Kauhea morkkis, lapsen kanssa tapeltiin aamulla ja jäi hiljaisena tarhaan :(

Tuskin se siellä mitään itkee. Ei lapset jää vatvomaan tollasta ja sillä on siellä tekemistä eikä muistakkaan koko asiaa. Osta levy suklaata ja kato leffa!

Sånt är livet, eiköhän se lapsi ole jo unohtanut koko asian.

En osaa tsemoata, kun tuollainen ylilyönti aikuiselta on oikeasti mielestäni aika kauheata. Aikuisen ei pitäisi suuttuneenakaan laskeutua "lapsen tasolle" ja heittäytyä hillittömäksi. Lapselle on kauhean pelottavaa, kun toinen uhkailee jollakin lelujen hävittämisellä. Ja menkkojen käyttäminen tekosyynä raivonpuuskille... Voi ei. Ihan oikeasti, mene ainakin ensi kerralla vaikka puremaan tyynyä tai omaa nyrkkiäsi vessaan, ettet hypi tuolla tavalla seinille.

Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta lupaa itsellesi olla turvallisempi äiti tästä eteenpäin. Kyllä omaa "temperamenttiaan" voi kouluttaa, tasoittaa ja tyynnyttää. Kun aikuistuu, omat särmät siliävät.

Voi sinua. Tiedän tunteen, oma lapsi samanikäinen ja käytös hänellä väsyneenä/muuten levottomana samanlaista. Kun on nukkunut, syönyt ja ulkoillut hyvin niin on kuin eri lapsi.

Koeta nyt kääntää morkkis positiiviseksi - siis ammentaa siitä energiaa, jotta jaksaisit olla loppupäivän tänään kunnolla läsnä ja lempeällä tuulella. Lapsi tuskin itkee pk:ssa, mutta tuon ikäisellä riidat voivat jäädä jo kaihertamaan mieltä. Illalla voitte puhua asiasta uudestaan ja voit pahoitella tapahtunutta. Tärkeintä on olla lapselle avoin omista tunteistaan ja siitä, minkä takia hermostui ja miten molempien olisi tilanteessa pitänyt toimia.

Hyvää viikonloppua teille :)

Äiti on aina äiti. Varmasti odottaa sinua iloisena, kun iltapäivällä menet hakemaan. Älä syyllistä itseäsi. Olet vain ihminen.

Mä tappelen lapsen kanssa myös joskus aamulla, kun hän ei haluaisi jättää leikkejään kesken ja lähteä päiväkotiin, ei haluaisi pukea, huomaa ulko-ovella haluavansa syödä vielä aamupalan loppuun jne., sitten tulee lapselta kiukkuitkua. Pysyn yleensä itse suhteellisen rauhallisena, vaikka saatan kyllä korottaa vähän ääntä. En uhkailisi ikinä laittavani lapsen leluja roskiin, sillä ne ovat lapselle niin tärkeitä. Iltapäivällä sanovat pk:sta, että lapsella oi mukava päivä, oli hyväntuulinen, leikki ja ulkoili, söi hyvin jne. huolimatta aamun kiukusta. Eiköhän sinunkim lapsesi unohda tai ole jo unohtanut aamun kiukutelut ja erimielisyydet. Hyvä, että pyysit anteeksi, kun uhkasit typerästi ja ehkä huusit.

Vastaus-toiminto ei nyt näköjään toimi, mutta herranjestas nelonen, vai että ihan ylilyönti? Kyllä meidän perheessä ainakin näytetään tunteet, kaikissa skaaloissaan, avoimesti. Mielestäni lastenkin on hyvä oppia siihen, että tuollaisia tilanteita tulee ja niistä pääsee yli.

[quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 10:56"]

Vastaus-toiminto ei nyt näköjään toimi, mutta herranjestas nelonen, vai että ihan ylilyönti? Kyllä meidän perheessä ainakin näytetään tunteet, kaikissa skaaloissaan, avoimesti. Mielestäni lastenkin on hyvä oppia siihen, että tuollaisia tilanteita tulee ja niistä pääsee yli.

[/quote]

Tämä vaatii onnistuakseen "jälkipuinnin". Miksi äiti sanoi niin aamulla, miksi äiti oli vihainen ja miltä äitistä ja lapsesta tuntui. Kuinka toistuminen voitaisiin välttää.

