Ei helvetti… Lapsi 3,5kk ja olen ihan valmis takaisin töihin!!

[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 18:10"]Vauva on tosi helppo, nukkuu hyvin, syö tuttipullosta, imetyksen lopetin pari viikkoa sitten. En vaan jaksa tätä kotona oloa! Kaipaan älyllisiä haasteita ja aikuisseuraa, joiden kanssa puhutaan muustakin kuin lapsista. Kaipaan myös omaa rahaa, en jaksa kitkuttaa kelan tuilla ja roikkua miehen kukkarolla. Olenko ihan kauhea ihminen, jos menen jo töihin?

[/quote] Olet lapsesi näkökulmasta kyllä huono äiti.. Mitä muuta voisi sanoa? Et sinä hyväkään ole. Täällä oli juuri taannoin hlö, joka suri lapsensa kuolemaa ja mm sitä, että oli laittanut lapsensa niin pienenä hoitoon. Kyllä sinullakin sitä älyllistä seuraa tulee olemaan, mutta lapsesi on vauva vain läpi ohikiitävän hetken. Ajattelisit vähän.

Mäki näkisin asian vauvan näkökulmasta. Vauva on niin pieni että hänelle ehdottomasti parasta on äidin hoiva ja läheisyys. Ja toisaalta kun mietin omaa tilannetta esikoisen ollessa 3kk, niin enhän ollut siihne vielä kunolla edes osannut kiintyä! Ja kyllähän siinä oli välillä fiilis, että tätäkö tämä nyt on, oli vähän tylsää jne. Mutta kun vauva kasvoi ja oppi uutta, siihen rakastui vain koko ajan enemmän ja enemmän. Samoin sosiaalinen piiri kasvoi kun vain lähti liikkeelle. Ja lopulta töihin lähtö ja hoitoon laittamine olikin vaikeaa, ei siksi että olisin muuttunut laiskaksi ja vetämättömäksi kotimammaksi, vaan siksi, että en olisi millään raaskinut olla erossa pienestä! Nyt toisen vauvan kohdalla osaan ottaa ihan eri tavalla ja nautin täysillä joka hetkestä, ja tuntuu että aika menee vain liian nopeasti! kannattaa ap ottaa rauhassa ja tutustua siihen omaan rakkaaseen vauvaan vain rauhassa, niin kohta huomaat, ettei sinne töihin olekaan niin kiire. Ai niin ja mainittakoon vielä, että olen ehdottomasti unelma-ammatissani. Tsmpit ap :)

Tulihan näitä ammattiäitejäkin tänne hehkuttamaan : )

Mä menin töihin kun vauva oli 2kk, isä jäi kotiin. En missään nimessä koe olevani huono äiti.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 18:10"]

Vauva on tosi helppo, nukkuu hyvin, syö tuttipullosta, imetyksen lopetin pari viikkoa sitten. En vaan jaksa tätä kotona oloa! Kaipaan älyllisiä haasteita ja aikuisseuraa, joiden kanssa puhutaan muustakin kuin lapsista. Kaipaan myös omaa rahaa, en jaksa kitkuttaa kelan tuilla ja roikkua miehen kukkarolla. Olenko ihan kauhea ihminen, jos menen jo töihin?

[/quote]

Meillä on erittäin mahavaivainen 5kk refluksi vauva. Syö vain rintaa (2tunnin välein), koska sosekokeilu oli katastrofi. Miehen kanssa meillä on yhteiset rahat, olemmehan perhe, joten kenenkään toisen kukkarolla ei tarvitse roikkua.

