Mä en saa henkeä, ahdistaa, onkohan lapsi liev.kehitysvammainen?

On ala-asteella erityisluokalla, on ollut tiedossa että jotain häikkää on kehityksessä, mutta mennyt muiden mukana ja aika hyvin arvosanoin, kun pinnistellyt hulluin lailla läksyjen kanssa. Lapsi vaatii itseltään paljon ja on kovin stressaantunut ja masentunut siitä, ettei saa enempää aikaiseksi sillä työmäärällä mitä tekee. Oikeastaan on nyt todella uupunut, ei jaksaisi tehdä läksyjä ollenkaan, mutta itkun ja joskus raivareittenkin jälkeen pakottaa kuitenkin itsensä tekemään ne. Joskus läksyt jäävät tekemättäkin. Lapsella on siis masennusta ja dg toisesta sairaudesta, joten olemme sopineet opettajan kanssa, että ei maailmaa kaada, jos läksyt joskus tekemättä jos kamala uupumus ja itku/raivo iskee päälle.

Mutta nyt olen jo jonkin aikaa muidenkin asioiden vuoksi alkanut tosissani ajattelemaan, että pojalla on varmaan lievä kehitysvamma (on paljon asioita, joiden osalta pojalta ei ole kehitykseltään ikätasoisensa ja myös sosiaalisella puolella on paljon kummallisia pelkoja ja ahdistuksia).

Lapsi on laajoissa tutkimuksiisa parhaillaan sekä psyyken että fyysisen puolen osalta, saapa nähdä josko sieltä selviää jotain. Toivottavasti, tilanne on nyt aika inhottava, kun läksyjä itketään joka toinen päivä ja edessä olisi integrointi normaaliluokalle yläasteella. Voi kamala, mitähän tästä oikein seuraa! Minä en todella halua lapselle mitään kehitysvammadiagnoosia, mutta se ehkä selventäisi miksi lapsi on niin hidas ja kuormittuu ja uupuu niin uskomattoman kovasti jo koulupäivän aikana tehtävistä pulpettitehtävistä. Häneltä vaaditaan kerta kaikkiian liian paljon. Näin se on, oli kehitysvammaa tai ei, stressi on hirmuinen ja koulu hirmuinen peikko vaikka opet ovat todella kivoja ja kavereitakin löytyy. :(