Onko kenelläkään muulla ollut tyhmä ja itkuinen päivä? Minulla on, ja kaipaan virtuaaliolkapäätä.

Hali täältä. On vaan vetämätön olo, ollut jo pitkään. Mikään ei oikein jaksa innostaa. Tuntuu, että kavereilla on kaikilla omat menonsa (suurin osa lapsettomia), rahasta tekee koko ajan tiukkaa eikä mikään oikein huvita. Huomenna saa nukkua pitkään, se varmaan auttaa. Aina kun on tosi väsynyt, tuntuu paskalta. Kyllä se siitä, olen hokenut jo vuoden...

Oon kesällä muuttanu tähän kaupunkiin, enkä oo tutustunut juuri kehenkään. Musta tuntuu jo siltä, ettei kukaan kaipaa mun seuraa. Vaikka enhän mä ole sitä kenellekään tarjonnu. Välillä on vaan aika kurjaa olla yksin. Mieskin ois kiva, mutta siitä on tuha unelmoida. En haluis olla mikään marttyyriäiti. Toisaalta oon onnellinen näin, lapsen kanssa. Mutta joskus on vaan niin yksinäinen olo. Mutta minnekä mä täältä muka voisin lähteä?



Niin, muistin, että ihan kohta on mun synttäritkin. En oo kutsunu ketään käymään. Ketä muka kutsuisin? Kai mä silloinkin istun täällä kotona ja syön lapsen kaa kakkua. On aika surkeeta, vai mitä?

:(

Omaa itkun syytäni en kehtaa edes tarkkaan kertoa, mutta erääseen mieheen se liittyy.



ap

Aina oma napa lähinnä. Erityisen pahalta se tuntuu nyt, kun oon raskaana ja aika usein kaipaisi sitä lohduttavaa kainaloo. Jota ei siis ole, paitsi silloin harvoin kun " hänen ylhäisyydelleen" sopii.

Tänään oli lasten synttärit, niiden päätyttyä mies lähti serkkunsa kanssa baariin istumaan, piti tulla " kohta" , en uskonut siihen kyllä hetkeäkään.

Mies saa kyllä käydä, mutta tänään nyt vain oli sellainen olo että ei tänään, kiitos.

Verukkeena tietty se sama vanha, että " kerrankin saa istua iltaa ja jutella serkun kanssa" ... ja paskat.

vittu mä lähen kohta hakemaan sen jos ei kuulu.

Jotenkin koko ajan epäilen olevani huono kasvattamaan lapsiani.

Vaikka ollaan ihan tavallinen perhe.



Kadun vielä viikkojenkin päästä jos lapset on ollut yökylässä ja itse mieheni kanssa viihteellä.

harrastuksiin viemistä ja ulkotöitä, kaikki kaatuu niskaan kun mies ei tee mitään. Ei ehdi koska on todella paljon töissä, sanoo että on rahatilanteen takia pakko mutta oikeesti ei olisi jos itse eläisi säästäväisemmin. Kaikki ulkotyöt johon tarvitaan voimaa jää tekemättä.

Viikolla ei kerkeä mitään kun olen koko ajan töissä, lapsillekaan ei ole kunnolla aikaa.

Minulla oli tänään hyvä päivä, olimme lapsen kanssa kylässä, jonne pyöräilin muutaman kilometrin, poika istui kyydissä. Kylässä oli leikkiseuraa, ulkoilimme ja nautimme lounaan ja päälle kaffet. Kotini jätin vähän siivoamatta ja päätin vaan nauttia keväästä ja yhdessäolosta. Meillä on takana kaksi hektistä viikonloppua, joten nyt on kiva vaan nauttia. Huomenna kunnostan pojan pyörän ja hän pääsee vuorostaan ajamaan. Olen huomannut, että elämä on onnellisempaa, kun ei tee liikaa asioita kerrallaan...



Haleja saatte kaikki tarvitsijat. Olkaa armollisia itsellenne.

Pienen lapsen yh täälläkin. Joskus yksinäisyys on niin musertavaa, että tekisi vaan mieli hakata päätä seinään.

Haluaisin ulos 4 seinän sisältä, ihan ilman lasta: tai ainakin niin, että lapsen kokoaikaisen raivoamisen voisi jättää pois matkasta.

Lapsi on vielä kipeäkin, joten ei auta asiaa ollenkaan...