En todellakaan kaipaa tippaakaan töihin, vaan nautin ajasta pienen vauvani kanssa. Nautin jokaisesta hymystä ja naurusta jonka saan ja nautin jokaisesta kerrasta kun saan pienen itkun loppumaan pitämällä sylissä. Muuta en osaa kaivata <3

[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 18:38"]Olen ollut kotona 3 x vuoden + 1,5 vuotta expattirouvana ja kyllä nuo kotonavitkutteluvuodet lasten ollessa pieniä olivat tuskaa. Vaikka lapset olivat helppoja ja terveitä ja söivät ja nukkuivat hyvin. Vaiettu tosiasia on, että mitä vanhemmiksi lapset

tulevat, sitä helpompia ja hauskempia ja mielenkiintoisempia heistä tulee...[/quote]

Niin totta! Pienet vauvat on ihan plaah!

[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 19:07"][quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 18:38"]Olen ollut kotona 3 x vuoden + 1,5 vuotta expattirouvana ja kyllä nuo kotonavitkutteluvuodet lasten ollessa pieniä olivat tuskaa. Vaikka lapset olivat helppoja ja terveitä ja söivät ja nukkuivat hyvin. Vaiettu tosiasia on, että mitä vanhemmiksi lapset

tulevat, sitä helpompia ja hauskempia ja mielenkiintoisempia heistä tulee...[/quote]

Niin totta! Pienet vauvat on ihan plaah!

[/quote]

Onneksi ovat edes suloisia, auttaa vähän:)

Kuulostaapa tylsältä että aikuinen ihminen on noin ulkoapäin ohjattava, jos ei ole töitä niin ette keksi mitään tekemistä.

Itse rakastin olla kotona lasten kanssa. Oli aikaa tavata ystäviä (uusia ja vanhoja), ulkoilla, pitää koti kunnossa, huolehtia itsestään ja viettää aikaa lasten kanssa. Nyt kun joutuu käymään töissä joka päivä ei ehdi suunnilleen edes vuoden aikojen vaihtumista huomata, niin kiireistä ja väsyttävää on tavallinen arki.

Vauvasi on vielä kovin pieni ja jos siis helppo hoitoinen,, niin ota tämä aika sitten lepäilynä :)Tuon ikäisen vauvan kanssa on helppo liikkua sinne tänne kavereille ym. Älä stressaa tylsyydestä vaan ota siitä kaikki irti! Kesä tulee, lapsen kanssa vain ulos nauttimaan ilmoista tms. Työ elämää kerkiät vielä harrastamaan liiankin monta vuotta. Nyt asenne muutosta kehiin ja NAUTI vauvasi seurasta! T. Äiti ( lapset 3kk+ 2 v)

Ai, no minua ei tämmöinen tavallinen työssäkäyvän arki väsytä, koska tämä elämänvaihe on kivaa :) Ja jaksan paljon enemmän ja saan enemmän aikaiseksi. Kun olin kotona, lähinnä vaan lamaannuin enkä saanut juuri mitään aikaiseksi. Mun elämäni on huomattavasti aktiivisempaa ja rikkaampaa, kun saan käydä töissä välillä. 

Et selvästikään ollut/ole valmis olemaan vanhempi. So simple.

Lasta kun ei kuitenkaan voi takaisin nussia, niin mitäpä jos muuttaisit asennettasi. Ensisijaisesti olet nyt äiti, vasta sitten muuta.

Pakkoko niitä lapsia on alkaa vääntämään, jos niitä ei viitsitä edes hoitaa? Ja varsinkin jos on helppo vauva, jonka kanssa voi tehdä mitä vaan ja mennä minne vaan, niin en todellakaan tajua mistä tässä nyt valitetaan. Jos on tylsää, niin tehkää jotain. Jos ei tosiaan keksi mitään tekemistä, niin aika tylsiä ja mielikuvituksettomia ihmisiä olette.

Eri asia on niillä, joilla ei ole helppoa vauvaa. Silloin lähteminen voi olla hankalaa ja helposti jumiutuu uupuneena kotiin ja haaveilee siitä kuinka helpolla pääsi kun kävi töissä ym. Melkein joka paikkakunnalla on perhekerhoja ym. On itsestä kiinni kuinka sosiaalista elämää äitiyslomalla haluaa viettää. Toki tiedän, että syrjäseuduilla tilanne on eri, mutta tämäkin on tietoinen valinta minkälaisessa ympäristössä perhettä alkaa perustamaan.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 18:48"][quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 18:42"]

Mikäs sellainen työ on, joka menee oman lapsen kasvattamisen edelle? Enkä nyt tarkoita, että kotona pitäisi olla eskari-ikään asti, oma elämä unohtaa, sosiaaliset suhteet katkaista, olla sivistämättä itseään jne. Mielenkiinnosta vaan kyselen.

