Mikä ihmeen meriitti se on tehdä väitöskirja äitiysloman aikana?
Mä halusin viettää koko loman olemalla täysillä vauvani kanssa ja keskittyen vain häneen.
Kommentit (11)
suuresta osasta ihmisistä ei ole siihen.
Ihmisillä täällä ei ole mitään käsitystä väitöskirjan tekemisestä. Se on luova prosessi, jota voi edistää aina, kun fiilistä ja aikaa on!
Minusta on ihan hyvä ajatus, että jos on vain yksi lapsi, käyttää aikaansa HALUTESSAAN muuhunkin kuin oleiluun. Etenkin vauva-aika on leppoisaa, JOS vauva nukkuu hyvin yöt ja on perusrauhallinen persoona. Miksi ihmeessä ei saisi käyttää vauvan nukkuma-aikoja muullakin tavoin kuin lököillen tai kotitöitä puurtaen? Jos jollakin aivot eivät ole väsymyksestä ja hormonimyrskyistä sekaisin äitiyslomalla, miksei saisi opiskella? Mutta juu, ei se mikään meriitti toki ole, vain yksi tapa toimia - aina ei TARVITSE tai edes voi olla tehokas.
Niin tai näin, ei kukaan sitä väikkäriä vajaassa vuodessa väännä, vaikkahan ei itse nukkuisi ollenkaan edes öisin :D Tohtoriksi opiskelu vie yleensä vähintään 4 vuotta kaikkine jatko-opintoineen, eikä väikkäri ole siinä mikään pienin ponnistus...
Ei kaikilla aloilla todellakaan mene neljää vuotta, ei lähellekään!
Mikä siinä on niin kamalaa, jos jotkut tekevät äitiyslomallaan muutakin kuin " keskittyvät 100-prosenttisesti äitiyteen" ? Eihän isistäkään tee huonoja isiä se, että he ovat myös töissä. On se ihmeellistä tämä naisten maailma, jos tästäkin saadaan aikaiseksi hyvän äitiyden mittari! Kukin tekee omat valintansa, kun perheetkin on (onneksi) erilaisia.
Itse en esikoisen aikana tehnyt muuta kuin " nautiskelin vauva-ajasta täysillä ilman suorituspaineita" , mutta pikkukakkosen aikana huomasin sen lisäksi ehtiväni tekemään pari kurssiakin lepohetkinä. Ja se vain piristi! Silti en oleta, että muut haluaisivat tai edes voisivat toimia samoin.
Miksi ne, jotka eivät " tee mitään" , saavat olettaa oman mallinsa olevan ainoa oikea? Tuskin kukaan väikärinvääntäjäkään olettaa muiden pystyvän tai edes haluavan samaan kuin itse.
Vierailija:
4 ei varmasti minustakaan olisi siihen, mutta osaan kuitenkin laittaa asiat arvojärjestykseen.
Pidän sitä tärkeämpänä kykynä.
AP
Osaat laittaa asiat oman itsesi mukaiseen arvojärjestykseen. Kuule, ihan vaan tiedoksi, että niin osaa ihan jokainen. Kaikkien arvojärjestys ei vain ole samanlainen ja kykyä ymmärtää ja hyväksyä muiden arvojärjestys ei näköjään ole kaikille jaettu...
Onneksi kenenkään ei tarvitse tehdä niin, jos ei halua. Mutta nostan hattua niille, jotka siihen pystyvät. Superihmisiä olette!
Vierailija:
Onneksi kenenkään ei tarvitse tehdä niin, jos ei halua. Mutta nostan hattua niille, jotka siihen pystyvät. Superihmisiä olette!
Ihan tavallisia ihmisiä; organisointikykyisiä, motivoituneita ja kunnianhimoisia. Minä ainakin.
vanhempainlomilla ja hoitovapailla, siis tehnyt töitä ja opiskellut. Tiesin alun alkaen että olisin myös hoitovapaalla ja että jos vain saisin, tekisin lapset putkeen. Tiesin, että minun aivokoppani ei kestä 4 - 5 vuoden kotonaoloa vain äitiyteen keskittyen. Ja nyt kun viides vuosi on käynnissä, tiedän että ratkaisuni oli nimenomaan minulle oikea.
Näin lapseni saavat olla kotihoidossa, mutta minä en sekoa.
keskity nyt vaan siihen pienokaiseen
Vauvat ja vielä taaperotkin nukkuvat niin paljon, että pitkästyyhän siinä. Varsinkaan yhden lapsen kanssa ei kerta kaikkiaan ole tarpeeksi tekemistä!