin päinvastainen temperamentti. Kun hän heräsi, sen kyllä kuuli, raivoisasta huutoitkusta. Prinsessa halusi heti vpaikalle äidin, heti viihdykettä, heti kanniskelua. Häntä kanniskelinkin kantoliinassa paljon ja enemmän seurustelin hänen kanssaan. Eli lapsen mukaan, sen mukaan mitä lapsi ilmoittaa tarvitsevansa. Ei vauvaikäistä vielä "pilalle opeta", tekipä niin tai näin. 

Meillä nyt on jo nuo lapset isompia ja samat luonteenpiirteet on muuten vieläkin säilyneet. Poika on rauhallinen "tutkijatyyppi", joka viihtyy itsekseen lukemassa, tietokoneella tms, ja tytär on herkästi pitkästyvä, jatkuvasti jotain aktiivista tekemistä vaativa tapaus.