Kroppani ei enää toimi - hajoaa kaikella tavalla. Vastaan kysymyksiinne hetken.

Ja kremppaa on vaikka muille jakaa, vaikka en ole ylipainoinen tms. Tässä listaa:

- rytmihäiriöt, lääkitys tähän

- 15 v. sitten leikattu polvi vaivaa ja pahasti. Ei voi ajatellakaan juoksemista, kiipeilyä tms. Portaiden ylösnousu on jo iso juttu.

- suonikohjut, selluliitti

- niska- ja hartiavaivat

- suolistovaivoja, ummetusta ja ripua vuorotellen

- närästystä, lääkitys tähän

-vatsahaavakin on ollut

- sairastun helposti: pari talvea sitten meni 9 antibioottikuuria talvessa, tänä talvena on mennyt jo 3..

- päätä särkee usein

- unettomuutta

- ikenien vetäytyminen

- välilevyn pullistuma

- väsymystä

jne.



Ei ole olo todellakaan kuin 20-v.



Mä olen todella tajunnut, että täällä ollaan vaan kerran. Että toista kertaa ei tule toteuttaa unelmiaan. Kunnon 30-v. kriisi päällä... Yritän syödä terveellisesti, liikuntaa saisi olla enemmän vaan ajasta ja jaksamisesta on pulaa.



Ja elämä on: koti-työ-päiväkoti-ruokakauppa-akselia. Eipä muuta. Vanheneminen on tylsää!!

No...Mikäs osa kropasta on pettänyt?

Miten tämä kaikki päättyykään. Näen jo oman kuolemani ja se pelottaa. Lisääntyviin kremppoihin ei lääkäreillä ole mitään mikä edes helpottaisi. Jokin sairaus voisi olla selvempää.

Onko sinullakin jo 30v ylittynyt?

Mulla kun tuli 30v täyteen, ni alko kaikki vanhuuden krempat.

Niin että hajoamisprosessi....

Ei kroppa voi noin vain hajota ilman sairautta. Toki iän myötä tulee kaikenlaista kremppaa ja stressi/infektiot lisää kaikkea pientä vaivaa.



Nuku enemmän, syö terveellisemmin, liiku enemmän, yritä helpottaa stressiä kaikin eri tavoin, jos mahdollista. Hanki joku harrastus.

Kun ihmisellä tulee 30 vuotta täyteen, vanheneminen ja raihnaistuminen alkaa, ihan jokaisella.

Lihakin muuttaa muotoaan ja tuntuu siltä kuin minulla olisi nyt vanhaa lihaa koko kroppa, suonet yms ovat tulleet näkyviin, karvoitus on villiintynyt, tukka on kamala jne. Että silläviisiin...Älkää ikinä tulko vanhoiksi...please...

Vai tulitko käymään avohoitojaksolla?

selkärankareuma

Ikänäkö

Ikenet vetäytyneet

Unettomuus

Iho kuin pergamenttia

Tätä listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään

Olen 31 ja melkein kaksi vuotta olen kärsinyt jos jonkinlaisesta vaivasta. Astma on jotenkin räjähtänyt, en kestä astmalääkkeitä(hyvä yhdistelmä),flunssaa usein, hormonaalisia vaivoja, maustyliherkkyyksiä, iho on ohut, verisuonet näkyy ja jotkut pintasuonet on jotenkin " revennyt" , turvottaa ja karvat rehottaa vaikka höyläis ihan hulluna. Ja sitten vielä punkkikin iski:/



Muilla elämänalueilla menee hyvin ja kait ihan nättikin olen, mutta joskus väsyn siihen että leviän ja olen vasta 31!!!

Masentavaa tämä on jotenkin. Luopumista. Aiheuttaa surua. Kaikki on katoavaista - me myös.

11 - en ymmärrä mitä tarkoitat. Mikä lääkitys ja avohoitojakso = ????

Tosin viime vuonna pari kortisoonatabl. kuuria kyllä lihotti, mutta ne lähti pois sitten kun kuurikin lakkasi.



On jotenkin kurja olo. Ennen kaikki oli helppoa eikä tuo perussairauskaan vaivannut yhtään. Jalat oli niin kauniit että ihan minihameissa kehtas liikkua ja vatsakin timmissä kunnossa. Huoh! Biletettiin ja pidettiin hauskaa. Nyt tuntuu että ravaa vaan töissä, kaupassa ja päivähoidossa: meikäläisen pyhä kolminaisuus. Sitten siinä sivussa vähän turvottaa ja huomaa suihkussa että onpas kamalat jalat ja mitä nuo verisuonetkin paukahtelee. Huumori loppuu noihin lääkkeisiin ja niiden sivuoireisiin ja vaivoihin.



Ei tämän pitäis alkaa jo 3-kymppisenä. Vaikka vasta 15 vuoden päästä.



ILMOTTAUTUKAA TÄHÄN PINOON KAIKKI VANHUUDEN YLLÄTTÄMÄT!

Ensin luulin että tämä on joku provo, mutta ei taida ollakkaan. Tuttu tunne tuo on kun 40 lähestyy itelläkin. Kaikkea pientä tulee sinne tänne kroppaan.



Ihminen eli ennen muinoin max 40-vuotiaaksi. Siki kroppa alkaa tosiaan rapistumisen tuossa kolmekymppisenä. Kyllä sitä voi koittaa hidastaa hyvillä elämäntavoilla, mutta ei pysähdyttää kokonaan. Musta on vielä lisäksi tullut tosi onnettomuusaltis, että siitäkin tulee kaikkea pientä lisäharmia. Täytyy olla onnellinen kun ei ole mitään suurempaa ollut, mutta kyllä sitä tosiaan huomaa että vanheneminen on alkanut:(

Eikä niiden kremppojen pitäisi vielä 45:nakaan alkaa.



Terveisin ap