Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko minulla syömishäiriö?
06.05.2014 |
Olen jo vuosien ajan kokenut olevani isokokoinen, koulukiusaaminen jätti arvet. Olen koittanut laihduttaa, mutta yleensä ruokailuni ovat menneet ahmimiseen. Oksentamista tapahtunut, harvemmin kuitenkin.
Nykyisin arkena en syö lähes mitään, paitsi pakon alla, ja viikonloppuisin ahmin minkä kerkeän, etteivät läheiseni huolestuisi. Oksensin taas pari päivää sitten pitkästä aikaa, kun ällötti ahmimiseni.
Tiedostan, että olen normaalipainoinen. Bmi tällä hetkellä 19,3. Pitkästä aikaa, ensimmäistä kertaa vuosiin, painan näinkin vähän. Suurimmillaan olen ollut 7-8kg painavampi. Tuntuu vain pahalta, en tahtoisi olla näin "iso", tahtoisin olla sievä ja pikkuruinen. Ahdistus valtaa, kun syömistilanteet lähestyvät, ja ajatus omasta vartalosta oksettaa. Välillä itkukin tulee, välillä paniikkikohtauksia, kun en kestä ajatusta ruoasta.
Kerroin ajatuksiani asiasta eräälle koulumme opettajalle. Itse puhuin minulla olevan syömisongelmia - hän puhui tylysti syömishäiriöstä.
Tässä ahdistuneena juuri mietin, onko tämä muka niin vakavaa? Niin vakavaa, että tätä voisi kutsua syömishäiriöksi? Tuntuu vähän siltä, että opettaja liioitteli, tämä on vain nyt vähän tällaista pientä, ohimenevää ongelmaa.
Toivoisin siis muiden, terveiden kuin syömishäiriöistenkin, mietteitä ja käsityksiä asiasta.
Kommentit (10)
Sinulla on syömishäiriö ja piste. Se, ettet itse tiedosta sitä kertoo jo paljon. Tilanteesi ei välttämättä vielä ole hälyttävä, mutta tulee kyllä olemaan jos et hae/saa apua tilanteeseesi pikapuoliin. Terveisin: bulimiaa viisi vuotta sairastanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 13:25"]
Sinulla on syömishäiriö ja piste. Se, ettet itse tiedosta sitä kertoo jo paljon. Tilanteesi ei välttämättä vielä ole hälyttävä, mutta tulee kyllä olemaan jos et hae/saa apua tilanteeseesi pikapuoliin. Terveisin: bulimiaa viisi vuotta sairastanut.
[/quote]
Olen menossa kuraattorille juttelemaan, en vain tiedä uskallanko puhua. Hävettää aivan silmittömästi mennä ja kertoa, etten syö - katsoo varmaankin päästä varpaisiin ja naureskelee mielessään. Ja kun ahmimisesta täytyisi mainita, en voi edes sanoin kuvailla sitä kauhua. "Joo, söin 4 leipäpussia täytteineen, pari pizzaa vetäsin ja patonkia..."
En ole vielä täysi-ikäinen, vuoden lopuilla vasta. Jos kerron tämän kaiken, jokaikisen ajatukseni kuraattorille, onko pienintäkään mahdollisuutta, että hän päättäisi ilmoittaa vanhemmilleni?
En osaa vastata tuohon ilmoittaako kuraattori vanhemmillesi, mutta eikö se olisi ihan hyväkin asia? Tiedän että hävettää ja tiedän sen kauhun tunteen mikä sulla on. Yritä nousta sen yläpuolelle, tiedän ettei se ole helppoa - kaukana siitä, mutta yritä! Toivon sulle voimia ihan mahdottomasti, syömishäiriö on kamala tauti ja siitä paraneminen on HIDASTA. Itseasiassa en tiedä paraneeko siitä täysin koskaan, itse ainakin edelleen satunnaisesti kipuilen sen kanssa, vaikka pahin on jo vuosia sitten ollut takanapäin. Voimia.
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 13:50"]
En osaa vastata tuohon ilmoittaako kuraattori vanhemmillesi, mutta eikö se olisi ihan hyväkin asia? Tiedän että hävettää ja tiedän sen kauhun tunteen mikä sulla on. Yritä nousta sen yläpuolelle, tiedän ettei se ole helppoa - kaukana siitä, mutta yritä! Toivon sulle voimia ihan mahdottomasti, syömishäiriö on kamala tauti ja siitä paraneminen on HIDASTA. Itseasiassa en tiedä paraneeko siitä täysin koskaan, itse ainakin edelleen satunnaisesti kipuilen sen kanssa, vaikka pahin on jo vuosia sitten ollut takanapäin. Voimia.
[/quote]
Kiitos, sinä ihana.
Ei kuraattori tuollaisille asioille naureskele. Eikä ilmoita vanhemmillesi ilman sinun lupaasi, hänellä on vaitiolovelvollisuus.
Puhu kuraattorille kaikki, tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 13:54"]
Ei kuraattori tuollaisille asioille naureskele. Eikä ilmoita vanhemmillesi ilman sinun lupaasi, hänellä on vaitiolovelvollisuus.
Puhu kuraattorille kaikki, tsemppiä.
[/quote]
Huh, kiitos, koitan saada sanotuksi edes jotain pientä vain. Uskon ja toivon, että kuraattori osaa sitten kysyä oikeat kysymykset ja voittaa luottamukseni, jotta uskallan puhua.
Kuulostaa syömishäiriöltä :( Hae ystävä hyvä apua ennen kuin on liian myöhäistä. Itse olen 29-vuotias nainen ja kaksi kertaa anoreksian sairastanut. Olen normaalipainossa, mutta edelleen syömiseen ja painoon liittyvät asiat pyörii mielessä päivittäin monta kertaa. Itseasiassa ruokailut ja syömisen tai oman kehon ajattelu vie suuren osan päivästä. Ja ihan turhaan. Olisinpa minäkin havahtunut ajoissa hakemaan apua.
Mitä jos vaan kertoisit kaiken sille kuraattorille? Itse käyn terapiassa ja yritän aina kertoa kaiken, ei minua muuten voida auttaa.
Tsemppiä, älä jää yksin asiasi kanssa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh, enpä olisi uskonut, että tällä foorumilla saisin näin viisaita neuvoja! Vastaajat, olette ihania, suuri kiitos teille. Tämä antoi minulle sen viimeisen pyllylle potkaisun, jotta pääsen vauhtiin.
Menen kuraattorille, vaikka aivan järkyttävä ahdistus onkin. Pääsenpähän siitäkin, ahdistuksesta siis, eroon.
Ehdottomasti kannattaa puhua! Itse sairastin vuosia bulimiaa. Nyt kahden vuoden ajan ns. terve, en oksentele, syön normaalisti, olen onnellinen. Ruoka ei hallitse elämääni, pidän itsestäni.
Vaikka syömisen kontrollointi ja laihdutus saattaa tuoda hetkellistä hyvää oloa ahdistuksen keskelle, on syömishäiriö helvetti, jossa kukaan ei ansaitse elää. Hae apua, tee palvelus itsellesi. Paljon voimia!
Alue: Aihe vapaa
Herättääkö mitään ajatuksia? -ap