Lapsi muuttunut kaverinsa kaltaiseksi (ei tottele enää)!

Nyt on se hetki, kun teet lapsellesi selväksi, että teidän perheessä on tällaiset säännöt ja muissa perheissä on omat sääntönsä.

Selvität lapselle millaista käytöstä häneltä odotat ja mitä seuraa siitä, jos sääntöjä ei noudateta. Sitten johdonmukaisesti toimit sen mukaisesti. Kun lapsi ei tottele, otat häneen suoran kontaktin (laskeudut hänen tasolleen, katsot silmiin) ja sanot, että et hyväksy tuollaista käytöstä ja sen on nyt loputtava. Ja jos se ei lopu seuraa asia x. Jos lapsi jatkaa ei-toivottua käytöstä, toteutat sen asia x:n.

Aika pian lapsesi oppii, että teillä toimitaan näin ja toisessa perheessä toimitaan toisin. Todennäköisesti hän aloittaa keskustelun, jossa pohtii miksi kaverin perheessä toimitaan noin. Siinä voit tuoda esiin, että jokaisessa perheessä on omat sääntönsä ja teillä on tällaiset säännöt siksi, että...X.

Tämän asian eteen joudut vielä monet kerrat lapsen kanssa. Etenkin teini-iän lähestyessä..

Johdonmukaisuutta peliin: mieti jo etukäteen, mikä on se seuraus x, jonka olet myös valmis toteuttamaan, ettei sitten suutuksissa tule heitettyä sellaista seurausta, josta ei voikaan käytännössä pitää kiinni tai joka on niin kohtuuton, ettet sitten lepyttyäsi haluakaan sitä toteuttaa - sillä se antaa lapselle sen kuvan, ettei huudosta seuraa mitään.

Lapsi on muuttunut ikäisekseen...eri ikä vaiheisiin kuuluu omien rajojen hakeminen, kasvu ja kehitys omaksi itsekseen ja irtautuminen vanhemmista.

Juu, nioin on tehtykin, rangaistus on uhattu tehdä ja sitten tehty. On otettu lempilelu/pehmo pariksi päiväksi pois (joskus jopa viikoksi), ei ole lähdetty johonkin sovittuun menoon jne. Joskus toimii lopullisesti, joskus sama alkaa alusta viikkojen päästä tai sitten tulee uusi juttu jossa ei tottele.

Sanoo joskus lisää uhmaten (kun annetaan varoitus) että ota vaan pois, ihan sama jne. No, otetaan silti tai korotetaan panoksia ja otetaan useampi  tai pedennän aikaa - joskus tehoaa kun sanon että laitan myyntiin. TIETÄÄ että jos annan varoituksen, TEEN sen.

MUTTA kun näitä vääntöjä on tämän tästä nykyään, ihan ymmällä itse kun ennen niin tottelevainen, uskoi aina yhdellä puhuttelulla tai kun asian nätisti selitti. Nyt tuntuu välillä että onko toi meidän lapsi ollenkaan...

Tämä kaveri on todella itsepäinen ja suuttuu jopa lapseemme eskarissa (jos tulee erimielisyyttä) niin että paiskoo tavaroita ja alkaa tekoitkemään (meidän lapsi itse kertonut alussa ja nyt toimii kotona samoin).

On annettu tekoitkut huutaa eikä mennä lohduttelemaan, vaan sanottu että kun lopettaa huutamisen - asiasta keskutellaan...mutta niiiiiiiin turhauttavaa nykyään kun ei se mene perille.

Ja varmasti teininä tulee yhteenottoja, en epäilekkään ja täytyy tullakkin normaalin rajoissa pientä kähinää - se on ihan tervettä, mutta rajansa kaikella kun nyt jo tuntuu että missä se kullunnuppu on mikä oli...

Kasvatus on mennyt peruuttamattomasti pieleen. Lapsestasi tulee hulttio ja luuseri joka tulee käyttämään eläkerahasi viinaan ja huumeisiin.

