Lue keskustelun säännöt.
Kun on raskaana niin sitä vaan lakkaa olemasta
17.02.2014 |
Jatkoajalle mennyt tämä raskaus, eli olen luuhannut kotona jo ikuisuudelta tuntuvan ajan. Tiedän että lapsen kanssa tulen olemaan vielä ainakin vuoden lisää kotona, mutta sittenpähän on ainakin jotain tekemistä eli lapsesta huolehtimista. Olen turhautunut, ikävystynyt, yksinäinen jne.
Ja sitten jos näenkin joskus ihmisiä tai joku soittaa niin kysytään että mitä vauvalle kuuluu. Tiedän että se on nyt prioriteetti, onhan se sitä minullekin. Mutta mitäs sille kuuluisi. Potkii välillä, ei muuta. Kukaan ei koskaan kysy mitä minulle kuuluu.
Olen lakannut olemasta. Olen merkityksetön, mitätön. Lisääntyjä, kohtu. En todellakaan enää ihminen.
Vauvankin kuulumisia olisi helpompi raportoida jos se olisi jo olemassa, syntynyt, näkösällä. Tällä hetkellä olen vain tulkki jonka pitäisi sanoittaa haparoivat potkut tunnetiloiksi ja reaktioiksi. En mä ole mikään Kylli-täti.
Tietenkin vauva vie kaiken huomion kaikilta sitten kun on syntynyt. "Varastaa" shown söpöydellään, se on ihan luonnollista. Mitä enemmän sillä on välittäviä ihmisiä ympärillään, sitä parempi.
Mutta nyt kun se ei ole syntynyt, vieläkään, ja mulla ei ole muuta funktiota kun treenata jotain lantionpohjanlihaksia täällä ja tuijottaa tositeeveetä silmät neliöinä, on masentavaa alkaa keksiä kuulumisia olennolle joka on vain potkuja ja satunnaista hikkaa.
Mulle ei kuulu mitään, vauvalle ei kuulu mitään, gerbiilille ei kuulu mitään, meillä kaikilla on ihan todella todella tylsää, älä soita enää.
Kommentit (3)
[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 15:28"]
Vaatimattomuus kaunistaa. Perinteisessä kanssakäynnissä itsestään puhuminen ja toista ihmisiä koskevien kysymysten esittämistä pidetään tympeänä piirteenä. Ethän sinäkään keskustele tästä ystäviesi kanssa vaan verkossa.
Haluat varmasti positiivistä palauttetta ja myötäilyä, mutta älä koe erilaista mielipidettä uhaksi, mutta et ole lapsi enää. Aikuisena pitää jo tietää oma merkitys ja arvo ja osata vaatia arvoistasi kohtelua. Kuinka monelta sinä olet tänään kysynyt mitä hänelle kuuluu?!
[/quote]
Mä kysyn aina ihmisiltä mitä niille kuuluu kun nähdään tai soitellaan. Mutta jostain syystä multa on aina kysytty mitä mun lemmikkieläimille, hyvä ettei huonekasveille kuuluu. Enkä siis ole sellainen joka puhuu pelkästään eläimistään koko ajan. Nyt kysellään sitten mitä vauvalle kuuluu, vaikkei ole vielä syntynyt. Ehkä mä olen ja olen aina ollut niin tylsä ettei mun kuulumisia ole mitään järkeä kysyä. Ehkä mua ei koskaan olekaan ollut kenenkään silmissä olemassa.
Ei mun mielestä ole tympeää kysyä ihmisiltä että mitä niille kuuluu. Ihan normaalia kanssakäymistä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun on liikaa aikaa niin sitä vaan huomaa mitä kummallisimpia juttuja ja kun on raskaana ottaa niistä itseensä.
Vaatimattomuus kaunistaa. Perinteisessä kanssakäynnissä itsestään puhuminen ja toista ihmisiä koskevien kysymysten esittämistä pidetään tympeänä piirteenä. Ethän sinäkään keskustele tästä ystäviesi kanssa vaan verkossa.
Haluat varmasti positiivistä palauttetta ja myötäilyä, mutta älä koe erilaista mielipidettä uhaksi, mutta et ole lapsi enää. Aikuisena pitää jo tietää oma merkitys ja arvo ja osata vaatia arvoistasi kohtelua. Kuinka monelta sinä olet tänään kysynyt mitä hänelle kuuluu?!