Lue keskustelun säännöt.
Vauva tulossa ja hirvittää.
09.04.2014 |
Se, miten vauva tulee muuttamaan elämää, tuntuu todella kontrolloimattomalta. Pelottaa ja olen neuvoton sen suhteen, miten arki tulee muuttumaan. Pelkään, että miehestäni tulee yksi niistä lusmuista isistä ja minä uuvahdan ja katkeroidun pyörittäessäni pääosallistesti yksin arkea. Miten ihmeessä etukäteen voisi toimia, että näin ei kävisikään? Älkää sanoko sitä, että valitkaa mies tarkkaan. Haen nyt ihan käytännöllisiä vinkkejä. Pitäisikö yrittää listata kaikki mahdolliset asiat, mistä pitää sopia? Hirveän uuvuttavaa yrittää edes miettiä, mitä pitää ottaa huomioon ja mistä pitää sopia, ettei tule yllätyksiä.
Jonkilainen luottamuspula ja kontrolloimattomuuden tunne mulla nyt on.
Kommentit (12)
Öh. Justhan sanoin, etten kaipaa kommentteja, että valitse mies hyvin vaan ihan, että mistä kannattaa sopia ennen vauvan syntymää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai te olette selvittäneet ja keskustelleet nuo asiat jo ennen lapsen hankintaa. Jokainen perhe toimii tavallaan, puhukaa keskenänne, ei ne asiat muuten selviä.
Ei me olla sovitu mistään etukäteen. Luotettava, vastuuntunoinen mies ottaa isän roolin luonnostaan!
Jätä alusta asti vauva miehen kanssa kahdestaan ja lähde itse vaikka kauppaan tms. Näin saat miehen ottamaan vastuuta heti. Jos olet itse aina paikalla hoivaamassa niin mies voi jäädä ulkopuoliseksi.
Nuo ovat normaaleja tunteita, joita suuri osa odottajista käy läpi.
On nhyvä keskustella miehen kanssa etukäteen asioista, mutta kauhean konkreettisesti on tietenkin vaikea sopia vauva-arjen sujumisesta ennen kuin itse tietää, millaista se vauva-arki on.
Mä en oikein osaa antaa vinkkejä, koska kaikkihan riippuu siitä, millainen itse olet, millainen miehesi on ja millainen vauvastanne tulee, mutta jos kerron jotain omista kokemuksistani...
Meillä mies osallistui alusta asti vauvanhoitoon täysillä. Syy: olin niin huonossa kunnossa, etten pystynyt vaihtaa vaippoja, pukea, nostella tai kannella. Mies opetteli kaikki nämä asiat sairaalassa, minä vain makasin sängyssä. Minulla oli jo kokemusta vauvanhoidosta, miehellä ei yhtään, mutta tosi hyvin se luonnistui, kun oli pakko!
Kun vähän synnytyksen aiheuttamista... hmm... rasituksista toivuin, aloin käydä kerran viikossa jumpassa. Mies sai jo heti alkuun myös kahdenkeskeistä aikaa vauvan kanssa. Vauva söi pullosta tarvittaessa, pumppasin maidon. Huom! Kaikki vauvat eivät syö pullosta, mutta pulloa vieroksuville vauvoille voi antaa pumpattua maitoa lusikalla tai ihan mukistakin. Paras, ettei äiti ole silloin lähelläkään, koska tissiä syövälle vauvalle monesti kelpaa vain se tissi, jos se on edes samassa huoneessa.
Jos synnytyssairaalassanne on mahdollisuus perhehuoneeseen, kannattaa käyttää se mahdollisuus. Silloin isä pääsee tutustumaan tuoreeseen vauvaan heti ja opettelemaan hoitamista. Sekin tosiaan on mahdollista, että lastenhoitaja näyttää hoitotoimenpiteet isälle ja isä neuvoo tarvittaessa äitiä. Meillä isä myös opetteli harsovaippojen laittamisen vauvalle ja neuvoi sitten mulle. Vastuuta kannattaa siis jakaa. Jos vauvaa imettää, äiti on tietysti hyvin konkreettisesti vauvan pääasiallinen hoitaja, mutta ei isän osuuden tarvitse silti jäädä pelkkään sivustaseuraamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.04.2014 klo 13:52"]
Öh. Justhan sanoin, etten kaipaa kommentteja, että valitse mies hyvin vaan ihan, että mistä kannattaa sopia ennen vauvan syntymää.
