Olen yh, joka tekee vuorotyota ja jonka lapsi lahtee syksylla kouluun. Sosiaalitoimisto ilmoittaa ei oota ilta- ja viikonloppuhoidoksi.

ja hoitajan palkkaaminen kotiin tulis kyllä tosi kalliiks...

ollaan miehen kanssa molemmat vuorotöissä ja minulla töihinpaluu vielä edessä, mutta näin on tarkoitus jatkaa koska molemmat nautimme töistämme. Vuoropäiväkoti ratkaisee alle kouluikäisten ongelmat, mutta noita koululaisten juttuja olen jo nyt miettinyt huolissani.

hommautua sellaiseen työhön jossa pystyy huolehtimaan näistä ilman sosiaalitoimen apua?



Vuorotyön tekeminen, erityisesti yötyön, kertoo mielestäni vanhemman itsekkyydestä.

Nyt olen kokonaan vaihtanut alaa. Mutta kyllä se päätös kirveli.



Minusta ainoa taloudellisestikin järkevä ratkaisu olisi että työnantajat joustaisi edes pariksi vuodeksi.

Jos ei kokonaan niin edes vähennettäisiin ilta ja viikonloppuvuoroja.



Mutta eihän nykyajan työnantajat jousta kun aina on joku joka tekee mitä vain saadakseen pitää työpaikkansa. Ihmiset ovat nykyään työpaikkaa varten eikä päinvastoin.

äläpä sitten valita, kun tarvitsisit keskellä yötä esim. ambulanssia, ei se tule kun vanhemmat ovat ruvenneet kunnon ihmisiksi ja ovat lasten kanssa kotona!

Opiskelijana itse halusin tehdä juuri näitä perheellisten kammoamia vuoroja, koska niistä maksettiin parempaa palkkaa ja päivisin pääsin luennoilla.

virka-aikaan, esim. sairaanhoito tarvitsee myös yötyöläisiä. Ap on synnytyssalissa töissä, kuinka monen lapsi on syntynyt yöllä, olisko neloselle kiva, ettei esim synnyttämään pääsisi klo 16 jälkeen eikä viikonloppuna.

Eli varmistaisin, olisiko mahdollista järjestellä sinun töitäsi/työvuorojasi niin, että tekisit esim. pari vuotta vain arkisin virka-aikaan töitä. Työnantajan ei tietysti ole tähän pakko suostua, mutta kysyä kannattaa aina. Kerro kysyessäsi jo varmistaneesi, ettei sosiaalitoimesta saa apua tähän ja olet pakkoraossa tämän asian suhteen.

Jos taas et ole valmis sellaiseen rahaasi laittamaan, niin vaihda työpaikkaa!

Vierailija:

Ajattelin kirjoittaa Hesarin yleisöpalstalle aiheesta, onko kellään vinkkejä?

Esim Tampereella ekaluokkalaiset saavat olla kaksi vuotta vuoropäiväkodissa (siis ekan ja tokan luokan), Helsingissä ei ole mitään hoitoa, eli ekaluokkalainen joutuu olemaan illat yksin ja viikonloput yksin.

Siellä oli kyllä koululaisia myös. Olisko tilanne sitten muuttunut, että koululaisille ei enää hoitoa järjestetä?

ja rahaa ei todellakaan ole palkaamaan ketään hoitajaa.

Lasten isä ei ole paljon lapsistaan kiinnostunut ja tekee myös vuorotyötä, eli sinne lapsia ei voi heittää.

Opiskelu on poissuljettu vaihtoehto, menot on niin suuret, ettei mikään opiskeluraha riitä, eli vuorotöissä vaan pitää pysyä.

töihin muitakin kuin pienten lasten äitejä? Samoin sairaaloihin yleensä.



