Onko sinkkuelämä kivaa?

Aloin seurustelee 17v "unelmien mieheni kanssa" oltiin yhessä noin 2vuotta, olin surullinen eron jälkeen ja olin sinkkuna noin 2kk ja tämän aikana harrastin yhe illan juttui kunnes tapasin 19vuotiaana uuden jätkän, tämän kanssa seurustelin noin vuoden ja erottiin keväällä 2014, ero ei ollut hyvä ja olin surullinen vähän aikaan, mutta ei tehnyt enää mieli seurustella, mulla on jotenki menny maku parisuhteesta ku mulla on niistä ollu vähä huonoi kokemuksii. Eron jälkeen tajusin kuinka siistii on olla sinkku, saan hemmotella itseäni, käyttää aikani miten haluan, olla perheen ja kamujen kaa enemmän, ei ole kukaan kysymässä perään tai aiheuttamassa mustasukkasuus kohtauksia. Viihdyn nyt 20vuotiaana tosi hyvin sinkkuna, en harrasta yhe illan juttui, baareissa käyn kerra kuussa , tykkään kyllä flirttailla ihan arkisinki vaikka bussissa jolleki. Ja saatan käydä kahvilla miesten kaa, koska nautin vaa siitä huomiosta, mutta ei sen enempää. Nautin tästä vapaudesta ja miesten katseista, se tyydyttää mun elämää ja mielenrauhaa. Yksin kans oon oppinu tuntee itteni enemmän, koska parisuhteessa unohdin aina itseni ja tuntui että elin vain miehelle.
Eli joo tykkään olla sinkku :) ja tätä vois jatkuu ainaki pari vuotta. Parisuhteet on kans ihanii, jos ne vain toimii. Parisuhde ja sinkkuus on vähän ku karkki ja sipsipussi, tykkään molemmista mutta tällä hetkellä pidän enemmän sipsistä :D!

[quote author="Vierailija" time="10.03.2014 klo 17:57"]

Viihdyn sinkkuna, mutta elämäni on jotain aivan muuta kuin esimerkiksi Sinkkuelämää-sarjassa. En tapaile miehiä, en juokse pippaloissa, en harrasta irtosuhteita jne. Tykkään omasta rauhasta ja hiljaisuudesta, viihdyn hyvin itsekseni enkä kaipaa mitään "sinkkuelämää".

[/quote]

Tämä.

Riippuu sun iästä ja luonteesta. Mulla on pari kohta 40 v. kaveria, jotka on hyvännäköisiä, laihoja, osaavat tanssia tanssilattialla ja saavat katseita. Käyvät töissä, eivät roiku kenessäkään epätoivoisesti, ovat sosiaalisia ihmisiä.
Silti tuntuu, että todella vaikea törmätä kehenkään oikeaan.
Itse naimisissa ja voisin kuvitella sinkkuuden olevan silloin hauskaa, jos on oma, velaton asunto jossain kivalla paikalla, rahaa sen verran, ettei tarvitse kitsastella, voi juhlia ja matkustella kohtuudella. Niin ja lapset tehty. Muutoin en näe sinkkuudessa mitään hohdokasta.

On. Mutta vielä paljon kivempaa olisi, jos pildeä lohkeaisi säännöllisesti. Mutta siitä saa vain haaveilla, kun pärstä on ruma.

Viihdyn sinkkuna, mutta elämäni on jotain aivan muuta kuin esimerkiksi Sinkkuelämää-sarjassa. En tapaile miehiä, en juokse pippaloissa, en harrasta irtosuhteita jne. Tykkään omasta rauhasta ja hiljaisuudesta, viihdyn hyvin itsekseni enkä kaipaa mitään "sinkkuelämää".

Minä olen menevä parikymppinen sinkku. Olen ollut vain lyhyessä parisuhteessa 17-vuotiaana. Olen opiskelija ja käyn baarissa noin kerran viikossa. Melkein joka kerta lähden jonkun miehen kanssa, mutta seksiä ei oikeastaan koskaan ole, koska en välitä siitä niin paljon. Pidän baarissa tanssimisesta ja humaltumisestakin, vaikka osaan bilettää myös ilman alkoholia. Parasta on kuitenkin uusien ihmisten tapaaminen, varsinkin miesten. Se jännitys on koukuttavaa ja ne illat saavat mielen huolettomaksi. Läheisyyttä saa todella helposti. Toisinaan vietän baari-iltoja saman miehen kanssa, jos on kissa ja hiiri- leikkiä saman miehen kanssa pidemmän aikaa. Olen humalassa melkein aina hilpeällä tuulella ja jutun juurta riittää. 

