Onko mielenterveystoimistossa käyneistä
kukaan saanut oikeasti apua? Läheiseni on käynyt siellä jo jonkin aikaa ja tuntuu vaan ahdistuvan käyntien jälkeen. Muuten arjessa on hyväntuulinen ja innostunut, masennus ja ahdistus helpottaneet, jotka alunperin syynä käynteihin.Silloin kyllä varmaan jotain apuakin tuli, tosin muitakin muutoksia elämässä. Millasia kokemuksia siis muilla?
Kommentit (5)
Ymmärtääkseni usein hoidon alkuvaiheessa voi ilmetä pahempaa ahdistuneisuutta, koska ihminen alkaa ehkä ensimmäistä kertaa purkaa patoutuneita tunteitaan ja ajatuksiaan.
Juuri noin se menee! Mieheni on mt-kuntoutuja ja hänellä on pitkäaikainen omahoitaja, jonka kanssa käy keskustelemassa. Lisäksi meillä on yhteinen palaveri tarvittaessa lääkärin kanssa. Aikaa, kärsivällisyyttä ja rakkautta tarvitaan...<3
Riippuu varmaan aikalailla siitä kelle käy juttelemassa. Tyttöystävälle osui hirveä kurppa jota ei tasan kenenkään muu elämä kiinnostanut - kun muutettiin toiselle paikkakunnalle ja tyttöystävä tiedusteli että miten siellä saisi nopeiten hyvän tukiverkon rakennettua niin eipä ämmä tehnyt mitään. Heipaksi tokaisi että "no jospa sussa vaan ei oo mitään parannettavaa kun sä vaan oot tollanen". :-) parilla muulla kaverilla kans vähän samanlaisia kokemuksia, ei niistä suurin osa ymmärrä masennuksen päälle ollenkaan. Hyvät jututtajat tuntuu olevan niin harvassa että on ku lottovoiton ois voittanut, mutta tosiaan jos sellanen löytyy niin voi helpottaa elämää ihan uskomattomasti.
Olen saanut apua, mutta minulle sattui ihminen, jonka kanssa kemiat kohtasi.
No tuskinpa se läheisesi on päättänyt siellä alkaa huvikseen käymään. Älä puutu, jos tämä läheisesi ei itse ota asiaa puheeksi, että kokisi esimerkiksi siellä käynnin turhaksi. Huonotuulisuus ja apeus voivat olla ihan normaaleja juttuja juttutuokioiden jälkeen, jos on esimerkiksi tottunut sullomaan vihan ja surun sisälleen, ja sitten pikkuhiljaa sitä opettelee ammatilaisten avulla tuomaan esille. Läheisesi saattaa myös jutella siellä sellaisista asioista jotka vetävät mielen matalaksi -mutta niistä täytyy saada puhuttua, jotta pääsee eteenpäin elämässä. Ylipäätään toisten mt-ongelmien hoitoon ei kannata puuttua, vaikka kuinka kuvittelee tuntevansa siskon/ystävän/puolison/äidin jne, sillä se on vain ja ainoastaan ammattilaisten ja potilaan välinen asia. He tietävät asiaan liittyvät jutut ja tietävät myös parhaiten, miten asia kannattaa hoitaa. Sinä et voi päätellä toisen mielialoista auttaako hoito, jos et edes tiedä mitä siellä hoidetaan ja miten.