Olet saanut hyviä vastauksia. Nyt vaan kasvattamaan sitä omaa lasta eikä syyttämään lapsen kaveria tilanteesta. Kerrot suoraan , että teidän perheessä ei tuolla toiminnalla saavuta mitään hyvää. Et anna liikaaa huomiota negatiiiviselle käytökselle ja palkitset positiivista käytöstä. Lapsi voi koittaa matkia kaveriaan , mutta kyllä hän pian huomaaa ettei kannata , jos otatte eri linjan kuin kaverin perheessä. Eli kiukuttelemalla ja tottelemattomuudella ei saavuteta mitään.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 09:21"]

Kasvatus on mennyt peruuttamattomasti pieleen. Lapsestasi tulee hulttio ja luuseri joka tulee käyttämään eläkerahasi viinaan ja huumeisiin.

[/quote]

Ai pahoittelut kun sinulle on lapsesi kanssa noin käynyt, selvästi kerrot kokemuksen syvällä rintaäänellä. Tsemiä, ei ole sinulla sitten enää toivoa jos viina ja huumet on lapsesi vienyt, tovottavasti sinulla on edes kunnon eläkkeet.

Aloittajalle parempi tuuri lapsen kanssa, onneksi tajuaa tarttua heti ongelmiin eikä jää vai pyörittelemään peukaloita kuten sinä vissiin olet tehnyt.

T. S.Arkasmi

Unohda jo se toinen lapsia ja näe vaiva tutustua omaasi. Hän on iässä, jossa omat luonteenpiirteet ja persoonallisuus näkyy selvemmin. Ei normaalia kasvua ja kehitystä pysäyetä rangaistuksilla. Ei kaikki kiukku ja uhma ole huono käytöstä vaan tunne-elämän kehitystä, joka tuossa iässä muuttuu uhmaksi vanhempia ja kodin sääntöjä ja haluksi uudenlaisesta itsenöisyydestä.

Mää vähän ihmettelen näitä muutamaa vastausta jossa sanotaan tyyliin "älä syytä kaveria, keskity omaasi". Kyllä se kaveri vaikuttaa juurikin tuossa iässä ja paljon, lapset samaistuu siihen ykköskamuun joka asiassa tyyllin " ai noinkin voi, saa tehdä". Ja sitä matkitaan myös kotona, kokeillaan saako meilläkin. Tottakai on tehty oikein kun puhutaan ja annetaan varoitus ja rangaistus, mitä muuta voi tehdä kuin jatkaajatkaajatkaa. Tai sitten vaihtaa sitä kaveria, kyllä mun lapsuudessa osa vanhemmista ohjasi meitä tiettyjä lapsia tietyistä eroon kun olivat niin villejä ja hyvä niin.

Mää vähän ihmettelen näitä muutamaa vastausta jossa sanotaan tyyliin "älä syytä kaveria, keskity omaasi". Kyllä se kaveri vaikuttaa juurikin tuossa iässä ja paljon, lapset samaistuu siihen ykköskamuun joka asiassa tyyllin " ai noinkin voi, saa tehdä". Ja sitä matkitaan myös kotona, kokeillaan saako meilläkin. Tottakai on tehty oikein kun puhutaan ja annetaan varoitus ja rangaistus, mitä muuta voi tehdä kuin jatkaajatkaajatkaa. Tai sitten vaihtaa sitä kaveria, kyllä mun lapsuudessa osa vanhemmista ohjasi meitä tiettyjä lapsia tietyistä eroon kun olivat niin villejä ja hyvä niin.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 09:29"]

[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 09:21"]

Kasvatus on mennyt peruuttamattomasti pieleen. Lapsestasi tulee hulttio ja luuseri joka tulee käyttämään eläkerahasi viinaan ja huumeisiin.

[/quote]

Ai pahoittelut kun sinulle on lapsesi kanssa noin käynyt, selvästi kerrot kokemuksen syvällä rintaäänellä. Tsemiä, ei ole sinulla sitten enää toivoa jos viina ja huumet on lapsesi vienyt, tovottavasti sinulla on edes kunnon eläkkeet.

Aloittajalle parempi tuuri lapsen kanssa, onneksi tajuaa tarttua heti ongelmiin eikä jää vai pyörittelemään peukaloita kuten sinä vissiin olet tehnyt.

T. S.Arkasmi

[/quote]

Heh, totisuudesta saa joskus mittavasti hupia...