[/quote]

Vaikka mikä työ. Eikä tarvitse olla edes mikään kovin erikoinen työ. Itse saan vaan ihan valtavasti virtaa työssäkäymisestä. Ei tarvitse kuunnella lasten tappeluita, ei tarvitse laittaa ruokaa ja siivota aamusta iltaan. Olin kotona kummastakin lapsesta yli 2 vuotta, noin 4,5 vuotta yhteensä. En yhtään kaipaa sitä aikaa, oli ihan tuskaa. Joka päivä samanlaista, ei mitään älyllistä haastetta, rahaa ei tullut mistään, ei edes työkavereita kelle saa purkaa pahaa mieltä vaan koko ajan ihan yksin muutamaa hassua muskarireissua lukuunottamatta. Ja niitäkin laululeikkejä VIHASIN.

[/quote]

Ap:n vauva on 3kk vanha,eli ei tarvitse kuunnella tappelua tai tehdä mitään ruokaakaan. Muskari ei ole pakollinen, minäkään en tykkää laulaa lastenlauluja. Homman juju on juuri siinä, että tekee niitä asioita, joista itse tykkää! On aika surullista, jos pakenee töihin ennen kuin on edes tutustunut koko lapseen. Ei taida olla ap vielä kiintynytkään tähän...

Kyllä sun kannattaa vähän pitempään yrittää, ap. Ensimmäisen lapsen vauva-aika on huikean suuri elämänmuutos ja harva kokee sen pelkästään positiivisesti. Ja just alussa, kun ei meinaa päästä mihinkään eikä ole mitään pitkän tähtäimen tavoitteita....eilä juuri hetken rauhaa. mutta kannattaa yrittää pienimuotoista asennemuutosta. Aina ei tarvitse suorittaa jotain tai olla toimelias. Vauva-aika on hyvin lyhyt. Ei todellakaan tarvi vuosikausia kitua kotona väkisin, mutta sun ja lapsen suhteelle on hyväksi, jos yrität vielä muutaman kuukauden. Keskity lapseen ja ole läsnä hetkessä. Tee sinulle mukavia asioita niin paljon kuin voit. Ja anteeksi nyt, mutta minusta aikuisen ihmisen kuuluu kestää myös hieman tylsyyttä.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2014 klo 18:10"]Olenko ihan kauhea ihminen, jos menen jo töihin?

[/quote]

Jos laitat vauvan hoitoon ulkopuoliselle, olet kauhea ihminen.

Jos vauvan isä ottaa vuorostaan hoitovastuun äitiyslomasi jälkeen vaikka puoleksi vuodeksi, olette molemmat sankareita.

Ap, ymmärrän hyvin! En ole koskaan nauttinut kotihommista ja lapsen kanssa niiden määrä lisääntyi järkyttävästi. Sain tasapainoa tilanteeseen jatkamalla opintoja. Lisäksi sovimme miehen kanssa, että minulla on AINA kaksi vapaata iltaa viikossa. Noina iltoina tapasin lapsettomia kavereita tai niitä, joiden lapset ovat jo isompia, näin tuli puhuttua myös muusta kuin lapsesta.

Vauva-aika menikin sitten ihan mukavasti ja olin hoitovapaallakin muutaman kuukauden. Lisäopintojen ansiosta pääsin myös uuteen mielenkiintoiseen työhön! :)

Siis onko tänne mahdotonta kirjoittaa MITÄÄN, ilman että heti haukutaan provoksi?? Onko täällä joku raati, joka päättää kenen kirjoitus on "uskottava" vai ei?? Jos näin, niin ilmoittakaa ylläpito please se jo etusivulla, niin ei tarvitse kenenkään tuhlata aikaansa kirjoittamalla tänne! 

