Tunnistatteko millainen kiintymyssuhde teillä on ollut omiin vanhempiinne?
Entä puolisollanne? Miten kiintymyssuhde tai mahdollisesti erilaiset kiintymyssuhteet ovat vaikuttaneet parisuhteeseenne?
Kommentit (31)
No minkälainen sun suhde on ollut? Jos ei ole turvallisesti kiintynyt, niin miten se on vaikuttanut elämääsi? Tai miten olet työstänyt sitä? t. ap
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 22:16"]
Tunnistan. Olen sosiaalipsykologi.
[/quote]
Liian vaikea kysymys. En tunnista. Tarvitsisin varmaankin just sosiaalipsykologin määrittämään tätä.
Eikö ketään kiinnosta tämä aihe :(
Mulla on ollut takertuva suhde. Isäni oli melko väkivaltainen, ja muutenkin lapsuus oli monella tapaa turvaton.
Miehelläni luulen olleen ainakin jossain määrin välttelevä kiintymyssuhde omiin vanhempiinsa. En osaa sanoa sen tarkemmin mistä johtuu. Ehkä lapsia oli vaan liikaa (6), eivätkä kaikki saaneet tarpeeksi huomiota.
Välttelevä. Oon saanut sen suht hyvin käsiteltyä, mutta 3 sisaruksen avioliitot ovat olleet vähällä kariutua sen takia. Hyväntahtoinen kasvatus ollaan saatu, tunteista ei vaan koskaan puhuttu ja ikinä ei saanut vaivata muita vaan piti pärjätä itse.
Olen välttelevä, kaikki tuossa viittasi minuun.
Taitaa olla aika yleinen tämä välttelevä kiintymyssuhde meillä suomalaisilla. Etenkin miehillä olen käsittänyt, syystä että kun eivät pojat itke jne.
Mies on ehdottomasti turvallinen! itse taas välttelevã.
Eniten välttelevä. Vanhempieni suhteessa oli välttelevä ja takertuva ihminen, samoin oli mun liitossa. Aivan hirveää. Lapsillani on turvalliset kiintymyssuhteet. Ja se on elämäni tärkein ja suurin työ ollut.
Välttelevä. "Ajan myötä kiintymyksen tarpeiden kieltäminen automatisoituu ja kiintymyskäyttäytymisen aktivoituminen tukahtuu." Tunnistan äitini tästä aivan täysin. Hän oli kylmä ja etäinen, mutta silti nosti itsensä jalustalle, hän oli Hyvä Äiti.
Itse olin sen takia pitkään takertuva. Näin itseni arvottomana ja muut arvokkaina, niin kuin minut kasvatettiin ajattelemaan. Kauhukseni huomaan, että olen valunut tuohon välttelevään aikuisena. Toisaalta se on parempi kuin takertuja, mutten halua muuttua samanlaiseksi kuin äitini. Monet sukuni naiset ovat vanhemmiten "kylmenneet".
Miten ihmeessä osaisin välttää sen??
Olen ollut tyypillisen välttelevä luonne, mutta ajan myötä tajunnut kuvion vahingollisuuden ja onnistunut kasvamaan siitä jonkin verran yli. Itse asiassa olen saattanut nyt heilahtaa jopa tuon takertuvan puolelle, sen jälkeen kun ensimmäinen raskautemme meni kesken (kummallakaan siis ei vielä lapsia), ja onnistuin tukeutumaan surutyössä mieheeni. Havaitsin siis, että se kannatti ja nyt olen ehkä innostunut tukeutumaan jo liikaakin..
Veljeni taas ei ole kasvanut välttelevyydestä pois vieläkään, ja jää varmaankin siitä syystä ilman pidempää parisuhdetta. Hän ei osaa/uskalla suhteissaan haluta tai tarvita toista osapuolta, eikä siitä syystä ole valmis pieniinkään kompromisseihin.
Mieheni onkin sitten vaikeampi määriteltävä. Mielestäni hän seilaa välttelevän ja takertuvan välillä puolelta toiselle. Onko tällaiselle jokin oma määritelmänsä tai onko edes mahdollista, osaisiko joku kommentoida? Ehkä tulkitsen vain jotenkin pieleen.