Ja tällä siis tarkoitin niitä pienten lasten äitejä jotka ovat yksin vastuussa lastensa hoidosta. Toki normaalia päivätyötä tekevän miehen puoliso voi tehdä millaisia vuoroja lystää, kun kotona on isi huolehtimassa lapsista. Mutta siis lilloin kun on yksin vastuussa lapsista kannattaisi kantaa se vastuu tosissaan ja hankkiutua sellaisiin töihin joissa riittä lapsille normaali päivähoito. Kiva varmaan yh:n lapsille joilta puuttuu isä arjesta ja äiti vielä jättää heidät illoiksi, viikonlopuiksi ja jopa öiksi vieraiden ihmisten hoiton :/

Täällä samassa tilanteessa ollut. Itse tein ratkaisun, että jättäydyin työttömäksi. Työnantaja ei voinut joustaa asiassa, eikä hoitopaikkaa ollut. Ei ollut oikein muuta vaihtoehtoa. Onneksi ei tarvinnut olla työttömänä pitkään, sillä sain uuden 8-16 työpaikan ja lapsi iltapäivähoitopaikan.



Mutta olen sitä mieltä, että tällaisessa tilanteessa työnantajan pitäisi voida joustaa. Yövuoroihin saisi helposti opiskelijoita ja perheelliset voisivat keskittyä muutaman vuoden päivätöihin (en jättäisi alle 10-vuotiasta yksin yöksi kotiin).

päiväkodissa. :(



Jo itse kouluelämä on väsyttävää. Sitten lapsen pitäisi ehtiä ja jaksaa tehdä läksyt, ulkoilla, tavata ystäviään ja ehkä harrastaakin jotain.



Koska tämä lapsi sitten saa ihan vain levätä kotonaan?



Ihmettelen jos ei työnantaja jousta. Ja jos ei jousta niin se ei ole oikeasti ap sen arvoista että palkkasi takia ajat perheesi uupumuksen rajoille.



Yritä keksiä jotain, tsemppiä.

Vierailija:

Mutta olen sitä mieltä, että tällaisessa tilanteessa työnantajan pitäisi voida joustaa. Yövuoroihin saisi helposti opiskelijoita ja perheelliset voisivat keskittyä muutaman vuoden päivätöihin (en jättäisi alle 10-vuotiasta yksin yöksi kotiin).

Asiaa! Itse muistan kuinka opiekelijana ja vastavalmistuneena lapsettomana sinkkuna suorastaan janosin noita yö- ja pyhätöitä. Nyt kahden pienen lapsen äitinä ne ei enää niin maistukaan ja mielihyvin olisin valmis antamaan ne kaikki pois.

siitä seuraa karenssia ?? Yritä ap neuvotella töissä, olisiko mahdollista tehdä pelkkää päivävuoroa jonkin aikaa.

Mulla ainakin on varaa palkata lastenhoitaja tarvittaessa, maksaahan isä elarit!

mennä lapsen hyväksi eikä lastenhoitajan palkkaan. Ja tarvittaessa olisi kai mullakin, mutta kun se tarve on joka toinen viikonloppu koko pvä ja 2-3 iltaa joka viikko, eli eipä taida isän maksamat elarit riittää.

Ja miksi muuten ihmisten, joita tämä asia ei millään tavalla kosketa, pitää kirjoitella idioottimaisia mielipiteitään?Olkaa vaan onnellisesti avioliitossa ja antakaa meidän yh:n pitää huolta omista asioistamme. En todellakaan kaipaa kommentteja kuinka itsekäs paska olen kun käyn töissä enkä makaa sosiaalitoimiston elätettävänä juoden kaljaa päivät pitkät.

kuin maximissaan 10 hoitopäivää kuussa, noin 5h kerrallaan.

Parhaamme olemme tehneet että pystymme elämään, ja että lapsi on mahdollisimman vähän hoidossa, ja sitten joku tulee ja sanoo meitä itsekkäiksi??



Mielestäni olemme kaikkea muuta kuin itsekkäitä. SAmalla periaatteella voisin sanoa että kaikki jotka eivät mene vuorotöihin ja tee vuoroa miehen kanssa niin että lapset mahd. vähän hoidossa ovat itsekkäitä.