Lue keskustelun säännöt.
Miten sosiaalisemmaksi?
10.03.2014 |
Olen erakko enkä poistu kotoani helposti viikkoon. En näe mieheni lisäksi oikeastaan ketään.
Jos meille on tulossa joku kylään, se on suuri stressin aiheuttaja. En ole siisti ihminen ja koti yleensä kaaoksessa joka on siivottava ennen vieraita. Jos menen kahvittelemaan, olen yleensä tahtomattani vähän jännittynyt. Kavereita ja ystäviä kyllä on, mutta näemme harvoin. Osan kanssa rupattelen facebookissa.
Tahtoisin oppia olemaan sosiaalisempi. Miten usein teillä sosiaalisilla käy kahvivieraita? Miten voisi ottaa rennosti jos on pikkuisen sekaista, ei normaali ihminen siitä kyläpaikassa pahastu? Haluaisin syventää ystävyyksiäni läheisemmäksi näkemisillä.
Olen normaali lapseton nuori rouva ja asun Helsingin kantakaupungissa.
Kommentit (2)
2: Hauskaa (ja ikävää), että löytyi yksyhteen kohtalotoveri.
Juurikin tuon vuoksi yritän oppia olemaan stressaamatta kodin pienistä sotkuista, koska ajattelen vieraillessani täsmälleen samoin kuin sinä. Liian steriilissä kodissa tulee suorastaan kiusaantunut olo.
Teen töitä ja opiskelen kotona. Siksi olenkin huomannut, että sosialisoiminen vaatii enemmän viitseliäisyyttä.
Voi miten ihanaa olisikaan spontaani löhöily sohvalla tv:tä katsellen, kaljupääkahvien merkeissä. Taio lenkillä koiraa käyttäessa tultaisi pyörähtämään nopealla mehulasillisella. Tai että ystävyyssuhteeni muuttuisivat luonteeltaan tiiviimmäksi jotta itsekin saisi enemmän kutsuja. Olemme totuttaneet toisemme sellaiseen kuukausien välein tapahtuvaan näkemiseen.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aivan samanlainen, kuin sinä, jopa asuinpaikkaa myöten. En voi siis auttaa, mutta olisin kiinnostunut kuulemaan muiden vinkkejä tähän.
Olen itse huomannut, että vaikka ei millään huvittaisi lähteä näkemään jotain kaveria, niin lopulta sen tapaamisen jälkeen on hyvä ja tyytyväinen olo. Se olo motivoi minua itseäni lähtemään ulos ihmisten ilmoille. Opiskeletko tai käytkö töissä? Minua ainakin auttaa, kun on "pakko" lähteä luennolle. Siellä sitten tapaa kavereita siinä samalla ja pääsee/joutuu sosialisoimaan. Mutta helpolla se ei kyllä tule. Olisi kiva saada sellainen rutiini siihen muiden tapaamiseen, ettei tarvitsisi miettiä etukäteen ahdistuneesti ja jälkikäteen, että tuliko nyt käyttäydyttyä jotenki typerästi. Luulen, että oma ongelmani on pitkälti huono itsetunto ja pelko siitä, mitä muut minusta ajattelevat.
Mieti asioita sitä kautta, että kauhistuisitko itse, jos jollain olisi vähän sekaista? Tuskin? Itse tuntisin oloni vähän kotoisemmaksi ja rennommaksi ystävän luona, jossa kaikki ei olisi tiptop kiilloitettua, sitä tuntisi ehkä olonsa läheisemmäksi hänen kanssaan, pystyisi samaistumaan helpommin ja tuntisi, että toinenkin osaa olla rennosti seurassani. Muut eivät analysoi sinua ja kotiasi ja sanomisiasi samalla tavoin, kuin itse teet.