Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Tää oli mulle ihan oikein, mutta silti harmittaa lapsen ja vaimon puolesta...

Vierailija
09.03.2007 |

Eli mulla on kaivellut eräs tosi vanha suhde jo vuosia, ehkä lähinnä sen kamalan lopun vuoksi.

Nyt sitten rohkaistuin ja laitoin miehelle tekstiviestiä, ja ilmoitin kyllä jo ekassa viestissä että olen perheellinen jne. mutta haluaisin ihan ilman taka-ajatuksia kuulla että mitä kuuluu.

En kertonut heti kuka olen, mutta mies alkoi pommittaa minua useilla viesteillä takaisin.

Sanoin etten halua paljastaa kuka olen, mutta haluan hänen tietävän että hän on edelleen jonkun mielessä silloin tällöin.

Hän kyseli vihjeitä ja sanoin että vietimme ihania öitä, mutta loppu oli kamala.

Häneltä alkoi tulla aika vihjailevaa viestiä takaisin, sanoi että jos olen se keneksi minua epäilee, hän ei meidän öitämme ole unohtanut.

Sitten ihme juttua että hän haluaisi mutta ei uskalla, en tiedä mitä hän sillä tarkoitti.

Hän painosti minua kertomaan kuka olen ja sanoi toivovansa että olen SE tyttö kuka hänen mielessään on ollut.

No loppujen lopuksi paljastin kuka olen, ja hän sitten pettyi koska viestejä ei enää tullut kuin toivotus hyvää jatkoa sulle.



Mutta mua harmittaa hirveästi kun tiedän että miehellä on vaimo ja pieni lapsi, ja itsekin olen raskaana ja hyvässä suhteessa, eli tarkoitus ei todellakaan ollut lämmitellä mitään vanhaa juttua, vaan kokeilla onko aika tehnyt tehtävänsä ja mies " aikuistunut"

Hän itse väitti viesteissään nuoruudessaan tehneensä virheitä ja että olen saanut väärän kuvan hänestä jos pidän häntä " Henry Saarena"



Harmittaa että laitoin hänelle ensimmäistäkään viestiä, mutta mieli tekisi vielä laittaa toive että hän katsoisi ympärilleen ja tajuaisi mitä kultaakin kalliimpaa hänellä on lähellään, koska oma mieheni on minulle kuin peruskallio, tiedän ettei hän koskaan pettäisi minua, ja tämän toisen miehen viesteistä sain sellaisen käsityksen että hän olisi valmis pettämään jos olisin ollut se toinen. Harmittaa sen pienen lapsen puolesta...

Vai pitäisikö mun vain antaa olla?

Koen syyllisyyttä siitä että laitoin hänelle ensimmäisen viestin, vaikka aikeeni oli puhtaasti vilpittömät....

Kommentit (9)

Vierailija
1/9 |
09.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

" vilpittömät" aikeet. Ei tosta mitään hyvää seuraa, unohda koko juttu ja keskity omaan elämääsi!

Vierailija
2/9 |
09.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja miehesi on kuin kallio, no hyvä juttu sillä itse vaikutat lähinnä maanvyöryltä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/9 |
09.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

En ymmärrä, miksi ihmeessä edes aloitit tuollaisen viestittelyn: kirjoittelet anonyyminä ja muistelet yhteisiä öitä.



Totta kai mies niihin vastasi ja flirttaili. Mikä ei silti tarkoita, että olisi IRL ollut valmis hyppäämään sivusuhteeseen, välttämättä.



Jos haluat tietää, mitä jollekulle kuuluu, lähetät viestisi nimellä ja kerrot motiivisi yhteydenottoon selvästi.

Vierailija
4/9 |
09.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja mahdolliset uhkat teilataan...

Vierailija
5/9 |
09.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja OIKEASTI ihan vilpittömin mielin tekstailin, koska IRL olen raskaana ja mua on vain painanut se meidän suhteemme loppu... Ehkä toivoin kuulevani että ei hän nyt niin huonolla muistele, että sellaiset taka-ajatukset oli, mutta ei sen enempää...

Vierailija
6/9 |
09.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:

Hän painosti minua kertomaan kuka olen ja sanoi toivovansa että olen SE tyttö kuka hänen mielessään on ollut.

No loppujen lopuksi paljastin kuka olen, ja hän sitten pettyi koska viestejä ei enää tullut kuin toivotus hyvää jatkoa sulle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/9 |
09.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

kokeilla, löytyykö häneltä kiinnostusta. Vähemmästäkin miehet semmoisia luulevat.



Kannaltasi homma päättyi hieman nolosti, kun hän sanoi viimeisen sanan ja lopetti viestittelyn. Mutta älä nyt ihmeessä mene enää vakuuttelemaan, että ihan muuten vaan kyselit kuulumisia tai että hänen pitäisi arvostaa läheisiään. Unohda koko juttu.

Vierailija
8/9 |
09.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jättäisit ex rauhaan. On mullakin vaivannut yks mies jolle olin kamala. Välitin siitä mutta en jostain syystä uskaltanut alkaa seurustelemaan ja mies vaan kulki mun perässä ja soitteli kotiin mua kysyäkseen. Olis halunnut seurustella. Asuin kyllä silloin kotona. Olin arka ja mua siihen aikaan koulukiusattiin. Vanhemmilta en saanut tukea missään asiassa enkä uskaltanut omia vaikeuksia kertoa kellekkään. Pelkäsin silloin äitiäki mitä ajattelee mun seurustelusta (hänen mukaan olin liian nuori seurustelemaan jne.)vaikka ikää oli kyllä tarpeeksi. Kaikkea muutakin tapahtui elämässä. Jäi vaivaamaan kun en saanut asioita hänelle kerrottua. Nyt hän on onnellisessa naimisissa ja on käynyt kerran meillä kylässäkin vaimonsa kanssa. Se vaan on mielessä mutta en sen enempää tee sen eteen. En tule koskaan ottamaan puheeksi asiaa hänen kanssaan. Itsekki onnellisessa naimisissa joten en myöskään senkään takia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/9 |
09.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

[color=brown]

[size=3]

aika pösilö

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi kaksi yhdeksän