Tunteet saa ja pitääkin näyttää, mutta minustakin järjetön "lelut roskiin" uhkailu on aika lailla lapsen tasolle alenemista.

elä murehdi. kun menet lasta hakemaan tarhasta, on hän jo varmasti oma iloinen itsensä. toisaalta ihan hyvä että menikin vaisuksi, kyllä lapsen pitää ymmärtää että ei miten tahansa voi käyttäytyä, että kyllä äitille/isillekkin voi tulla paha mieli. opettaa empatiakykyä. tottakai näitä ylilyöntejä tapahtuu, paitsi varmaan jos lapsi istuu vaan hiljaa ja tottelee aina (ei semmoista olekkaan) itsellä löytyy ad/hd lapsi ja voin kertoa että ei ne aamut oo aina kiireen keskellä kovin helppoja. kyllä siinä pinna on koetuksella. itse olen todennut että helpoin on jäähytekniikka ja olen myös askarrellut lapselle vauhtimittarin. siitä hän voi aina levottomuuden hetkellä itse näyttää missä kohti uskoo olevansa ja mihin pyritään pääsemään. se konkretisoi ja toimii tiettyyn pisteeseen + oma pinna säilyy. tsemppiä sulle, oot hyvä äiti :)

Huono omatunto on hyvä opettaja. Nyt kun tiedät tuon kamalan tunteen, mikä tuollaisista seuraa, niin osaat varmasti seuraavilla kerroilla toimia eri tavoin.

[quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 10:56"]

Vastaus-toiminto ei nyt näköjään toimi, mutta herranjestas nelonen, vai että ihan ylilyönti? Kyllä meidän perheessä ainakin näytetään tunteet, kaikissa skaaloissaan, avoimesti. Mielestäni lastenkin on hyvä oppia siihen, että tuollaisia tilanteita tulee ja niistä pääsee yli.

[/quote]

Tunteiden näyttäminen ei tarkoita mielestäni pikkulapselle huutamista, uhkailua, pelottavaksi heittäytymistä, tienvarteen hylkäömistä tai vaikkapa tavaroiden paiskomista. En sitten tiedä miten kovaa metakkaa pidätte ollessanne tunteellisia, mutta itse kannatan kyllä aikuiselta AINA rajoissa pysymistä ja itsehillintää. Suuttunut voi olla ja sanoa sen ääneenkin, mutta ei saa olla turvaton ja uhkaava. 4

Ihan normisetti meillä aamuisin. En yleensä noin kauheasti jää miettimään tapahtunutta...

[quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 10:51"]En osaa tsemoata, kun tuollainen ylilyönti aikuiselta on oikeasti mielestäni aika kauheata. Aikuisen ei pitäisi suuttuneenakaan laskeutua "lapsen tasolle" ja heittäytyä hillittömäksi. Lapselle on kauhean pelottavaa, kun toinen uhkailee jollakin lelujen hävittämisellä. Ja menkkojen käyttäminen tekosyynä raivonpuuskille... Voi ei. Ihan oikeasti, mene ainakin ensi kerralla vaikka puremaan tyynyä tai omaa nyrkkiäsi vessaan, ettet hypi tuolla tavalla seinille.

Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta lupaa itsellesi olla turvallisempi äiti tästä eteenpäin. Kyllä omaa "temperamenttiaan" voi kouluttaa, tasoittaa ja tyynnyttää. Kun aikuistuu, omat särmät siliävät.

[/quote]

No jopas on suloinen pikku mielikuvitusmaailma sinulla. Äiditkin ovat herranen aika vain ihmisiä, ei kaikki voi olla jotain äiti teresoja! Meillä riidellään ja kinataan lasten kanssa eikä tunteita tarvitse piilotella, kunhan ei nyt todella rumasti sanota toiselle. Arki pelittää erittäin hyvin, vaikka ilmeisesti olenkin aivan kamala äiti.

