Lue keskustelun säännöt.
Opisklijoit paikalla? Opiskelumotivaatio aivan hukassa
09.04.2014 |
Olen vaihtanut alaa ns. unelma-alalleni ja nyt nämä kaksi vuotta opiskelumotivaatio onkin laskenut tasaisesti alas päin! Tällä hetkellä se on aivan nollissa, enkä tiedä yhtään mitä tekisin. Opiskelu tuntuu tervanjuonnilta ja tuskaiselta eteen päin kitkuttelemiselta Numerot ovat laskeneet ja ensimmäisiä hylättyjäkin on tullut..
Onko muilla ollut tai on edelleen sama tilanne? mitä tässä oikein voisi tehdä, opiskelujen keskeyttäminen ei ole nyt vaihtoehto.
Kommentit (26)
jatkat eteenpäin ja parempia kuin hylättyjä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä. Enkä osaa sanoa mikä auttaisi, koska omalla kohdalla motivaatio ei palannut missään vaiheessa. Nyt loppu häämöttää, mutta arvosanat ovat olleet heikkoja ja viimeinen kolmannes opinnoista oli kuin tervan juontia. Minulla ei ollut vaihtoehtona lopettaa ja väkisin suoritin puuttuvat kurssit ja tentit.
Mikä sinulla 4 on syönyt motivaatiota? Eikö ala ole tuntunut omalta vai joku muu? Pidän itse alastani ja se kiinnostaa, mutta opiskelupaikkani huonosti kootut kurssit sekä täysin tyhjänpäiväiset ja pelkkää ulkoo-opettelua mittaavat tentit syövät kaiken oppimisen ilon ja innostuksen...
Voisitko viettää edes viikon tauon, jolloin et saa yhtään ajatella koulua? 24h tervanjuontia ei auta, tuntikin intensiivistä ajattelua on parempi.
Rästien tekeminen on paljon raskaampaa kuin normaalien tehtävien. Listaa mitä on tekemättä ja mieti mistä jatkat. Lisää rästejä ei ole varaa hankkia, jos motivaatio on nollilla.
Millaisissa opinnoissa olet, vähän vaikea jatkaa tietämättä? Varaa aika opolle ja psykologille.
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 16:40"]
Voisitko viettää edes viikon tauon, jolloin et saa yhtään ajatella koulua? 24h tervanjuontia ei auta, tuntikin intensiivistä ajattelua on parempi.
Rästien tekeminen on paljon raskaampaa kuin normaalien tehtävien. Listaa mitä on tekemättä ja mieti mistä jatkat. Lisää rästejä ei ole varaa hankkia, jos motivaatio on nollilla.
Millaisissa opinnoissa olet, vähän vaikea jatkaa tietämättä? Varaa aika opolle ja psykologille.
[/quote]
Olipas mukava ja ystävällinen vastaus, kiitos siitä! Olen ylipistossa eräällä ns. halutulla alalla (minkä vuoksi motivaation puute tuntuu vieläkin pahemmalta). Valitettavasti en voi pitää kokonaista viikkoa taukoa - opiskeluissamme on sellainen tahti, että periaatteessa viikonloputkin pitäisi lukea (mitä en jaksa tehdä) ja esim. hiihtolomaa ei ole.
Opintoneuvojalle olen yrittänyt juuri aikaa varailla, heille on vain hyvin pitkät jonot. Yritän tässä juuri lueskella itsekseni, miten sitä motivaatiota saisi itse kasvatettua, vertaistuki auttaa tietenkin aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Johtuuko motivaation puute siitä, että on niin paljon tekemistä vai siitä, ettei aihe kiinnosta? Jos kuitenkin pidät alastasi, niin muista pitkän tähtäimen tavoitteesi, se voi edistää motivaatiota. Mieti, miten tietyn asian opiskelu edistää tavoitteesi saavuttamista. Muista, että on myös mukavaa oppia uusia asioita.
Muista pitää joka päivä vähän vapaata/rauhoittumistuokioita, vaikka olisikin kiire.
Yhdellä kaverillani on ollut kuulemma samaa ongelmaa viime aikoina. Opiskelutahti on nopea eikä vapaa-aikaa juuri jää.
Minulla opiskelumotivaatio on vienyt eniten se, että opinnot tuntuvat kovin teoriapainotteisilta ja suorastaan tylsiltä. Olen ollut välillä työelämässä ja tuntuu että mistään opiskelemistani asioista ei ole käytännön hyötyä minulle ikinä. Mutta tutkinto on välttämättömyys uran etenemisen kannalta, niin siksi ne 300 opintopistettä on vaan revittävä jostain. Myös tenttien tapa mitata sitä, kuinka hyvin muistan ulkoa nippelitietoa ja erittäin tiukka arvostelu on omalta osalta syönyt motivaatiota pärjätä niissä tenteissä.
