Muita joita ärsyttää anoppi ja se että anoppi on oman lapsen mummo?

Siis ulkonäöltään. Ja mun anoppi on vielä ihan mielettömän lihava ja...voi ei...en voi edes ajatella asiaa!

T: Miniä, joka nykyään tykkää todella paljon anopistaan ja arvostaa häntä suuresti. En tosin anopille ole sitä kertonut... ;)

Ja on kyllä ainoa positiivinen asia, mitä hänestä voi sanoa.

Että kuollut anoppi on paras anoppi, vai?



Koittakaa ymmärtää, että lapsi tarvitsee myös sukuaan. Ei vain sitä yhtä ihanaa äitiä, joka luulette olevanne.



Ja muistakaa, että te olette itsekin joskus niitä anoppeja.

Vaikka anoppini olisi elossakin, emme olisi yhteydessä. Katkaisin välit jo 10 vuotta ennen hänen kuolemaansa.



6

Hoitelee kyllä miehen veljen lapsia monta kertaa viikossa, mutta kun pyysin meidän lapsia katsomaan tulevana viikonloppuna n. 5h ajan, ei aikaa löydykään... Ovat viimeksi olleet meillä noin kolme kuukautta sitten ja silloinkin vain lähinnä käväisivät (matka kestää autolla noin 30min), toisten luokse lähtevät muutaman minuutin varoitusajalla. Ja sitten ihmettelevät kun lapset eivät halua puhua puhelimessa heidän kanssaan...



Me menemme joskus julkisilla (kävelyä yht. n. 3 km, bussi + juna + metro -yhdistelmällä) heidän luokseen, mutta kovin usein ei jaksa kolmea pientä sinne kuljetella. Plääh.

on tosi kummallinen, koska sen perimmäinen viestihän on nimenomaan se, että anoppina ollessa saa olla kusipää! Että minun pitää sietää kusipäistä anoppia ostaakseni sillä oikeuden olla aikanani yhtä kusipäinen...

Minulla anoppi ihan ok, mutta ainahan asioita tehdään erilailla jne ja pienetkin jutut voi ärsyttää.



Mutta ajattelen, että lapsen tulisi saada olla ylpeä molemmista vanhemmistaan ja suvustaan, se tekee hyvää itsetunnolle. Joten vaikka suhde ei olisi älyttömän läheinen, niin se, että puhut positiivisesti anoppia kehuen on lapsen etu. Ja sinä olet HYVÄ ÄITI!



Joskus oikeasti (itseä, omassa päässä) helpottaa, kun jättää ärtymyksen pyörittelyn ja yrittää heittäytyä oikein (vaikka edes alentuvan) suopeaksi toista kohtaan.

tilanne on aina se, että lapset joutuvat katsomaan kun heidän isäänsä pompotetaan ja äitiään nöyryytetään. Minusta sekään ei ole terveellistä lapselle.

Tulee sukujuhliin kännissä,ja jaksaa aina muistuttaa miten ruma,ja lihava olen. Lapsillamme on ihanat mummot muuten,paitsi tämä yksi. Täytyy vielä mainita että anoppi jätti omat lapset kouluikäisinä viinan takia.

On anoppeja ja anoppeja.



Ei aina ole kyse miniän pahuudesta, jos anoppi ei miellytä.



Piste.

Mieheni ei ole ollut missään yhteydessä heihin vuosikausiin. Se on tosiaan hyvä keino.

Tosin appi on näistä kahdesta räikeesti pahempi....



Kurjaa löytää kohtalotoveri näin inhottavasta asiasta. Tsemppiä!

Eikä kaikki äidit kasvata (onko tämä sulle uutinen?). Ainakaan anoppi ei ole kasvattanut yhtään kolmesta lapsesta. Minun mieheni on elänyt ison osan lapsuuttaan tätinsä luona.



6

Viimeks just soitti mulle, ja sanoi, tai oikeammin huusi, etten todellakaan ole tarpeeksi hyvä hänen pojalleen ym. Noin 15 minuttia huusi, kiljui ja solvasi mua ennen kuin löi luurin korvaan.. Että näin.. Ihana mummi ja anoppi kertakaikkiaan.. =(

ja varsinkin lapsen syntymän jälkeen se kärjistyi kun oli tietysti koko ajan katsomassa vauvaa.



Nyt 5 vuotta ja toinen lapsi myöhemmin pidän anopistani juuri siksi että tykkää hoitaa ja touhuta poikiemme kanssa. Nautin vapaa hetkistä kun pojat on anoppilassa. Anoppi kuitenkin hoitaa heitä hyvin ja pojat tykkäävät isoäidistään. Niinpä tykkään minäkin hänestä jo pikkuriikkisen ;-)



Mutta mun anoppissa ei kyllä ole mitään sellaista vikaa kuin joillain, ei ole ilkeä minulle, eikä alkoholisti. Ehkä vähän turhan kärksä neuvomaan ja pitää omia lapsiaan niin kullanmuruina että välillä voi rivien välistä huomata että hänen poikansa olisi voinut löytää paremmankin vaimon kun minä..



Kuitenkin kun omat vanhempani asuvat toisella paikkakunnalla ja siksi heiltä en saa niin usein hoitoapua otan avun vastaan anopilta. Pääasia että pojat tykkää isoäidistään. ja minä tulen toimeen hänen kanssaan edes jotenkin.

kyselee pian äidiksi tuleva jota myös ärsyttää anoppi

Eikä myöskään lapsemme, jolla ei siis ole minkäänlaista käsitystä tämän ihmisen olemassaolosta. Tämä oli anopin oma valinta: joko hänen käytöksensä muuttuu asialliseksi tai sitten emme ole tekemisissä. Eipä ole mieskään moisen ihmisen perään kaipaillut.

Odottaessani esikoista anoppi niin useasti lupaili tulla aina tarvittaessa lasta hoitamaan ja kehusteli hoitotaidoillaan (itsellään vain yksi jälkeläinen eli mieheni - anoppi jaksaa aina muistuttaa kuinka rankkaa hänellä oli...!)



No, sitten koitti se päivä että olisimme tarvinneet hoitoapua (jouduin leikkaukseen ja kompikaatioiden vuoksi " reissu" piteni). Eipä näkynyt anoppia auttamassa kun hänen piti ykskaks yllättäen lähteä kylpylään Viroon! Silloin päätin että ei tarvii anopin tulla auttamaan, ei nyt eikä koskaan. Enkä ole häntä sen jälkeen pyytänytkään. Pysyköön vaan siellä 300 km:n päässä.



Anoppi ei onneksi muutenkaan meillä paljon kyläile. Aikaa kyllä olisi kun on työtön, mutta kun heidän on (muka) niin hankala matkustaa autolla meidän luoksemme. Että kun meillä on kahden lapsen kanssa niin paljon helpompi lähteä ajamaan heille. Onneksi miehenikään ei kovin innokkaasti halua lähteä vanhempiensa luokse. Ja onko ihmekään kun lapsena puhelinpöydällä odotti lastenkodin puhelinnumero. Tällä lastenkodilla häntä aina uhkailtiin. Niin ja aloittaessaan opiskelun isä totesi että turhaan sä sitä aloitat kun ei sä sitä tutkintoa saa ikinä suoritettua. No, suorittipa hyvinkin ja vielä toisen tutkinnon siihen perään :)