Pitäisikö tuosta nyt kiittää vai vain kohauttaa olkia. Ei kuitenkaan ole kyse mielikuvitusmaailmasta vaan omasta arvomaailmastani ja siitä millaisia periaatteita olen itse pitänyt erittäin tärkeinä vanhemman roolissa. Olen kasvattanut lapseni ehkä eri tavalla kuin joku muu, mutta omille arvoilleni uskollisena. Olen ollut mielestäni ihan hyvä äiti, niin moni muukin. Virheetön sen sijaan en.

Sama käynyt mulla joskus, käytä sitä oppiaksesi, mulle jää herkästi paha mieli tuollaisesta niin olen oppinut laskemaan kymmeneen aamulla ennenkun räjähdän että jää kaikille hyvä mieli aamuksi :)

Sanot että harmittaa se aamuinen ja pyydät anteeksi omalta osaltasi. Tehkää jotain kivaa, osta vaikka jotain herkkuja :)

Otat tästä opiksesi, niin ettei enää toistu. Lapsen käytös oli normaalia, sinun ei. Ja toi menkkoihin vetoaminen on kyllä totaalinen rimanalitus! Sun kannattaa ottaa asia vielä puheeksi lapsen kanssa. Sanot vaikka että olit vähän väsynyt aamulla ja siksi käyttäydyit kurjasti. Kerrot, että väsyneenä ihminen voi sanoa asioita, joita ei oikeasti tarkoita. Näin lapsi osaa asettaa tilanteen oikeisiin mittasuhteisiin ja ymmärtää paremmin kiukkusi. Lopuksi pyydät vielä anteeksi ja kerrot, että tykkäät lapsesta oikein kovasti. Tämän jälkeen asia on lapsen puolesta käsitelty ja hän unohtaa sen.

[quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 10:51"]En osaa tsemoata, kun tuollainen ylilyönti aikuiselta on oikeasti mielestäni aika kauheata. Aikuisen ei pitäisi suuttuneenakaan laskeutua "lapsen tasolle" ja heittäytyä hillittömäksi. Lapselle on kauhean pelottavaa, kun toinen uhkailee jollakin lelujen hävittämisellä. Ja menkkojen käyttäminen tekosyynä raivonpuuskille... Voi ei. Ihan oikeasti, mene ainakin ensi kerralla vaikka puremaan tyynyä tai omaa nyrkkiäsi vessaan, ettet hypi tuolla tavalla seinille.

Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta lupaa itsellesi olla turvallisempi äiti tästä eteenpäin. Kyllä omaa "temperamenttiaan" voi kouluttaa, tasoittaa ja tyynnyttää. Kun aikuistuu, omat särmät siliävät.

[/quote]

voi sinua, minä en aaanut traumoja vaikka on uhkailtu lelujen roskiin laitolla, jopa lykätty ne jätesäkkiin. Lapsille ei tarvitse hyssytellä. Sinun kaltaisten vanhempin lapsista tulee niitä kivittäjiä.

Itselläni "lelut roskiin" ei jäänyt uhkailuksi. Sanoin sen tekeväni, koska ne jäivät aina siivoamatta. Sitten meni kolme lelua roskiin ja siivous alkoi maistua jatkossa paremmin.

[quote author="Vierailija" time="16.05.2014 klo 18:59"]Otat tästä opiksesi, niin ettei enää toistu. Lapsen käytös oli normaalia, sinun ei. Ja toi menkkoihin vetoaminen on kyllä totaalinen rimanalitus! Sun kannattaa ottaa asia vielä puheeksi lapsen kanssa. Sanot vaikka että olit vähän väsynyt aamulla ja siksi käyttäydyit kurjasti. Kerrot, että väsyneenä ihminen voi sanoa asioita, joita ei oikeasti tarkoita. Näin lapsi osaa asettaa tilanteen oikeisiin mittasuhteisiin ja ymmärtää paremmin kiukkusi. Lopuksi pyydät vielä anteeksi ja kerrot, että tykkäät lapsesta oikein kovasti. Tämän jälkeen asia on lapsen puolesta käsitelty ja hän unohtaa sen.

[/quote]

en käsitä miksi lapsen kiukutellessa ja aikuisen hermostuesaa pitää aikuisen pyytää anteeksi? Meillä on aina opetettu,että riidellessä molemmat pyytää anteeksi, kukaan ei riitele yksin. Silti olen ihan tasapainoinen aikuinen.