Ei tämä elämäntyyli kaikille kuitenkaan sovi. Itselleni minun on vaikea kuvitella muuta.

Varmaan riippuu sinkusta ihan, mutta ei se nyt todellakaan ole läheskään samanlaista kuin Sinkkuelämää:ssä. Siellähän ne vain juhlii ja joka päivä sovitaan treffit jonkun kanssa. :D Sinkkuelämä on todellisuudessa sitä, että ollaan neljä kuukautta hirveässä puutteessa, sitten juostaan baareissa ja mennään ehkä sänkyyn joidenkin höröhampaiden ja älykääpiöiden kanssa. Sitten törmätään Herra Oikeaan, mutta viikon päästä paljastuukin että hän on varattu. Siinäpä sitten pillitetään kuukausi sen perään sydän ihan murtuneena. Sitten sama rumba alusta...

Ei se sinkkuelämä ole oikeasti kivaa. Ihan hirveetä, kun haluaisi vaan sen ihanan oman miesystävän, mutta ei haluaisi sitä ennen tavata kymmentä eri dilleä ja yrittää saada selville, tuleeko siitä mitään.

Riippuu aivan ihmisestä.

Seurustelin alle parikymppisenä muutaman vuoden ja asuimme siitä valtaosan yhdessä. Ero koitti lopulta osittain myös siksi, että halusin elää myös sinkkuelämää ennenkaikkea voidakseni itsenäistyä (tuntui, että olen riippuvainen muista kun suoraan vanhempien luota muutin poikaystävän kanssa).

Nautin sinkkuudesta, eikä se pidä sisällään pelkästään hulluja bileitä ja irtosuhteita. Minulle sinkkuus on myös vapautta ja itsenäisyyttä. Asioita, joita rakastan ja miten haluan elää.

Olen ollut useamman vuoden sinkkuna, enkä edelleenkään koe itseäni yksinäiseksi enkä myöskään tällä hetkellä edelleenkään haluaisi seurustella. Muutaman kerran olen tapaillut, mutta aina todennut ettei minusta ole (vielä) parisuhteeseen, haluan edelleen olla yksin. Läheisyyttä ja seksiä voi saada esim. fuckbuddyiltä, se riittää minulle, muuten en halua itselleni miestä elämään :) Ehkä joskus, uskoisin että jonkun vuoden päästä kun ikääkin alkaa olla lähemmäs 30 kuin 20, mutta toistaiseksi pidän itseäni liian nuorena sitoutumaan vakavasti.

Ei se kyllä mitenkään päin hyvää parisuhdetta voita. Vietin vuodet 20-24 melkolailla tuollaista kolmosen kuvaamaa elämää. Ja onhan siinä jännitystä, kun vientiä riittää. Ja riittäähän sitä, nuorena ja nättinä. Mutta seksihän on uuden partnerin kanssa 99 % tapauksista melko onnetonta räpellystä, eikä se parhaimmillaankaan vedä vertoja rakastamansa ihmisen kanssa rakastelulle. 

Et ole menettänyt mitään. Itse en tarvitse rinnalleni muita ihmisiä ollakseni onnellinen, mutta voin sanoa että se sinkkuaika oli jotain aivan kamalaa. 

Olen 32 ja ollut pari vuotta sinkkuna. Ei se nyt niin mahtavaa ole, mutta kuitenkin parempaa kuin huono parisuhde. Olisin mieluummin parisuhteessa, mutta en halua seurustella vain seurustelun vuoksi,

minulla se on ainakin yksinäistä ja tylsää. Olen jo nelikymppinen eikä baareissa juokseminen kiinnosta. Seksiä ei ole ollut vuosiin, eikä ole yhtään ystävääkään. Nuorempana kyllä viihdyin hyvin sinkkuna, kun oli harrastuksia ja ystäviä mutta nyt työn takia uudella paikkakunnalla yksin on tylsää...

[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 17:59"]On. Mutta vielä paljon kivempaa olisi, jos pildeä lohkeaisi säännöllisesti. Mutta siitä saa vain haaveilla, kun pärstä on ruma.
[/quote]

oon hyvännäkönen parikymppinen tyttö ja annan sulle vinkin. toki ulkonäkö on se juttu, kun tutka käy baarissa. MUTTA jos et ihan toivoton oo piirteiltäs, timmi kroppa, etäisen varovainen elekieli (eikä sitte mitää drinkkitarjoiluja tms!) kiinnittää jo huomion. ja etäinen on eri asia kun ylimielinen, näytä kuitenkin että huomaat. hyvä pukeutuminen. opettele, saat.