Minä pidin välillä taukoa opinnoista ja se tauko vei viimeisetkin motivaationrippeet. Mutta onneksi nyt ei ole paljon jäljellä ja voin vannoa etten enää ikinä opiskele yhtään mitään ;D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu juurikin siltä välillä, että tahti on todella kova, jopa liian kova tällaiselle perustallukalle. Haluaisin oppia asiat hyvin ja sisäistää ne, mutta tuntuu että aikaa jää vain nopeaan ulkoalukuun. Kuten 4/9llä, myös meillä mitataan hyvin paljon nippelitietoja, joiden opettelussa on todella surkea - ymmärrän paremmin laajoja kokonaisuuksia ja syy-seuraussuhteita. Tällä hetkellä se on sitten sellaista, ettei tee ollenkaan mieli tarttua kirjoihin ja lykkään asioita niin pitkään kuin voi. Sekin turhauttaa ja inhoan itseäni.
On tullut kyllä hyviä vinkkejä ja ajatuksia ja mukava kuulla välillä kohtalotovereistakin!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on samanlaisia tuntemuksia yliopistosta teknilliseltä alalta. Opinnot ovat venyneet, mutta loppu alkaa häämöttää, enkä silti oikein vieläkään osaa hahmottaa, mitä hyödyllistä oikeastaan osaan. Monet kurssit ja tentit ovat nimenomaan sitä ulkoalukua ja nippelitiedon muistamista, toki myös laskutenttejä on, mutta kaikenkaikkiaan näiden opintojen yhteys tulevaan työelämään on jäänyt pelottavan hämäräksi.
Täälläkin yksi ilmoittautuu... tuntuu että pitää ase kurkulla pakottaa itsensä tekemään tehtäviä, jotka tuntuvat ihan tervanjuonnilta. Opiskelen myös halutulla alalla pääkaupunkiseudulla ja tälle linjalle vain harvat pääsevät. Kursseissa ja tehtävissä ei suurta vikaa, mutta motivaatio on vain pudonnut. Suuri syy on varmasti henkilökohtaisen elämän ongelmilla - elämä on ollut liian raskasta ja olen väsynyt ihan kaikkeen. En tiedä miten saisi tästä ryhdistäydyttyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toka vuosi on pahin aina. Yritä roikkua mukana kyllä sä vielä valmistut!
Tällä kanssa yksi motivaation puutteesta kärsinyt... Mulla oli pahin tilanne tuossa juurikin toisen opiskeluvuoden jälkeen. Koko helvetin ala tuntui ihan tyhjänpäiväiseltä ja opinnot ja kurssit oli yhtä tervanjuontia. En oikeastaan tiedä, että miten sain sen motivaation takasin. Sain sitä takaisin juurikin sen verran, että jaksoin puurtaa eteenpäin, mutta ei se ikinä ole palannut sellaiseksi alkuinnostukseksi. Nyt teen gradua ja taas vähän tympäisee. Ainoa millä jaksan on ajatus siitä, että kohta tää on loppu. Enää reilu vuosi. Ahdistusta toki tuo se, että ei ole mitään käryä mitä sitten tämän jälkeen puuhaisi. Työnäkymät eivät niin kauhean positiivisia ole. Ehkä meikäläisellekin olisi se opintopsykologi oikea osoite. Tai joku työelämäkurssi tai muu hömpötys :) Tsemppiä kaikille opintojensa kanssa painiville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se motivaation puute on aika yleistä, itse asiassa se taitaa olla yleisempää kuin se, että motivaatio riittäisi vuosikausien puurtamiseen. Eihän töissäkään suurin osa ihmisistä käy kuin palkan ja sosiaalisten tekijöiden vuoksi, työn sisältö itsessään riittää motivoimaan aika harvaa.
Ja onhan se ihan totta, että suurin osa koulussa opitusta tiedosta on sellaista, ettei sitä tule ikinä suoraan tarvitsemaan. Sen voi aivan hyvin unohtaa ja opetella uudelleen sitten vasta kun sitä tarvitsee. Kunhan kursseista pääsee läpi, niin se riittää.
Parasta olisi, jos voisit tehdä edes joitain ryhmätöitä tai harjoituksia sellaisten käytännön keissien parissa, joista innostut. Tai sovella pänttäämiäsi asioita ajatuksissasi johonkin aiheeseen, joka on tuttu tai tuntuu läheiseltä. Voit myös perustaa itse opintoryhmän, jossa muiden opiskelijoiden kanssa puhutte juttuja läpi eri näkökulmista. Tiimissä motivaatio ja oppimistulokset kasvavat. Voit myös hankkia mentorin työelämästä, ota rohkeasti yhteyttä kiinnostaviin tyyppeihin alallasi. Ihmiset ovat yllättävän hyvin mukana kun pyydät.
Sitten voit vetää tentit läpi pelkällä sisulla.
kuten sanottu, ajattele aikaa vaikka 10 v päähän ja kuinka pieneen rooliin tämänpäiväiset koettelemukset jäävät urasi varrella. Minä halusin maisteriksi ja päätin jo ennen kurssien alkua strategian innostuksen loppumisen varalle: roikun mukana pelkällä tahdonvoimalla kunhan saan paperit. Tähän sinnittely-moodiin ei ole tarvinnut turvautua kuin muutaman kerran.
