Lue keskustelun säännöt.
APUA, TSEMPATKAA mua! Lapsi lähti ensimmäisen kerran isän luokse yöksi ja mulla olisi vapaa-ilta
09.03.2007 |
olen odottanut niin kovasti, että pääsisin johonkin ulos, mutta kun tyttö niin reippasti tuli halaamaan ja antoi pusun kotiovella, pääsi itku ja paniikki. Tyttö on 1,7kk. Tiedän, että isä osaa hoitaa ja on tarkka ja hyvä, mutta en osaa olla murehtimatta. Olen suorastaan paniikissa, on jo kauhea ikävä. Taidan olla jotenkin pimahtanut, tuntuu, että olen surkea äiti. Mitä jos lapselle tulee ikävä, enkä ole lähellä lohduttamassa? Pitäisi lähteä suihkuun ja laittamaan itseäni, mutta en voi keskittyä mihinkään. En ole käynyt aikoihin ulkona, mitä ihmettä laitan edes päälle, auttakaa hyvät ihmiset!
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tunteen, mutta lähde äkkiä ulos. Kyllä se siellä pikku hiljaa unohtuu
ja ajan kanssa alat luottamaan lapsen isään.
Me äidit kuvitellaan olevamme lapsellemme ne ainoat oikeat hoitajat ja kukaan muu ei ole " tarpeeksi hyvä" . Lapsi kuitenkin tarvitsee läheisen ja hyvän suhteen myös isään ja siksi sinun pitää luottaa isän kykyyn hoitaa tilanne kuin tilanne. On ihan hyvä jos et olekaan tavoitettavissa kun ikävä tulee. Lapsi kyllä oppii äkkiä siihen että on isän aika ja äidin aika. Meillä ainakin teki tosi hyvää lapsen oppia siihen että isikin osaa lohduttaa ja hoivata hetkellä kuin hetkellä ja että isiin voi luottaa. Täytyy sanoa että nyt yli viiden vuoden jälkeen voin sanoa että isi-laöpsi suhde on parempi kuin silloin kun asuttiin vielä yhdessä.
eikä vieläkään tuo oman ajan ja vapauden saaminen tunnu mukavalle. Joka kerta iskee hillitön paniikki kun muksu lähtee isänsä mukaan.
Minulla ensimmäiset pari tuntia ja ensimmäinen yö erossa lapsesta ovat aivan kamalia. Sitten helpottaa. Toivon todella, että joskus koittaa se hetki että mitään ahdistusta ja surua ei ilmene noiden eroviikonloppujen yhteydessä... koskahan sellaisen aika tulee?
Koeta nyt vaan nauttia illasta ja vapaasta, vaikka itsellä ainakin se on aina vähän hampaat irvessä juhlimista... Tsemppiä!
kaikki kaverit ovat naimisissa joten ei kaveria tuulettelemaan eli yksin mentävä. En ole käynyt yksin missään 16 vuoteen, aivan pihalla... mitä päälle, mihin mennä.... yms
lapset isällään ja kotona ihan orpo olo... nurkkia katselee ja ihmettelee, hiplailee lasten tavaroita. Vaikka ovatkin jo isoja 13 ja 9 vuotiaat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä ajan myötä tämä tunne helpottaa ja pystyn olemaan normaalimpi. Tekisi kyllä mieli vielä soittaa, vaikka lapsen isä jo vakuutteli, että pärjäävät (soitin äsken). Kiitos kuitenkin teille ja hauskaa viikonloppua kaikille:) t.ap
Täällä myös yksi yksinäinen eronnut nainen ikää 30, joka joskus kaipaisi bailuseuraa? Itse asun pääkaupunkiseudulla.
kaikki hyvin siellä, älä turhaan kerää tressiä asiasta.