[/quote]
Vaikea sanoa, mistä pitää sopia, jos ei tiedä yhtään, millainen pariskunta siellä neuvoja kaipaamassa on? Ehkä kannattaa keskustella neuvolassa ongelmistasi. Ja pyytää vaikka se tuleva isä mukaan.
Minä sanoisin, että mahdoton sopia kovin tarkkaan ennen vauvan syntymää kovinkaan monesta asiasta. Yksi tärkein on ehkä kuitenkin omat menot: Että äiti saa omaa aikaa ja toisaalta isä ei juokse omissa menoissaan kavereiden kanssa.
Sopiminen on mahdotonta, sillä et voi tietää millainen vauva sieltä tulee ja missä kunnossa sinä olet synnytyksen jälkeen ja muuten teidän molempien jaksamisesta ja reaktioista. Voi olla, että synnytys menee helposti, olet virkeä, vauva nukkuu hyvin ja on helppo, imetys sujuu kuin tanssi sekä voit henkisesti hyvin. Saatat olla hormonihuuruissasi pelkkää auringonpaistetta ja vauvan nukkuessa hoidat kotityöt vasemmalla kädellä, heräät ongelmitta imettämään pari kertaa yössä ja nukut hyvin.
Tai sitten synnytys on kamala, et pysty nostamaan vauvaa viikkoihin tai kuukausiin kunnolla ja olet kipeämpi kuin koskaan elämässäsi. Vauva on allerginen kaiket yöt ja päivät huutava, vartin pätkissä nukkuva ja koko ajan kanniskeltava. Et tiedä itse onko päivä vai yö, oletko syönyt tänään vai et, imetys ei suju, saati, että jaksaisit tehdä kotitöitä, kun et keittiössä muista miksi tulit sinne ja ainoa mitä osaat ajatella on koska saisit nukahtaa edes kolme minuuttia. Hormonit heittelevät, et tunne rakkautta lapseen ja sairastut pahaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen.
Tai ihan mitä tahansa noiden kahden väliltä tai jotain vielä parempaa tai kamalampaa. On mahdoton sopia kaikkea, kun ei tiedä mitä se todellisuus tulee juuri teillä olemaan, jota pitäisi sopia. Tärkeintä on mielestäni muistaa kunnioittaa toista ja uskoa toisen sanaa omista tuntemuksistaan ja jaksamisestaan. Molempiin suuntiin toki, mutta erityisesti isällä äidin, sillä tämä on sellaisessa tilanteessa, jota isä ei ole koskaan kokenut, eikä voi kokea. Eikä kukaan isän kaveri tai kaverin vaimo ole koskaan kokenut myöskään, nämä menevät jokaisella täysin yksilöllisesti.
Minä listaisin seuraavat asiat listaan:
- Kuuntele ja kunnioita toista
- Auta toista pyytämättä, mutta varsinkin pyydettäessä (koskee erityisesti isää)
- Äidille omaa aikaa, mutta myös isälle
- Älä koskaan luule tietäväsi kuinka raskasta toisella on tai ei ole, tai mikä asia on vaikeaa
- Älä ikinä, ikinä, vertaile puolisosi suoriutumista kavereiden puolisoihin. He eivät ole sinun puolisosi, eivätkä he ole minuuttiakaan eläneet sitä arkea, jota juuri sinun puolisosi elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mielestä ei kannata keskustella liian yksityiskohtaisesti etukäteen, kun ei tiedä, miten tilanteet ja mielipiteet muuttuu matkan varrella. Kannattaa asennoitua niin, että moni asia tulee muuttumaan aika ajoin ja samoista asioista joutuu puhumaan monta kertaa, kun aiempi suunnitelma ei toimi.
Kannattaa miettiä myös muita resursseja ja elämänsisältöjä kuin mies. Jos jäät kotiin hoitamaan lasta joksikin aikaa, niin silloin sinä olet äitinä enemmän vastuussa lapsesta. Se on sinun valintasi kuinka kauan jaksat olla kotona ja hoitaa itse lasta. Ei ole välttämättä realistista, että ilta- ja yötunnit menee lapsen hoidossa tasan puoliksi miehen kanssa. Luultavasti lapsikin oppii suosimaan äitiä, kun viettää enimmän aikaa kanssasi. Äiti on ykkönen! Joskus on parempikin, ettei mies puutu liikaa asioihin, kunhan tekee edes jotain hyödyllistä.