Jos olet ihan väärällä alalla, tai kärsit itseasiassa uupumuksesta, nämä neuvot eivät auta.
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 20:35"]
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 19:55"]
Pelottavan paljonhan tätä taitaa esiintyä. Opiskelualani vain on sellainen, ettei tällaisista juurikaan puhuta. Täytyisi vain olla kiitollinen, että on edes päässyt alan sisälle eikä ''heikko'' tietenkään saa olla..
Ap
[/quote]
19 jatkaa. Samat tunnot oli minulla. Oma alani on melko pieni ja haluttu, sisään oli vähän hankala päästä tai sii sai tehdä töitä. Eli odotukset oli korkealla, siksikin varmaan petyin. Samoin se ajatus koko yliopisto-opiskelusta oli jotenkin paljon glamourimpi kuin mitä se todellisuudessa onkaan.
[/quote]
En edes ole glamour-alalla ja silti kuulostaa tutulta.
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 21:42"]
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 20:35"]
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 19:55"]
Pelottavan paljonhan tätä taitaa esiintyä. Opiskelualani vain on sellainen, ettei tällaisista juurikaan puhuta. Täytyisi vain olla kiitollinen, että on edes päässyt alan sisälle eikä ''heikko'' tietenkään saa olla..
Ap
[/quote]
19 jatkaa. Samat tunnot oli minulla. Oma alani on melko pieni ja haluttu, sisään oli vähän hankala päästä tai sii sai tehdä töitä. Eli odotukset oli korkealla, siksikin varmaan petyin. Samoin se ajatus koko yliopisto-opiskelusta oli jotenkin paljon glamourimpi kuin mitä se todellisuudessa onkaan.
[/quote]
En edes ole glamour-alalla ja silti kuulostaa tutulta.
[/quote]
Tämä on kyllä jännä ilmiö ja todella sääli! Satun ihan tietämään, että koulussammekin kyllä saadaan burn-outteja ja kärsitään välillä motivaation puutteesta, mutta siitä ei saisi puhua.
Teen muuten jo nyt ''pskaduunia'' koulun ohella, siis ihan kirjaimellisesti välillä ihmisten ulosteidenkin kanssa joudun tekemisiin. Saan työstä voimaa paljon, sillä on kiva päästä tekemään joskus jotain konkreettista.
Minulla oli kyllä vääränlaiset oletukset opiskelupaikasta. Opiskelin ennen laitoksella, jossa kurssit hyviä ja opiskelu erinomaista, Aikamoinen tipahdus, kun oletkin vain pska lasissa, opetus ei luennoitsijoita taida paljoa kiinnostaa ja kurssit ovat uskomattoman huonosti koottuja..
Kiitos kun olette vastailleet ja kiitos paljon tsempistä! Tsemppiä myös teille kaikille!
Ap
Muakin kyllästyttää opiskelu. Tiedän, että pidän tästä alasta, mutta hukun töihin ja aikaa ei jää vapaa-ajalle. Tämänkään vuosipuoliskon aikana en muista päivää jolloin en olisi tehnyt ollenkaan koulujuttuja. Lomiakaan ei ole ollut lyhyttä joululomaa lukuunottamatta. Toisinaan jopa mun päivät koostuu siitä, että tulen koulusta kotiin, teen kouluhommia, menen nukkumaan, herään kouluun, jne.
Nostan tätä kun on kiinnostava ketju.
Mulla sellainen tilanne, että on jo yksi maisterintutkinto ja vakituinen työkin on. Olen kuitenkin ollut kyllästynyt henkisesti raskaaseen ja myös pitkiä työpäiviä sisältäneeseen työhöni ja äitiyslomalle jäädessäni hainkin itselleni opiskelualan tosi mielenkiintoiselta mutta vähän sellaiselta hippialalta (huonosti työllistävä ja palkattu ala, hippeys vähän huono termi mutten nyt muutakaan keksinyt). Olen nyt sitten lastenhoidon ohella avoimessa yliopistossa aloitellut opintoja hitaaseen tahtiin. Tosi kiinnostavaa on mutta sitten kuitenkin on motivaatio hukassa. Onkohan se hukassa kaikkeen? Töihin paluu ei innosta muttei oikein nämä opinnotkaan. Ehkä jos osaisin oikeasti nähdä että voisin työllistyäkin opiskelualalle mutta pahimmillaan käy niin, että opiskelen vaikka viisi vuotta ja sitten palaisin takaisin vanhaan työhön.
Mä kaipaisin vinkkejä motivaation selvittelyyn ehkä lähinnä. Olisi niin paljon vaihtoehtoja (muitakin kuin kaksi edellä mainittua) mitä tehdä viimeistään kun hoitovapaa loppuu etten osaa valita.
Ja heti otsikossa virheitä, opiskelijoita siis haeskelen.