Ap täällä siis, ja tehdään nyt selväksi se, että tämä aloitus EI ollut provo. Keksin noin miljoona muuta tapaa käyttää aikaani kuin rustailla tänne trollauksia...

Eli vauva on tarkalleen viikkoa vaille 4kk nyt. Ekat hampaat tulossa ja sen takia kitisee päivisin tavallista enemmän, muuten on ns. unelmavauva, nukkuu hyvin ja on perustyytyväinen. Eli kai tässä jotain on tehty oikein tähän saakka, vaikka huonoksi äidiksi tietenkin heti leimauduin aloituksellani.

Kiitos asiallisista kommenteista, mielenkiintoista kuulla, että tällainenkin vaihe ikäänkuin kuuluu asiaan. Helpotti kovasti kuulla. 

Sitten korjaus eräälle kirjoittajalle, joka väitti kaikkien työnantajien maksavan palkkaa äitiysloman alussa. Näin EI todellakaan ole! Esim. oma työnantajani on pieni , viiden työntekijän yritys, jolla ei todellakaan ole varaa maksaa palkkaa työntekijöille äitiysloman ajalta! Heillä ei ollut edes varaa palkata sijaista minulle, vaan joutuivat jakamaan minun työni keskenään... Eli se siitä. Onnellisia olette te, joille palkkaa maksetaan! Minulle maksaa Kela tietyn prosenttiosuuden palkastani, joka ei ole paljon! Oikeasti ahdistaa tämä rahatilanteeni, vaikka miehen tulot ovat todella hyvät, koska kyse on omasta itsenäisyydestäni ja siitä periaatteesta, etten halua ruinata rahaa mieheltä omiin menoihini. 

Asutaan Helsingissä ja mies maksaa yksin tällä hetkellä asuntolainaamme. Kavereita on paljon ja joka päivälle kyllä löytyisi tekemistä kodin ulkopuolelta, mutta kaipaan nimenomaan älyllisiä haasteita! Tuntuu että tämä äitiys on lähinnä yksinkertaista, suorittavaa työtä, jossa ei paljon aivoja vaadita. Tai ehkä minulle ei vaan sovi kotiäitiys, mieluummin kävisin töissä ja maksaisin esim. siivoojalle ja lastenhoitajalle. Kotityöt tuntuvat puuduttavilta, enkä jaksa innostua kokkaamisesta ym. kotiäidin askareista. En ennen lapsen tuloa osannut kuvitella miltä tämä kotona olo tuntuisi, mutta nytpähän tiedän...

Kaipaan rakentavia ehdotuksia ja vinkkejä, en syyllistämistä, tämä on mulle vaikeaa muutenkin! Kavereille on jotenkin vaikea puhua aiheesta, kun kaikki tuntuvat olevan niin intona omasta kotona olosta ja todella nauttivan siitä, toisin kuten minä.

Ap

Korjaus ylläolevaan, "mahdollista kirjoittaa MITÄÄN, ilman että haukutaan provoksi?"

Ap

HAHHAAA!! Olet kerta kaikkiaan naurettava!

No, mä ihan varovaisesti ehdottaisin, että hyväksyt sen, että sulla ei ole älyllisiä haasteita muutamaan kuukauteen. Koska se on vauvasi parhaaksi. Ehkä se tylsyyden sietämisen kehittäminen voisi olla se haaste? Sinnikkyyden kehittämi en on sitäpaitsi itselle todella hyödyllistä.

Mutta mä koin äitiysloman hyväksi tilaisuudeksi esim lukea hyviä  kirjoja. Sehän on älyllistä (riippuu toki kirjasta :). 

nimim. Työtään rakastava, joka kuitenkin oli kotona lähes 2v per lapsi vaikka tylsiäkin hetkiä oli.