Eskarilaisen kanssa voi keskustella ihan riitelemättä. Älä keksi mitään sääntöjä tai määräyksiä joita et voi perustella. Sanktiot menettävät merkityksensä jos niitä on liikaa. Yleensä esim kieltojakaan ei kannata olla monta yhtaikaa vaan kannattaa keskittyä sellaisiin, joiden rikkomisessa on turvallisuusriski. Usein näyttää ulkopuolisen silmissä siltä että se uhmaikä on vanhemmalla kun haluttaisiin pitää lasta marionettina eikä yhtään kuunnella mitä lapsi haluaa. Lapselta voi myös pyytää perusteluja lapsen käyttäytymiseen (ihan rauhallisesti) jolloin lapsen kielellinen ilmaus kehittyy samalla. Huumoria voisi myös kokeilla - ei kaikki aina ole niin vakavaa.

Ap et ole tosiaankaan yksin pulmasi kanssa. Meillä alle eskariikäinen on yrittänyt ihan samaa. Eli jos ollaan oltu leikkimässä erään kaverin kanssa joka saa aina tahtonsa läpi kotona eikä siellä ole edes mitään sääntöjä, yrittää meidän lapsi aivan samaa kotona.

Meillä vaan on joka kerta tehty selväksi, että meidän perheessä on säännöt joiden mukaan on pakko elää. Käytämme rangaistuksena jäähyä. 2 minuuttia lapsen on istuttava paikallaan. Ja tämän jälkeen käydään vielä läpi miksi jäähy tuli ja että lapsi on asian ymmärtänyt. Samalla kerrotaan myös, että lasta rakastetaan ja ettei äiti/isä ole vihainen. Yleensä silloin lapsi pyytääkin jopa anteeksi vielä omaa käytöstään (huom! Me emme vaadi anteeksipyyntöä) ja sanoo myös rakastavansa isää/äitiä. Joskus lapsi kokeilee toistuvasti samaa, mutta ymmärtää kyllä loppujen lopuksi ja antaa olla. Ennen tuota jäähyä meillä annetaan kaksi varoitusta eli lapsella on aikaa korjata käytös ilman rangaistusta. Kun lapsi on oppinut ettei jotain asiaa saa tehdä muistetaan aina kehua. Ja niinpä nykyään meidän lasta muutkin vanhemmat kehuvat kun osaa olla niin nätisti.

Jäähyissä on ainakin meillä se hyvä puoli ettei vanhempana ehdi koskaan menettää täysin malttiaan. Eli ei tarvitse hermostua lapsen kiukuttelusta, koska on käytössä juttu joka toimii. Tässä pitää kyllä olla sitten johdonmukainen, koska lapset ovat nokkelia ja tajuavat kyllä jos heillä on pienikin mahdollisuus mennä sieltä missä aita on matalin. Ei siis lähdetä uhkailemaan jäähyllä jos ei tosissaan sitä aiota käyttää.

Onnea matkaan! Kun nyt kasvatat - joka ei yhdellekkään vanhemmalle ole mikään helppo nakki - voit tulevaisuudessa olla ylpeä lopputuloksesta.

Minä luulin, että kyseessä olisi vähintäänkin 10-13 vuotias lapsi. Meidän eskarilaiset ovat omaksuneet käytöstapansa perheeltämme, eivät kavereiltaan. Odotan vain, että vanhempana kaverien roolikin korostuisi.

Huomasin eilen, kun vanhimman lapsemme ystävä käyttäytyi ei toivotulla tavalla. Lapsemme ei ollut paikalla, mutta paljon muita lapsia oli. Vähän huolestuttavaa, jos yrittää käyttäytyä noin myös lapsemme kanssa. Voi tulla parhaille ystävyksille erimielisyyksiä...

Esikoululaisemme ovat olleet nokkelia, suosittuja ja esimerkillisesti käyttäytyviä. Huonoa käytöstä on ilmennyt vain kotona ja siihen on sitten puututtu. Lapsistamme olisi noloa käyttäytyä huonosti kodin ulkopuolella. Parempi näin kuin vanhempiaan palvoen;) Kotona voi koitella ja kodin ulkopuolella kerätä kiitoksia jo opitusta!