Sinun kannattaa miettiä, että miten voit keventää päivän stressiä, että jaksat hoitaa lasta myös iltaisin... ja öisin. Menetkö päivällä vaikka kuntosalille ja lapsi on parkissa sen aikaa? Se olisi sinulle vähän kuin lakisääteinen tauko. Ei se mene niin, että mies tulee aina suoraan töistä kotiin ja sinä sanot "moro, hoida lasta loppupäivä, sun vuoro". Mieskin haluaa relata edes tunnin tai pari. Eli mistä sinä saat sen oman lepotaukosi miehen työpäivän aikana? Sinulla on ollut sinun "työpäivä" lapsen kanssa ja miehellä omansa. Jos suhtaudut lapsenhoitoon vähän niin kuin työhön, niin sinun pitää itse miettiä, miten "työpäiväsi" järjestät, että jaksat, koska lapsen päivä on pitkä.
Kun vauva oppii tavoille, niin se nukkuu päiväunet, yhdet tai kahdet... oman aikansa. Se on sinun taukosi. Voit olla sen ajan joko kotona tai lykit rattaita kun käyt shoppailemassa... ja sitten homma jatkuu taas. Sellaista se on.
Rutiinit voi olla tappavan tylsiä ja orjuuttavia, mutta jos jaksat pitää kellonajoista kiinni, niin voit jo ennakoida, mihin aikaan lapsi simahtaa, jos kaikki menee putkee.
Jos sinulla on sukulaisia tai kavereita, niin älä unohda niitä. En tarkoita välttämättä lapsenhoitoapuna, mutta aika helposti oma sosiaalinen elämä näivettyy kotiäitinä, jos ei ole itse aktiivinen. Vähän isomman lapsen kanssa voi alkaa käydä puistoissakin.
Oman vähäisen kokemuksen perusteella vauva-aika oli ihan kevyttä verrattuna siihen, kun lapsi alkoi liikkua ja vaatia enemmän viihdettä kuin että vääntelee naamaa ja sanoo "pöö". ;)
Suosittelen myös sitä, että jätät vauvan mahdollisimman aikaisin pieniksi hetkiksi kahden isän kanssa. Se takaa sen, että isä pärjää vauvan kanssa siinä missä äitikin, luo hyvän suhteen vauvaan ja pääset myöhemmin harrastamaan yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mekään sovittu yhtään mistään etukäteen. Mies höpsähti vauvasta aivan totaalisesti, mikä oli minulle yllätys. Sellaista lepertelyä en ollut aiemmin nähnyt enkä ole nähnyt sen koommin, kuin mitä synnytyssairaalassa näin.
Olin alkuaikoina tiiviissä symbioosissa vauvan (ja myöhemmin taaperon) kanssa, eikä siinä oikein ollut miehelle tilaa. Imetyksen vuoksi miehestä ei ollut apua yöherätystenkään kanssa, joten panostin siihen että herätykset olivat minulle helppoja (vauva nukkui vieressä).
Meillä mies alkoi ottaa enemmän vastuuta siinä vaiheessa, kun lapsi oli 2-3-vuotias. Tuossa kohtaa miehen oli helpompi keksiä yhteisiä juttuja lapsen kanssa ja heille on kehittynyt hyvä kahdenkeskinen suhde, vaikka minä olinkin niin tiiviisti ne ensimmäiset vuodet hoitovastuussa.
Kannattaa suhtautua vauvan tuloon avoimin mielin. Kyllä se arki siitä sitten alkaa pikku hiljaa sujua, vaikka alussa monenlaista opeteltavaa riittääkin. Minä olisin enemmän huolissani imetyksen sujumisesta kuin siitä, miten mies osallistuu. Jos imetys ei suju, edessä on pullorumba, jota ei jaksa erkkikään!
No älkää nyt kirjallisia sopimuksia alkako tekemään. Otatte rauhallisesti ja sovitte että olette toinen toisillenne armollisia ja autatte toinen toisianne. Siitä se lähtee. Ja sitten runsaasti maalaisjärjen käyttöä ja huumoria peliin!
No minkälainen mies sinulla on? Onko luotettava, osallistuuko nyt arkiaskareisiin, kantaako vastuunsa mm. raha-asioissa, miten kohtelee muita ihmisiä, pitääkö itsestään huolta? Kyllä noista jo saa paljon vinkkiä, millainen mies on isänä. Jos perusasiat on valmiiksi rempallaan (mm.vastuuntunnottomuus), on turha odottaa, että vauva saisi miehen muuttumaan.