Mulla on ollut onnekseni turvallinen kiintymyssuhde vanhempiini :) En nyt noista tarkemmin lukenut tuon sivun määritelmiä mutta lukion 7 psykologian kurssin perusteella tuo turvallinen :D Vanhemmat asettivat säännöt mutta ne olivat lähes aina neuvoteltavissa ja niitä muokattiin yhdessä. Minulla on ollut onnellinen lapsuus ja toivon ja uskon että osaamme mieheni kanssa taata saman omalle lapsellemme (/tulevaisuudessa lapsille ;))
Isään turvallinen, äitiin en osaa sanoa. Eksäni oli selkeästi välttelevä ja vielä sitä tylympää sorttia (dismissing). Testin mukaan olen anxious mutten aivan ääripäässä. En osaa suomenkielisiä termejä hyvin mutta olen kyllä lukenut paljon aiheesta! Nämä olisi hyödyllisiä asioita kaikille tietää. Luulen että suhde välttelevään mieheen voimisti jo ennestään äitisuhteesta johtuvia epävarmuuksia, mutta perustana on ainakin yksi turvallinen kiintymyssuhde, joten tästä on hyvä kehittyä taas enemmän siihen suuntaan :)
Selvästikin välttelevä. Olen aina ollut lapsesta asti hyvin itseriittoinen ja epäluuloinen kaikkia ihmisiä kohtaan, myös omia vanhempiani. Tähän epäluuloisuuteen ei ollut mitään erityistä syytä, minä vain olin sellainen, pieni otus joka uskoin koko maailman olevan minua vastaan.
Parisuhteeseen asia on vaikuttanut niin, ettei minulla ole ikinä ollut yhtään vakavaa parisuhdetta, enkä sellaista haluakaan (ikää 39).
On olemassa takertuvan ja välttevän sekoituskin, he ovat tosin yleensä tosi kurjista perheoloista. Väkivalta, hyväksikäyttö jne.
[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 00:09"]
On olemassa takertuvan ja välttevän sekoituskin, he ovat tosin yleensä tosi kurjista perheoloista. Väkivalta, hyväksikäyttö jne.
[/quote]
Mistähän siitä vois lukea suomeksi? Olisko jotain linkkiä?
15 jatkaa, suhde kaatui minun osaltani täysin miehen etäisyyteen. Otti näennäisesti lähelleen ja hylkäsi sitten toistuvasti pois, ei koskaan kuitenkaan todella antanut läheisyyden tapahtua. Koin sen todella ahdistavaksi ja se nosti pintaan lapsuuden kokemuksia. En ihan ymmärrä miksi välttelevä edes ryhtyy suhteeseen?
[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 00:08"]
Selvästikin välttelevä. Olen aina ollut lapsesta asti hyvin itseriittoinen ja epäluuloinen kaikkia ihmisiä kohtaan, myös omia vanhempiani. Tähän epäluuloisuuteen ei ollut mitään erityistä syytä, minä vain olin sellainen, pieni otus joka uskoin koko maailman olevan minua vastaan.
Parisuhteeseen asia on vaikuttanut niin, ettei minulla ole ikinä ollut yhtään vakavaa parisuhdetta, enkä sellaista haluakaan (ikää 39).
[/quote]
Ilman mitään syytä? Vaikea uskoa. Minullekin hoettiin koko lapsuuteni, että "sä nyt vaan olet tollanen". Milloin minkäkinlainen... Olin kolmikymppinen, kun vasta alkoi raksuttaa, että ehkä kaikki vika ei ollutkaan minussa.
[quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 00:13"][quote author="Vierailija" time="10.04.2014 klo 00:09"]
On olemassa takertuvan ja välttevän sekoituskin, he ovat tosin yleensä tosi kurjista perheoloista. Väkivalta, hyväksikäyttö jne.
[/quote]
Mistähän siitä vois lukea suomeksi? Olisko jotain linkkiä?
[/quote]
Väestöliiton sivuilta löytyy. Hae googlella hakusanalla kiintymyssuhdeteoria.
Tunnistan. Olen sosiaalipsykologi.