[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 09:46"]

Ap et ole tosiaankaan yksin pulmasi kanssa. Meillä alle eskariikäinen on yrittänyt ihan samaa. Eli jos ollaan oltu leikkimässä erään kaverin kanssa joka saa aina tahtonsa läpi kotona eikä siellä ole edes mitään sääntöjä, yrittää meidän lapsi aivan samaa kotona.

Meillä vaan on joka kerta tehty selväksi, että meidän perheessä on säännöt joiden mukaan on pakko elää. Käytämme rangaistuksena jäähyä. 2 minuuttia lapsen on istuttava paikallaan. Ja tämän jälkeen käydään vielä läpi miksi jäähy tuli ja että lapsi on asian ymmärtänyt. Samalla kerrotaan myös, että lasta rakastetaan ja ettei äiti/isä ole vihainen. Yleensä silloin lapsi pyytääkin jopa anteeksi vielä omaa käytöstään (huom! Me emme vaadi anteeksipyyntöä) ja sanoo myös rakastavansa isää/äitiä. Joskus lapsi kokeilee toistuvasti samaa, mutta ymmärtää kyllä loppujen lopuksi ja antaa olla. Ennen tuota jäähyä meillä annetaan kaksi varoitusta eli lapsella on aikaa korjata käytös ilman rangaistusta. Kun lapsi on oppinut ettei jotain asiaa saa tehdä muistetaan aina kehua. Ja niinpä nykyään meidän lasta muutkin vanhemmat kehuvat kun osaa olla niin nätisti.

Jäähyissä on ainakin meillä se hyvä puoli ettei vanhempana ehdi koskaan menettää täysin malttiaan. Eli ei tarvitse hermostua lapsen kiukuttelusta, koska on käytössä juttu joka toimii. Tässä pitää kyllä olla sitten johdonmukainen, koska lapset ovat nokkelia ja tajuavat kyllä jos heillä on pienikin mahdollisuus mennä sieltä missä aita on matalin. Ei siis lähdetä uhkailemaan jäähyllä jos ei tosissaan sitä aiota käyttää.

Onnea matkaan! Kun nyt kasvatat - joka ei yhdellekkään vanhemmalle ole mikään helppo nakki - voit tulevaisuudessa olla ylpeä lopputuloksesta.

[/quote]

Niin, eihän se tosiaan auta kun JATKAA, nyt vain niiiiin väsy tähän kun juuri eilen illalla ennen nukkumaan menoa yksi tekoitkurääkyminen ja heti aamulla toinen uhmaus jossa ei uskonut kun nätisti sanoin, vaan teki juuri päinvastoin. Oli kiire eskariin ja ei siinä ehditty puhumaan kuin pikaisesti.

Kiitoksia asiallisista vastuksista, muut provoilut mä osaan ignoorata.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 09:37"]

Mää vähän ihmettelen näitä muutamaa vastausta jossa sanotaan tyyliin "älä syytä kaveria, keskity omaasi". Kyllä se kaveri vaikuttaa juurikin tuossa iässä ja paljon, lapset samaistuu siihen ykköskamuun joka asiassa tyyllin " ai noinkin voi, saa tehdä". Ja sitä matkitaan myös kotona, kokeillaan saako meilläkin. Tottakai on tehty oikein kun puhutaan ja annetaan varoitus ja rangaistus, mitä muuta voi tehdä kuin jatkaajatkaajatkaa. Tai sitten vaihtaa sitä kaveria, kyllä mun lapsuudessa osa vanhemmista ohjasi meitä tiettyjä lapsia tietyistä eroon kun olivat niin villejä ja hyvä niin.

[/quote]

Niin, meillä mun isosisko häädettiin meidän nuorempien porukoista pois kun oli niin paljon vanhempi ja määräsi kaikki leikit. Siis mun kaverien vanhemmat sanoi ihan suoraan että on liian vanha ja siten määräilevä, että mä olen sopiva ja tervetullut mutta systeri ei. Samoin sekä meidän että näiden toisten vanhemmat kielsivät seukkaamasta liikaa erään naapuriperheen mukuloittan kanssa kun olivat aivan kauhukakaroita. Ja kyllä oikein tekivät, tosilla vaan ei ole kasvatustapoja ja kyllähä ne meihinkin olisi vaikuttanut, silmät pyöreinä katottiin niitten riehumisia...

