Lapsia 10v välein, terveydenhoitaja piti itseäni outona

ja vielä muutaman vuoden odottelen et kakkonen täyttää 10v niin sit vois harkita vauvaa. Ei kaikille sovi vuosi kaks per lapsi touhu.

Ihan 10 vuoden eroa en kyllä ajatellu, 4 - 5 vuotta voisi olla sopiva. Siitäkin on jo tullut kommenttia: äkkiä äkkiä pitäisi kuulemma saada 3-v. esikoiselle leikkikaveri...

Ja miten sitä jaksaisi, kun toinen on murkkuiässä ja toinen saattaisi olla uhmaiässä.



Ohis

ja halusi hoitaa yksinäänkin välillä ja jäi mielellään sen kanssa kun käytiin esim kaupassa. Meillä ei kauheeta murrosiän myrskyä koettu joten se helpotti kyllä elämää. Oma rauha kyllä piti taata murrosikäisellä välillä kun tuli kavereita mutta niillekkin esitteli ylpeänä vauvaa.

Yllättävän rankkaa hoitaa taas pientä, vaikka olen komkekymppinen. En hankkisi lasta enää 40-vuotiaana. Joskus pitää olla jo vapautta harrastaa omiakin asioita.



Vauvakuume voi olla todellisuudessa toive muutoksesta, eikä välttämättä kuitenkaan toive sitoutua vauvan hoitamiseen vuosiksi. Oletko ajatellut sijaisvanhemmuutta? Esim viikonloppuisin.

Lähinnä mietityttäisi pitkällä tähtäimellä miehen kanssa kahdestaan vietettävän ajan olemattomuus: aina olisi lapsi/lapsia talossa, ja sitten vihdoin lähes eläkeiässä kun viimeinen lentäisi pestästä, olisi tod. näk. jo monta lastenlastakin... Lasten kannalta on loppujen lopuksi aivan samantekevää, mikä ikäero sisaruksilla on vai onko sisaruksia yhtään. Mutta aikuisille sillä ON eroa! Hyvässä ja pahassa.



Itse haaveilin 4-6 vuoden ikäerosta kahdelle lapselle. Sekin olisi ollut pitkä monessa mielessä (esim. lapsilla on tod. näk. aika vähän yhteisiä mielenkiinnonkohteita), mutta toisaalta ensimmäinen olisi saanut olla rauhassa perheen pienin. No, luonto päätti toisin ;) Kaksoset syntyivät, kun esikoinen oli " vasta" 3,5v. Kymmentä vuotta en jaksaisi ainakaan kolmelle lapselle, koska haaveilemme kyllä myös kahdenkeskisestä ajasta sitten joskus taas. Lapset ovat tärkeintä maailmassa, mutta eivät silti elämämme ainoa sisältö... Itseäni ainakin ahdistaisi, jos nyt vanhemmillamme ei olisi muuta elämää kuin me.