Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Valitsitko kumppanin järkiperustein?

Vierailija
13.05.2014 |

Monelle on itsestään selvää, että parisuhteen perustana on oltava intohimoinen rakkaus. Jos suurta intohimoa tai romanttisen rakkauden tunnetta ei ole, suhteen jatkamista ei pidetä mielekkäänä. Tällainen ajattelutapa tuntuu olevan vallitsevana koko länsimaisessa kulttuurissa.

 

Kysyisin: Voiko sellainen parisuhde toimia, josta suuret tunteet puuttuvat? Jos kumppani on ennemminkin hyvä ystävä, jonka kanssa arki on sujuvaa ja mukavaa. Elääkö kukaan teistä tällaisessa suhteessa? Onko kukaan valinnut kumppania esimerkiksi siksi, että tämä on luonteeltaan sopiva, vaikka suurta rakkautta ei häntä kohtaan tuntisikaan? Voiko suhde toimia, jos kumppanin valinta pohjautuu järkeen eikä niinkään tunteisiin? Millaista seksi on tällaisessa suhteessa?

 

Voiko ihminen olla tyytyväinen tai jopa onnellinen suhteessa, jossa kaikki muu on periaatteessa ihan hyvin, mutta jossa ei ole intohimoista rakkautta? Jos elät tällaisessa suhteessa, oletko ajatellut olla siinä lopun ikääsi vai koetko sen vain jonkinlaiseksi välivaiheeksi ennen todellisen rakkauden löytymistä?

 

Oletko eronnut tai ajatellut erota rakkauden tunteen puuttumisen vuoksi? Mitä sitten on käynyt? Entä mitkä seikat ovat saaneet jäämään järkiperusteiden pohjalta rakennettuun suhteeseen?

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
13.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Suurin osa suhteista on sellaisia, että ollaan vain jonkun kanssa, kun ei osata olla yksin.

Vierailija
2/7 |
13.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="13.05.2014 klo 21:42"]

Suurin osa suhteista on sellaisia, että ollaan vain jonkun kanssa, kun ei osata olla yksin.

[/quote]

Mä oon luullut, että ihmiset alkavat seurustelemaan kun ihastuvat/rakastuvat. Kas kummaa, olen ollut aivan väärässä. Ovatko avioliitotkit suurin osa tuollaisia järkiliittoja?

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
13.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Järki ja tunteet.

Valitsin mieheni sekä järjellä että tunteella. Oli muutama pieleenmennyt suhde takana ja olin miettinyt ja tutkaillut omia virheitäni ja miesvalintoja...tiesin, ettei suhdetta kannata pelkästään seksille perustaa, ja tiesin, ettei minun kannata olla liian innokas, vaan kannattaa katsoa rauhassa tutustua jotta molemmat näkevät kannattaako suhdetta viedä eteenpäin.

Sanoisin että tunteet oli kumppaninvalinnassani hieman isommassa roolissa, 2/3 ja järki 1/3. Tunteisiin katson kuuluvaksi vaistot, intuition, seksuaalinen vetovoiman.. Ehkä hieman vaikea eroitella loppupeleissä järkeä ja tunteita!

 

Vierailija
4/7 |
13.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ensimmäinen mies oli järkivalinta, ja se oli pakko jättää.

Toinen mies oli aluksi tunnevalinta mutta myöhemmin paljastui erittäin järkeväksikin valinnaksi. Olen onnellinen, että jätin ensimmäisen, ilman alkurakastumista ei vain olisi voinut elää elämää!

Vierailija
5/7 |
13.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Valitse visa-perustein

Vierailija
6/7 |
13.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Taitaa olla järkivalinta ja ero luultavasti edessä. Täydellinen mahtava mies, mutta suuret tunteet puuttuvat.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
13.05.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Se on niin että pitää olla intohimoa, tunteiden paloa ja aatosta jaloa