Ai ettei kavereilla ole vaikutusta...hmmmm, kyllä meidän eskari on ainakin uusia sanoja oppinut kummasti...tietää itsekkin että ovat kiellettyjä ja kertoo niistä kummeksuen. Etteikö sitten huonoja tapoja isompi hmmmmmmm.

Tekoitkua/vinkumista meidänkin lapsi on yrittänyt. Joka kerta asiaan on puututtu ja nyt lapsi osaa jo heti itse kertoa miksi niin ei saa tehdä kotona tai muuallakaan. Komentaa nykyään itse myös muita kurittomia pentuja jotka yrittävät tuota temppua.. joka on minusta todella söpöä ja muistan aina silloin kehua häntä ja kertoa miten paljon fiksumpi hän on. Näkee aina oikein kuinka lapsi kokee olevansa todella arvokas.

Meillä pahin jäähy-kierre oli kun saatiin laittaa 2 tunnin aikana samasta syystä lapsi 8 kertaa jäähylle. Lopuksi oppi eikä ole tuon illan jälkee enää kokeillut samaa. Raskaaltahan se tuntuu, mutta se on vaan vanhempana jaksettava olla johdonmukainen. Lapset ovat fiksuja ja tajuavat kyllä jos on pienikin mahdollisuus päästä kuin koira veräjästä. Meillä kaikki kiireet unohtuvat sillä hetkellä kun lapsi alkaa temppuilemaan. Mieluumin otan päiväkodilta/pomolta huutia vastaan siitä, että olen myöhässä kuin annan pienen lapsen käyttäytyä miten sattuu. Meillä kuitenkin perhe-elämä ollaan laitettu ykköseksi ja kaikki muu sen ulkopuolella tulee vasta sitten. Ollaan valmiita vaikka jäämään päiväksi kotiin kasvattamaan jos meno on mahdotonta. Se on ihan niistä omista valinnoista kiinni.

- nro14

Ihan ensiksi sanoisin, että vaikka tietysti eskarissa ollaan kaikkien kanssa, kyllä minusta vanhemmilla on oikeus ja velvollisuus HIEMAN valikoida lasten vapaa-ajan seuraa. Jos tämän kaverin vanhemmat sanovat ihan suoraan, että antavat lapselle periksi ja tätä harmittelevat ilmeisen voimattomina, lapsen käytös tuskin lähiaikoina korjaantuu. Ja tottakai lapset ottavat mallia toisistaan. Mieti siis, minkälaisesta lapsesta haluat lapsesi ottavan mallia. En tarkoita valikoimisella tietysti mitään "pitää olla rikkaasta perheestä" tms. hölmöä, mutta jos lapsi käyttäytyy rumasti lastasikin kohtaan, niin mikä kaveri se sellainen on? Opeta lapsellesi tervettä itsekunnioitusta.

Jos rangaistusta saa lykätä rangaistuksen päälle eli on nostettava panoksia, kannattaa alkaa siinä ohessa miettimään ihan muitakin kasvatustapoja. Tutustu lapseesi, keskustele, moni eskari-ikäinen on ihanan filosofisessa iässä. Kun lapsi kokee, että hänellä on valtaa edes omiin ajatuksiinsa ja tunteisiinsa ja hänen kanssaan keskustellaan niin kuin ihmisen kanssa keskustellaan, moni uhmailu voi alkaa lapsesta itsestäänkin tuntua lapselliselta.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2014 klo 10:05"]

Ai ettei kavereilla ole vaikutusta...hmmmm, kyllä meidän eskari on ainakin uusia sanoja oppinut kummasti...tietää itsekkin että ovat kiellettyjä ja kertoo niistä kummeksuen. Etteikö sitten huonoja tapoja isompi hmmmmmmm.

[/quote]

Viestisi mukaan lapsesi siis kyseenalaistaa kaverinsa puheet eli ei ainakaan suoraan hyväksy, mistä ei minun logiikallani voi vetää sitä johtopäätöstä että kaverilla olisi vaikutusta lapsesi käyttäytymiseen vaan pikemminkin että ei ole vaikutusta.